Onko teistä outoa ettei exäni ole eromme jälkeen halunnut viettää jouluaattoa kertaakaan lastemme kanssa?

Miksi kyselet asiaa täällä, selvitä asia eksäsi kanssa?

Ei se ole outoa, jos jotain niin vähän surullista, jos lapset kuitenkin haluaisivat olla toisenkin vanhempansa kanssa jouluisin. Monelle erossa toteutuu se, ettei tarvitse enää kestää niitä tiettyjä asioita, jotka ovat tuntuneet raskailta, sukujoulut tai edes perhejoulut. Niin ikävältä kuin se kuulostaakin. 

No jos se toinen vanhempi ei ole yhtään jouluihminen mutta haluaa kuitenkin että lapset saavat kokemuksia joulusta.

Ööö, ei välttämättä ole outoa, jos esm. joulu ei ole hänelle eritysen tärkeä juhla. Onko lapset muina juhtapäivinä hänen luonaan? Haluaako ja viettää muuten lasten kanssa aikaa, millaiset tapaamiset teillä on sovittu ja toteutettu muuten?

Sellainen syy myös tuli mieleen, ettei hänellä ole vaikka tarjota samanlaista sukujoulua kuin sun kanssa lapsilla on, jossa mummit ja vaarit on mukana ja jouluperinteitä tms?

Mkset juttele asasta hänen kanssaan, onko teillä huonot välit?

Syitä voi olla monta. Meillä miehen lapset ovat olleet aina jouluaaton äidillään, vaikka muuten paljon meillä, sen vuoksi, että me olemme ajatelleet, että äiti yksin elävänä lapsia enemmän haluaa luokseen jouluaattona kuin me kaksin asuvat. Monena jouluna olemme olleet lisäksi ulkomailla, kun emme erityisesti välitä joulun perinteistä, emme syö perinteisiä suomalaisia jouluruokia kotona ja joululahjoina annettavat turhien tavaroiden röykkiöt ahdistavat.

Olen ehdotellut exälle että ottaisi lapset aattona luokseen vaan ei ota. Hänellä uusi aviovaimo ja luulen että viettää aaton tän vaimon vanhempien luona. Tapaa lapsiamme aina ennen joulua ja antaa lahjat. Lahjoissa ei valittamista. Tämä on sitten yhdeksäs jouluaatto näin. Tyttäreni ei enää pidä joulusta ja luulen että johtuu just siitä ettei näe isäänsä. Esim ei halua isoa kinkkua pöytään koska exällä/isällään tapana tehdä se.

Kuinka paljon kyykytit eksää joulusta? Olet pilannut joulun eksältäsi? 

Ei munkaan exää kiinnosta vaikka on lähivanhempi. Ellen mä laittaisi ja ostaisi lahjoja, jäisi pitämättä. Sama synttäreiden kanssa. Omapa on häpeänsä.

Kakarat on vaan jaloissa kun ryyppää ja painaa missejä.

Minä taas arvostan sitä, että isäni ei koskaan vaatinut meitä jouluksi luokseen, vaikka sopimuksen mukaan olisi voinut (tämä tapahtui 80-luvulla). Olin parivuotias, kun vanhemmat erosivat. Pari ekaa joulua isä kai tuli käymään meidän luonamme avaamassa lahjoja (en muista tätä, mutta kuvia on), mutta sittemmin olimme vain äidin ja isovanhemman kanssa. Voi olla, että hän ei vaatinut, koska ei olisi jaksanut järkätä joulua kaikkine härpäkkeineen ja jätti vastuun äidilleni, mutta omasta vinkkelistäni koin sen hyvänä asiana.

Minulle oli tärkeää, että jouluperinteet muodostuivat ja ne olivat minulle muuten kaoottisessa lapsuudessa hyvin tärkeitä. Niitä ei olisi muodostunut, jos olisi ollut pakko olla pois kotoa ilman äitiä ja isovanhempaa ja juhlia eri tavalla. Minulle oli muutenkin aina haastavaa sopeutua isän luokse vieraampaan paikkaan ilman omia juttujani ja tavaroitani.

Tämä on varmasti myös temperamenttikysymys, mutta säälin tavallaan näitä vuoroviikkolapsia nykyään... Onhan siinä hyvät puolensa etenkin vanhempien näkökulmasta (saa yhtä lailla reilusti aikaa), mutta monille lapsille se takuulla aiheuttaa levottomuutta ja juuretonta oloa. Eiväthän yleensä aikuisetkaan haluaisi vaihtaa viikottain kotiaan, koska se kodin tuntu tulee juuri siitä pysyvyydestä.

Ehkä se tietää, ettei ole heidän oikea isänsä.

Jos sä ap haluat joinakin vuosina lapsi vapaata aikaa jouluna niin keskustele asiasta lasten isän kanssa. Niin simppeliä.

Mulle ei ole niin tarkkaa, minä kalenteripäivänä lasten kanssa joulua vietän. Ei ole kaikille muillekaan.

Meillä taas mies ei saa lapsia luokseen jouluksi, vaikka haluaisi. Kuten ei muinakaan juhlapyhinä. Mies ei halua myöskään tapella asiasta, vaan yrittää säilyttää välit hyvänä. Sääli, rakastava ja osallistuva isä. Nyt tulee kymmenes joulu ilman lapsia.