Mua sanottiin "Mikkoskaksi" :(

Tilanne on siis se että olen jo hoitanut lapsiamme kotona neljä vuotta ja kohta syntyy kolmas lapsemme.

Tutut ja sukulaiset jaksavat koko ajan jankuttaa työstä "koska aiot mennä, kai sitten äitiysloman jälkeen?".

Me olemme mieheni kanssa päättäneet että vielä kiristetään vyötä kunnes kuopus täyttää kolme vuotta ja menen sitten takaisin työelämään.

(Olen silloin vasta 27v joten työvuosia riittää ihan tarpeeksi ennen eläkettä vaikka olenkin kotona seitsemän vuotta.)



Äitini, tätini ja monet sukulaiseni ovat hyvin urakeskeisiä ja ihailevat ns. "itsenäisiä naisia" jotka luovat uraa (miksi kotiäiti ei voisi olla itsenäinen?).



Vähän aikaa sitten meillä oli naisten saunailta ja siellä tuli taas puheeksi syvällisemmät jutut kun moni oli maistellut enemmän ja vähemmän viiniä.

Puhe kääntyi koulutukseen ja tulevaisuuden suunnitelmiin ja kun tuli minun vuoroni niin tuntui että sain todella perustella valintojani..

Tätini siihen sitten sanoi mukavaan sävyyn että eihän tässä porukassa tarvitse olla huolissaan kun meillä on tämä oma "Mikkoska".



Minä kyllä loukkaannuin tästä koska en todellakaan tuomitse ketään jotka vievät lapset hoitoon alle 3v:na enkä yritä ylentää itseäni vaan elän pitäen huolen omista asioistani..

Tätini on kyllä kärkäs sanomaan mitä sylki suuhun tuo mutta silti jäi paha mieli..

Olisiko minun pitänyt muistuttaa häntä siitä että vei oman poikansa 80-luvulla hoitoon puolivuotiaana jatkaakseen ihanaa ura(ja itse-)keskeistä elämäänsä?

Kysyä että onko siinä ollut avain perheonneen?



Kiitos että sain purkaa...