Vauvojen sijaiskodeista huutava pula (linkki)
http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Vauvojen+sijaiskodeista+huutava+pul…
Itse hoidan reilu 2 vuotiasta vielä kotona ja periaatteessa voisin ottaa vauvan hoitoon, mutta entä jos se on joku tosi hankala tapaus ja omat lapset kärsisi. Voi kurjuus kun tekisi mieli kuitenkin jotenkin auttaa... Voisikohan hieman isompia lapsia ottaa? Olen aina ajatellut että lapset pitää ottaa sitten niin pitkäksi aikaa kun ne tarvitsevat, vaikka täysi-ikäisiksi asti mutta siihen meillä ei ole mahdollisuutta.
Kommentit (7)
Varmasti moni ottaisi vauvan jos sen voisi adoptoida omaksi, mutta kuka rupeaa tappelemaan ongelmaisen bio-perheen kanssa...?
Onko teillä kokemusta minkälaisia kaikkia koulutuksia pitäisi läpikäydä ennenkuin voi ryhtyä sijaisperheeksi?
Mun käsittääkseni se ei ole ihan pieni prosessi, mikä on tietysti ihan hyvä asia sekin, kukaan ei voi ryhtyä sijaisperheeksi hetken mielijohteesta.
Ja tuli sellainenkin mieleen että saako sijaislapsesta kotihoidontukea? Mietin että jos meille sijoitettaisiin vauva, ja oma biologinen nuorin täyttää kohta 3v, niin miten voisin jäädä kotiin sijaisvauvan kanssa?
Ensin tuodaan vauva ja kun siihen kiintyy (ja vauva sinuun), se viedään parin kuukauden kuluttua pois ja annetaan takaisin päihdeäidille "kokeiltavaksi". Ja mahdollisesti näitä kierroksia useampia? Johan siinä sydän särkyy moneen kertaan. Minusta jos tietyt laiminlyönnin kriteerit täyttyvät, vauva pitäisi ottaa adoptioon heti ja kerrasta, ei armoa. Vauvan psyyke on siinä iässä ettei se kerta kaikkiaan kestä mitään päihdeäitien kotileikkejä - kunnes taas baari kutsuu. Lapsi pois ja jos päihdeäiti saa elämänsä kuntoon, mikä estää tekemästä sitten lapsia.
Mä olen pitkään harkinnut sijaisperheeksi ryhtymistä, olisi ihanaa auttaa pieniä vauvoja.
Ryhtyä tuollaiseksi kriisiperhesijoutusperheeksi. Eihän tuossa ole pitkästä ajasta kyse.
Meidän 2 lastakin on jo koululaisia.
Tavalliseksi sijaisperheeksi emme kyllä ryhtyisi, mutta eihän vauvaa tarvitse osata kasvattaa. Sen kun vain hoitaa ja antaa sitä läheisyyttä ja huomiota.
Minua ei vauvan itkukaan häiritse tai yö heräilyt.
Täytyykin tosisaan alkaa harkitsemaan asiaa, jos vaikka huolisivat meidät tuollaiseksi kriisisijoutusperheeksi.
vauvat vain "käyvät", niin sehän on taloudellisestikin jo tosi rankkaa - vain siltä ajalta kuin vauva on hoidossa, saa korvausta, sitten voi tulla pitkäkin aika milloin ei saa palkkaa lainkaan jos kunnalla ei ole osoittaa vauvaa hoitoosi.
Mikäs siinä jos on "valmiiksi" kotona, mutta kukaan ei varmaan voi jäädä töistä pois ja tehdä sijaisperheenä oloa kokopäivätoimisesti (sijaisperheessä ainakin yksi vanhempi joutuu olemaan kotona eikä työelämässä) sillä toimeentulo on hyvin epävarmaa. Voi kulua viikkoja ellei kuukausia, miltä ajalta ei saa tuloja. Eikö tuo toiminta ole muutenkin aika heikosti palkattua?
Harva pystyy tuota tekemään pelkästään kutsumuksenaan Helsingissä, missä yleensä tarvitaan kahden ihmisen tulot perheen elinkustannusten maksamiseksi. Moni varmaan haluasi auttaa ja ottaa vauvan hoitoonsa, mutta se ei taloudellisesti ole mahdollista. Ainakaan siten että toimisi tällaisena "päivystävänä" perheenä.
Aivan varmasti sijaisperheenä oloa kukaan ei tee rahan vuoksi, sehän on tietenkin aivan väärä motiivi. Sen verran rankkaa tuo varmasi on, että ihmisellä kyllä pitää olla vankka halu auttaa, eihän sitä muuten jaksaisi. Erityistarpeinen vauva tai taapero tai minkä ikäinen tahansa vaatii paljon voimavaroja, saati sitten se että mukana on kaikkia "ylimääräisiä" toimijoitakin.
paha vain että itsekin asun todella kaukana helsingistä ja vauva tulossa taloon muutenkin.
Toivottavasti saavat sijaiskoteja lisää pienokaisille :)