Lue keskustelun säännöt.
Rakkautta salasuhteessa
28.09.2020 |
Olen 38-vuotias nainen ja suhteessa itseäni 23 vuotta vanhemman miehen kanssa. Hän on tahollaan naimisissa, lapset ovat jo aikuisia ja lentäneet pesästä. Hän on entinen työtoverini, ja jo ensi kerran hänet nähtyäni pidin häntä miellyttävänä, erittäin hyvännäköisenä miehenä. Noin puolitoista vuotta sitten aloin tuntea vetoa miestä kohtaan ja kävi ilmi, että tunteet olivat molemminpuoliset. Kävimme pikaisia käytäväkeskusteluja aina kun mahdollista ja sitten tapasimme kahden kesken. Nyt tuosta ensimmäisestä tapaamisesta ja ensi suudelmastamme on kulunut vuosi. Aluksi ajattelimme yhdessä, että suhteemme kestäisi vain hetken, ja sitten eroaisimme hyvissä väleissä. Tällä hetkellä olemme tilanteessa, jossa kumpikaan ei halua erota, mutta suhteemme on jo välillä vaikea pitää piilossa. Alun ihastuminen on muuttunut syväksi ystävyydeksi ja kumppanuuden tunteeksi. Keskustelemme kaikesta sellaisesta, mitä emme jaa muiden kanssa. Seksimme on taivaallisen ihanaa, leikkisää, aistillista, intohimoista ja äärimmäisen tyydyttävää yhtä aikaa. Meillä on yhdessä hauskaa ja nautimme toistemme seurasta silloinkin, kun ei ole mahdollista harrasta seksiä. Mies soittaa minulle aina kun voi, jopa 10 kertaa päivässä. Minä vastaan aina kun voin. Joinain päivinä juttelemme puhelimessa tuntikausia. Hän soittaa kun on käymässä kaupassa, kun on tekemässä lumitöitä, tai kun vaimo on käymässä jossain. Lähetämme toisillemme joka aamu ja ilta hyvän huomenen ja hyvän yön viestit ja muutoinkin viestittelemme useita kertoja päivässä. Mies muistaa minua välillä pienillä lahjoilla, kerran hän toi minulle työmatkalta sydämenmuotoisen tikkarin ja se on jäänyt lähtemättömästi mieleeni. Hänen suhteensa vaimoonsa on aivan hyvä. Heidän seksielämässään mies on ollut aina aloitteellinen ja kokenut, että vaimo ei erityisesti nauti seksistä. Suhteemme myötä heidän seksielämänsä on kuihtunut kokonaan ja se voi olla vaimosta jopa hyvä asia. Mies ei ole halukas jättämään vaimoaan, sillä silloin kaikki heidän yhdessä rakentamansa särkyisi ja mies kaikesta huolimatta kunnioittaa vaimoaan. Itse olen keväällä muuttamassa toiselle paikkakunnalle ja mies on leikitellyt ajatuksella, että lähtisi perääni ja jättäisi kaiken. En ole häntä asiaan kannustanut, mutta en myöskään kieltänyt.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän kokee ikäeromme hieman huonona asiana, ja pitää itseään vanhana setänä joka roikkuu nuoressa naisessa. Olen yrittänyt kumota häneltä sellaisia ajatuksia, sillä ikäisekseen hän on todella nuorekkaan näköinen ja hyvässä fyysisessä kunnossa. Ikäerosta huolimatta olemme samalla aaltopituudella. Ymmärrän, että häntä myös pelottaa se, että minä löytäisin jossain vaiheessa nuoremman miehen tai ainakin kyllästyisin vanhaan. Olemme keskustelleet suhteemme intiimin puolen lopettamisesta viimeksi jokunen kuukausi sitten, mutta totesimme sen liian tuskalliseksi tuolloin. Nyt emme ole asiasta edes keskustelleet, päinvastoin olemme puhuneet kiintymyksemme takana olevan myös rakkautta. Suhde tavallaan sopii elämäntilanteeseeni, sillä saan mieheltä paljon sellaista, mitä ilman olisin henkisesti paljon köyhempi. Tiedän hänen ajattelevan samoin. Seksielämämme on ainutlaatuisen upea, emmekä kumpikaan ole koskaan kokeneet vastaavaa kenenkään muun kanssa ja lisäksi ystävyytemme on molemmille tärkeä henkireikä. Olen sanonut miehelle, että muuttoni voisi toimia hyvänä mahdollisuutena lopettaa suhteemme, mutta hän ei halua ajatella asiaa vielä. En oikeasti haluaisi itsekään lopettaa suhdetta, mutta jo kertomieni seikkojen vuoksi en usko miehen jättävän vaimoaan ja samojen seikkojen vuoksi en halua häneltä sitä vaatia. Toisaalta tiedostan sen, että kun suhteemme lopetamme, tarvitsen aikaa siitä toipumiseen, sillä en usko koskaan löytäväni ketään muuta, joka samalla tavalla porautuu sieluuni ja sydämeeni. Aikaa tarvitsen myös siihen, että unohdan millaista meillä on, sillä en voisi olla vertaamatta muita häneen.
Ja miksikö kirjoitin kaiken tämän tänne? Haluaisin ehkä kuulla kokemuksia vastaavanlaisen tilanteen kokeneilta, vaikka luottamukseni asiallisen keskustelun syntymiseen ei olekaan kovin suuri. Kuinka voi luopua ihanasta rakkaussuhteesta noin vain?