Oliko sinulla lapsuudessa hyvä äiti? Millaisia muistoja?

karismaattinen, älykäs, hauska äiti.



Ei juurikaan laulanut (thank God), luki jonkin verran minulle kun olin ihan pieni (siitä eteenpäin luettiin jokainen omia kirjojamme), harvemmin leipoi, ei tehnyt erityisen ihmeellistä ruokaa,ei käsitöitä, ei muskareita ym. Äiti oikeastaan enimmäkseen puhui, halasi ja rakasti. Äidillä oli paljon sanottavaa, ei puhunut tyhjiä.

Ei kovin usein leikkinyt, ompeli koko ajan, pistelin itseäni nuppineuloilla sormiin jotta sain huomiota.

Keksi maailman parhaita iltasatuja päästään, rakastin kuunnella niitä.

suuttui älyttömän helposti ja leppyi nopeasti.

Sain tehdä melkein kaiken mitä halusin.

Kerran sain selkääni, en tosin muista sitä, mutta äiti on kertonut.

Syötiin paljon herkkuja, joka päivä namia tai kakkuja.

Ei laulanut.

Kaikesta huolimatta ihanin mahdollinen äiti minulle, ollut aina paras ystäväni.

_Ei koskaan_ huutanut minulle. Yhden kerran raivostui kun olin 14-15-vuotias, silloinkin suuttumus hiljaista, mutta minuun todellakin tehoavaa. Hyvä kuuntelemaan huoliani ja neuvomaan. 2

Äitini oli 34 kun synnyin, olin kaivattu perheenlisä ja isoveljeni silmäterä.



Äiti kävi päivätöissä, teki ruuan klo viideksi, pesi vissiin pyykit jne. Emme tehneet yhdessä mitään erityistä (isän kanssa kylläkin) mutta sain olla oma villi itseni eikä minua koskaan latistettu tai vähätelty.

Muistan vieläkin kuinka ystäväni äiti vahti aina ystävääni, eikä päästänyt pihallekkaan itsekseen vaan tuli sinne seisoskelemaan meidän viereemme. Olimme varmaan jotain 5-6v ja koin sen _oudoksi_. Ymmärsin jo silloin että minun äitini luottaa minuun.

Erittäin hyvin on jäänyt mieleen tietyt laulut, joita äitini minulle lauloi iltasella ja joita pyysin hänen laulavan kun olin kipeä. Noita samoja lauluja laulan omille lapsilleni nykyään.