Lue keskustelun säännöt.
Voiko synnynnäisestä laiskuudesta päästä koskaan eroon?
26.09.2020 |
Olen ihan luonnostaan hiton laiska, mitä tulee opintoihin, töihin tai vapaa-aikaan. Haluaisin olla fiksu ja hyvä asioissa, mutta en jaksa ajatella asiota kunnolla tai ottaa asioista selvää. On vaan joku psykologinen este, että en mukamas osaa tai pysty. Opettajatkin koulussa sanoivat, että mulla tuntuu olevan joku lukko että koska ajattelen, että en kuitenkaan ymmärrä tai osaa niin se estää edes yrittämästä. Miten tälläisestä voi päästä eroon?
Kommentit (5)
Mikä voisi motivoida ryhdistäytymään kun tämän ongelman takia ei koskaan edes pääse työelämään asti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä voisi motivoida ryhdistäytymään kun tämän ongelman takia ei koskaan edes pääse työelämään asti?
Voit yrittää hakea apua terapiasta.
Muuten mennee niin, että jossain vaiheessa ehkä tilanteesi alkaa tympiä niin paljon että siitä syntyy motivaatio.
En itsekään muuten saanut ikinä aikaiseksi valmistuttua mihinkään ammattiin, yhdet AMK ja yhdet yliopisto-opinnot jätin kesken kun en saanut aikaiseksi oikeasti opiskella. Silti olen tehnyt jo pitkän uran ammatissa, johon yliopistokoulutus olisi valmistanut. Mutta oli tosiaan vaikeaa alku, ei saanut mitään aikaiseksi ennen kuin deadlinepaine pakotti, ja minua pidettiin aiheesta laiskana ja huonona työntekijänä jota lähinnä säälistä siedettiin. Lopulta alkoi kyllästyttää se asema ja löysin tahdonvoiman pakottaa itseni oikeasti oppimaan työni hyvin ja tekemään hommia ennenkin deadlinen lähestymistä.
Mulla tämä mielen laiskuus näkyy ihan videopelien pelaamisessa asti. En viitsi otta selvää, miten olla mahd. hyvä ja sopivimmat aseet vaan sohin menemään siellä miten huvittaa ja miten sattuu. Ihan samaa kaavaa toteutan oikeassa elämässä. Huonolla menestyksellä. En osaa olla laskelmoiva ja systemaattinen.
Ei laiskuudesta pääse eroon. En ole enää vuosiin yrittänytkään. Meni viimeinen motivaatio noin 15 vuotta sitten.
Voi päästä, olen itse päässyt. Mutta vasta 35-40 iässä, ja kun oli vitkuttelun ja laiskuuden takia tullut työelämässä turpaan jo pahasti. Se lopulta motivoi ryhdistäytymään.