Hei sinä eronnut, käytkö entisten appivanhempien luona tai jos kuolleet, niin haudalla?
Itselläni appivanhemmat kuolleita, anoppi kuoli kun oltiin exän kanssa yhdessä ja todella useasti haudalla käytiin. Appiukko kuoli, niin oltiin erottu ja en oo haudalla käynyt. Tekis kyllä mieli mennä.
Kommentit (18)
Ovat elossa, käyn säännöllisesti. Ainoa keino pitää yllä lapsen suhdetta isovanhempiin, isää ei kiinnosta.
Ovat elossa, ei olla puhuttu eron jälkeen sanaakaan enkä menisi haudalle.
Kyllä minusta voit käydä entisen appiukkosi haudalla, jos se on jotain, mitä haluat tehdä. Ei tuossa minusta ole mitään pahaa.
En, joskus lähetän appiukolle synttäritoivotuksen tekstarilla. Asuu niin kaukana ettei siellä muutenkaan ihan huvikseen tulisi pyörähdettyä. Anoppi on kuollut enkä ole käynyt haudalla, mutta en kyllä muutenkaan käy omienkaan sukulaisten haudoilla.
Vierailija kirjoitti:
Ovat elossa, käyn säännöllisesti. Ainoa keino pitää yllä lapsen suhdetta isovanhempiin, isää ei kiinnosta.
Meillä oli sama juttu, mutta sitten appi ilmoitti, ettei häntäkään kiinnosta. Olin se pahis, kun olin eronnut heidän alkkispojastaan.
En tiedä, ovatko elossa vai kuolleet.
Anoppi on elossa. En pidä mitään yhteyttä.
Muutaman kerran eron jälkeen soitti tai laittoi viestiä pe että lapset voisi tulla en luokseen lauantaina. Ei oikein tajunnut että kun minulla on vain joka toinen viikko lasten kanssa, saattaa mulla olla itselläkin jotain suunnitelmia mitä tekisimme viikonloppuna. Varsinkin kun en tuolloin ollut parisuhteessa.
Koska kerroin että on jo liput leffaan, niin ei ole ottanut enää yhteyttä. Jouluna oli käynyt tuomassa POSTILAATIKKOON kortin jossa toivotettiin siunausta. Samaan aikaan oli poikansa kanssa menossa elatusapuriita oikeudessa, joten pidin tuota loukkaavana.
Emme olleet hänen kanssaan mitään ystäviä edes parisuhteen aikana, joten ei ole varsinaisesti ikävä. Jos minut olisi toivotettu alunperin tervetulleeksi perheeseen ja olisin kokenut olevani hyväksytty, saattaisi tilanne olla toinen.
Vuoroviikkokuvion vuoksi ajattelen että ehtii kyllä nähdä ihan riittävästi lapsenlapsiaan exän viikolla. Lastenlasten yhteydenpito isän äitiin on mielestäni heidän isänsä vastuulla.
En käy, mutta jos ap:n tekee mieli mennä niin mikä estää?
Parisuhteen päättyminen ei aina tarkoita kaikkien välien kylmenemistä. Lasten kannalta on parasta jos vanhemmat säilyttävät jonkinlaisen puheyhteyden.
Olen ainoa, joka anopin haudalla käy ja sinne aina kesä-ja talvikukat vien. Hän oli ihana ihminen.
En. Yhteydenpito katkesi kuin seinään koko miehen suvun kanssa kun erosimme. Lapsetkin ilmeisesti muuttuivat yksin minun lapsikseni.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen päättyminen ei aina tarkoita kaikkien välien kylmenemistä. Lasten kannalta on parasta jos vanhemmat säilyttävät jonkinlaisen puheyhteyden.
No, tämä pitää paikkansa silloin jos on erottu ilman konflikteja. Jos kokee että joka käänteessä on niin sanotusti kusetettu, niin en ehkä ihan ensimmäisenä aio palauttaa puhevälejä. En enää koskaan aio olla kynnysmattona kenellekään. Exälle tuli todella yllätyksenä etten halua viettää eron jälkeen perhejoulua tms. ei ole mitään syytä olla kaveri.
Ainoastaan lasten asiat hoidetaan ei yhtään mitään muuta. Joka sanoo että pitäisi olla ystävä tai edes kaveri, ei ehkä ole sitten itse eronnut. Tai ei huomaa, millainen valtapeli edelleen pyörii ja minkä verran ex pyrkii kyykyttämään.
Mies paljastui 15 vuoden avioliitton jälkeen sarjapettäjäksi, liekö joku neljänkympin kriisi iskenyt. Halusin luonnollisestikin eron, koska miehellä ei ollut aikomustakaan lopettaa pettämistä ja sen lisäksi hän totesi, että minä en tuo hänelle mitään makuukammarin puolella.
Appivanhemmat suuttuivat minulle, kun tosiaankin sitten halusin eron. Sanoivat, että olen lapsellinen ihminen ja minun pitäisi vain keskustella asiat selväksi miehen kanssa ja jatkaa liittoa.
Eli ei oikein appivanhempien kanssa käynyt ajatukset yhteen. Eipä ole tarvetta olla tuollaisten kanssa enää tekemisissä. Lisäksi appivanhemmat sanoivat minulle, että vien erotessa heidän oikeutensa isovanhemmuuteen. Sanoin, että ei isovanhemmilla mitään oikeuksia lapsiin ole koskaan ja heidän poikansa eli ex-mieheni kyllä hoitaa lasten yhteydenpidon appivanhempiin haluamallaan tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen päättyminen ei aina tarkoita kaikkien välien kylmenemistä. Lasten kannalta on parasta jos vanhemmat säilyttävät jonkinlaisen puheyhteyden.
No, tämä pitää paikkansa silloin jos on erottu ilman konflikteja. Jos kokee että joka käänteessä on niin sanotusti kusetettu, niin en ehkä ihan ensimmäisenä aio palauttaa puhevälejä. En enää koskaan aio olla kynnysmattona kenellekään. Exälle tuli todella yllätyksenä etten halua viettää eron jälkeen perhejoulua tms. ei ole mitään syytä olla kaveri.
Ainoastaan lasten asiat hoidetaan ei yhtään mitään muuta. Joka sanoo että pitäisi olla ystävä tai edes kaveri, ei ehkä ole sitten itse eronnut. Tai ei huomaa, millainen valtapeli edelleen pyörii ja minkä verran ex pyrkii kyykyttämään.
Mun ex kuvitteli ja puhui mulle, kuinka eron jälkeen ollaan ystäviä, vieraillaan toistemme luona, ei laadita mitään tapaamissopimuksia vaan hoidellaan lapsia silloin kun kätevästi sopii ja neuvotellaan taapaamisista iloisesti soittelemalla. Hän kuvitteli että menemme yhdessä uimahalleihin, vietämme yhdessä perhejuhlia ja elatusmaksujakaan hänen ei tarvitse maksaa vaan lapsilisillä selvitään hyvin elatuksesta, paitsi että mies voi maksaa lasten uimahallilippuja jos vie lapset uimaan.
Miehen mielestäni aikuisten on turha riidellä, onhan tässä pitkä yhteinen elämä takana ja hänen hairahdukset on mennyttä elämää ja kaikilla on kivaa kun olemme hyvissä väleissä. Me vaan olimme väärät ihmiset kuulemma toisillemme ja muut naiset pystyivät antamaan hänen elämäänsä todellista sisältöä.
Ajatuksen tasolla toki hienoa, mutta ei se vaan toimi kun miehen kauheat teot paljastuivat ja itseltä meni luottamus miehiin ikuisiksi ajoiksi. Terapiaa takana useampi vuosi ja nyt sentään pystyn käymään töissä. Toki miehen mielestä terapiani on ollut turhaa, kun aikuiset kuulemma ymmärtää että joskus nyt vaan saattaa vahingossa pettää ja ei siitä kannata hermostua.
Oli aikamoinen yllätys miehelle kun halusin kirjallisen tapaamissopimuksen, missä on määritetty tarkat vaihtoajat ja elatussopimuksen, joka on laskettu virallisia kaavoja käyttäen. Kommunikointi on sähköpostilla, tekstarina tai whapilla. En tosiaan halua edes soitella ja kuulla hänen ääntä korvassani. Ja en tosiaankaan halua viettää yhtään minuuttia hänen kanssaan samassa huoneessa, jos ei ole äärimmäinen pakko.
- Se sarjapettäjän entinen vaimo eli 14.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen päättyminen ei aina tarkoita kaikkien välien kylmenemistä. Lasten kannalta on parasta jos vanhemmat säilyttävät jonkinlaisen puheyhteyden.
No, tämä pitää paikkansa silloin jos on erottu ilman konflikteja. Jos kokee että joka käänteessä on niin sanotusti kusetettu, niin en ehkä ihan ensimmäisenä aio palauttaa puhevälejä. En enää koskaan aio olla kynnysmattona kenellekään. Exälle tuli todella yllätyksenä etten halua viettää eron jälkeen perhejoulua tms. ei ole mitään syytä olla kaveri.
Ainoastaan lasten asiat hoidetaan ei yhtään mitään muuta. Joka sanoo että pitäisi olla ystävä tai edes kaveri, ei ehkä ole sitten itse eronnut. Tai ei huomaa, millainen valtapeli edelleen pyörii ja minkä verran ex pyrkii kyykyttämään.
Mun ex kuvitteli ja puhui mulle, kuinka eron jälkeen ollaan ystäviä, vieraillaan toistemme luona, ei laadita mitään tapaamissopimuksia vaan hoidellaan lapsia silloin kun kätevästi sopii ja neuvotellaan taapaamisista iloisesti soittelemalla. Hän kuvitteli että menemme yhdessä uimahalleihin, vietämme yhdessä perhejuhlia ja elatusmaksujakaan hänen ei tarvitse maksaa vaan lapsilisillä selvitään hyvin elatuksesta, paitsi että mies voi maksaa lasten uimahallilippuja jos vie lapset uimaan.
Miehen mielestäni aikuisten on turha riidellä, onhan tässä pitkä yhteinen elämä takana ja hänen hairahdukset on mennyttä elämää ja kaikilla on kivaa kun olemme hyvissä väleissä. Me vaan olimme väärät ihmiset kuulemma toisillemme ja muut naiset pystyivät antamaan hänen elämäänsä todellista sisältöä.
Ajatuksen tasolla toki hienoa, mutta ei se vaan toimi kun miehen kauheat teot paljastuivat ja itseltä meni luottamus miehiin ikuisiksi ajoiksi. Terapiaa takana useampi vuosi ja nyt sentään pystyn käymään töissä. Toki miehen mielestä terapiani on ollut turhaa, kun aikuiset kuulemma ymmärtää että joskus nyt vaan saattaa vahingossa pettää ja ei siitä kannata hermostua.
Oli aikamoinen yllätys miehelle kun halusin kirjallisen tapaamissopimuksen, missä on määritetty tarkat vaihtoajat ja elatussopimuksen, joka on laskettu virallisia kaavoja käyttäen. Kommunikointi on sähköpostilla, tekstarina tai whapilla. En tosiaan halua edes soitella ja kuulla hänen ääntä korvassani. Ja en tosiaankaan halua viettää yhtään minuuttia hänen kanssaan samassa huoneessa, jos ei ole äärimmäinen pakko.
- Se sarjapettäjän entinen vaimo eli 14.
Ymmärrän sen että pettäminen on puolisoa kohtaan erittäin törkeää käytöstä mutta sitä en kyllä käsitä että miksi se on niin suuri kriisi että vaatii terapiaa selvitä siitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen päättyminen ei aina tarkoita kaikkien välien kylmenemistä. Lasten kannalta on parasta jos vanhemmat säilyttävät jonkinlaisen puheyhteyden.
No, tämä pitää paikkansa silloin jos on erottu ilman konflikteja. Jos kokee että joka käänteessä on niin sanotusti kusetettu, niin en ehkä ihan ensimmäisenä aio palauttaa puhevälejä. En enää koskaan aio olla kynnysmattona kenellekään. Exälle tuli todella yllätyksenä etten halua viettää eron jälkeen perhejoulua tms. ei ole mitään syytä olla kaveri.
Ainoastaan lasten asiat hoidetaan ei yhtään mitään muuta. Joka sanoo että pitäisi olla ystävä tai edes kaveri, ei ehkä ole sitten itse eronnut. Tai ei huomaa, millainen valtapeli edelleen pyörii ja minkä verran ex pyrkii kyykyttämään.
Mun ex kuvitteli ja puhui mulle, kuinka eron jälkeen ollaan ystäviä, vieraillaan toistemme luona, ei laadita mitään tapaamissopimuksia vaan hoidellaan lapsia silloin kun kätevästi sopii ja neuvotellaan taapaamisista iloisesti soittelemalla. Hän kuvitteli että menemme yhdessä uimahalleihin, vietämme yhdessä perhejuhlia ja elatusmaksujakaan hänen ei tarvitse maksaa vaan lapsilisillä selvitään hyvin elatuksesta, paitsi että mies voi maksaa lasten uimahallilippuja jos vie lapset uimaan.
Miehen mielestäni aikuisten on turha riidellä, onhan tässä pitkä yhteinen elämä takana ja hänen hairahdukset on mennyttä elämää ja kaikilla on kivaa kun olemme hyvissä väleissä. Me vaan olimme väärät ihmiset kuulemma toisillemme ja muut naiset pystyivät antamaan hänen elämäänsä todellista sisältöä.
Ajatuksen tasolla toki hienoa, mutta ei se vaan toimi kun miehen kauheat teot paljastuivat ja itseltä meni luottamus miehiin ikuisiksi ajoiksi. Terapiaa takana useampi vuosi ja nyt sentään pystyn käymään töissä. Toki miehen mielestä terapiani on ollut turhaa, kun aikuiset kuulemma ymmärtää että joskus nyt vaan saattaa vahingossa pettää ja ei siitä kannata hermostua.
Oli aikamoinen yllätys miehelle kun halusin kirjallisen tapaamissopimuksen, missä on määritetty tarkat vaihtoajat ja elatussopimuksen, joka on laskettu virallisia kaavoja käyttäen. Kommunikointi on sähköpostilla, tekstarina tai whapilla. En tosiaan halua edes soitella ja kuulla hänen ääntä korvassani. Ja en tosiaankaan halua viettää yhtään minuuttia hänen kanssaan samassa huoneessa, jos ei ole äärimmäinen pakko.
- Se sarjapettäjän entinen vaimo eli 14.
Mun exäni ei tietääkseni ollut sarjapettäjä mutta aivan sama kuvio. Kuvitteli että olen aina käytettävissä jos hänellä onkin jotakin menoa, ja että elareita ei tarvitse maksaa koska mulla on varallisuutta ja hyvät tulot. Unohtui vaan että osituksessa jätettiin ulkopuolelle hänen isänperintö, ihan hyvää hyvyyttäni tämän tein. Tää oli kuitenkin sitä mieltä että hän ei osallistu eurollakaan mihinkään lasten menoihn vaan minä maksan ne yksin koska mulla on lapsilisät ja hyvät tulot.
Oikeuden kautta, ja ihan sillä samalla laskurilla laskettiin meidänkin elatusmaksu kun kaikkien muiden. Oikeastaan tässä ei ollut minulle tärkeää se rahasumma, vaan juuri se ettei voi vaan jättää lapsia yksin mun maksettaviksi.
Tapaamissopimus on myös kirjallinen ja anoppi onkin ahkerasti lapsia hoitanut niillä viikoilla kun lapset ovat isällään. Olen nykytilanteeseen oikein tyytyväinen.
Jos on sielläpäin kulkua, pistäydyn appivanhempien haudalla. Samalla käyn läpi eroa, onko vielä jotain hampaankolossa.
Toimii ikään kuin symbolina erolle tuo hauta.
En.