Elämäsi huippuhetket?

Samoin, ulkomailla asuminen. Olen asunut monta vuotta pois Suomesta ja useammassa eri maassa. Noihin aikoihin mahtuu monta huippuhetkeä. Samoin on ollut ihania lomamatkoja kiinnostaviin paikkoihin eri puolella maailmaa.

Niitä odotellessa.

Hyvä avaus. Näitä voi olla mielenkiintoista lukea.

Oma huippuhetkeni liittyy työhön, mikä on ehkä vähän ankeaa. Kehitin omalla alallani innovaation, josta poiki kaikenlaista ja jonka aikana koin ihan uskomatonta työn imua.

Noin muuten huippuhetkiä ovat olleet vaeltamassa sattuneet kohtaamiset eläinten kanssa kauniin luonnon keskellä. Nautin rauhasta ja tuolla koen olevani mitä ja missä pitääkin.

Järjestin pienellä porukalla erään omalla alallaan tunnetun opiskelijayhdistyksen 50v juhlat. Järjestelyissä nähtiin paljon vaivaa ja ei todellakaan menty siitä mistä aita oli matalin. Juhlat onnistuivat loistavasti ja ylittivät osallistujien sekä järjestäjien odotukset. Sitä tunnelmaa, kiitosten ja kehujen määrä muistellessa leijuin seuraavat pari-kolme päivää.

Omat huippuhetket liittyvät (poissulkien ne, mitkä ap mainitsi) matkailuun. Uusien asioiden näkeminen ja kokeminen, ihmisiin tutustuminen, elämykset ulkomailla. Voi, niitä kaipaan nytkin.

Muistan vieläkin kuin eilisen, kun Battlefield 2-pelissä juoksin metsässä vihollisen squadin perässä ja puukottelin ne yksitellen. Lopulta niiden liideri kääntyi katsomaan missä kaverinsa ovat ja puukotin sitäkin ja se putosi rotkoon. Ahhh. Elämäni huippuhetkiä.

Varmaan paikantuis lapsuuteen, yhdessä tekemiseen ja voittamattomuuden tunteeseen. Kun jenginä mentiin ja onnistuttiin. Oli hauskaa eikä huolta mistään.

Vaellusrippileiri Lapissa kesällä 2009 ja se, kun sai viettää aikaa luonnossa. Siellä tapahtu ehkä myös elämäni ensimmäinen pienimuotoinen ihastus yhteen amerikkalaiseen tyttöön, joka oli tullut Suomeen varta vasten rippileirille opiskelemaan suomen kieltä. Sain jopa hänen puhelinnumeronsakin siellä ja lähetin tekstarin myöhemmin vielä sinä kesänä sille tytölle saamatta vastausta kuitenkin. Muistan myös kun olin ehkä vähän myös ylpeä siellä, kun sain siellä kunniamaininnan siitä, että olin vaöittanu kaikista vähiten vaeltamisesta aiheutuneista vaivoista, vaikka munkin jalat meni rakoille vaeltamisesta ja mun vanha reppu pursui kerran tavaroista keskellä metsää, kun olin pakannu sen liian täyteen.:-D Äiti ainakin kertoi mummolle ainakin mun rippijuhlissa ylpeänä, miten olin saanut kunniamaininnan etten valittanut siitä vaeltamisesta niin paljon kuin ne urheilullisemmat pojat siellä Lapissa. Mutta se oli erittäin siistiä nähä lunta yhellä tunturilla siellä vielä kesäkuussa ja haluun ehdottomasti vielä Lappiin joskus käymään.

T: M26

Ulkomaille lähtemiseen liittyy minullakin. Töissä oli ollut paikoin tosi vaikeaa jo pidempään, kunnes projekti päätettiin siirtää Saksaan. Muutaman päivän mietin ja päätin sitten lähteä projektin mukana. Tästä kaikesta muista erityisesti sen, että uuden saitin pomo piti minulle haastattelua ja tuli loistavin silmin miltei yli pöydän kättelemään ja kysyi "siis onko se todellakin totta, että voisit muuttaa Saksaan ja jäädä sinne iäksi (forever)" Vaikka tilanne ei vaatinut mitään kevennystä, niin vastasin "en kyllä elä ikuisesti, mutta voisin kuvitella jääväni määrittelemättömäksi ajaksi" :-)

Tuon tilanteen ohi meni kuitenkin myöhemmin keskustelu Suomen tuotekehityksen johtajan kanssa, joka vielä varovasti maanitteli minua jäämään "kun tässä on viikkojen aikana niin moni käynyt puhumassa, että ainakaan sitä N.N:ää et saa päästää menemään"

Minulla on huippuhetket liittyneet onnistumiseen.

Kun voitin kouluratsastuskilpailuissa, kun onnistuin laihdutuksessa ja elämäntapamuutoksessa.

Kun aloitin urheilullisen elämäntavan ja jaksoin ensimmäistä kertaa juosta putkeen 10 km.

Kun lääkäri kertoi, että pystyn jättämään kaikki lääkkeet pois ja veriarvot olivat kaikki huippuluokkaa.

Pääsin eroon korkeasta verenpaineesta, huonoista kolestroliarvoista etc.

Ja eräs ulkomaan matka oli ihana, 5 tähden hotellissa.

Ja toinen erittäin vapauttava hetki oli viime vuonna kun uskalsin lähteä Tallinnaan yksin laivalla ja pärjäsin erittäin hyvin viron kielen taitoni kanssa siellä Tallinnassa. En oo siis sitä ennen käynyt yksin vielä ulkomailla. Nyt oon rampannu Tallinnassa lähinnä ostamassa virolaisia herkkuja ja CD-levyjä ja vierailemassa paikallisissa museoissa päiväristeilyillä tässä viime - ja tämän vuoden aikana. Alkoholia en osta sieltä koska se ei kiinnosta lainkaan. Ja kyllä, opiskelen viroa yhtenä sivuaineena Helsingin yliopistossa nykyään.

T: M26

Eka kerta maksullisen naisen kanssa. Tai oikeastaan se huikea tunne vähän sen jälkeen, kun tajusin, ettei minun enää koskaan tarvitse seurustella naisten kanssa vain pillua saadakseni. Siitä lähtien olen käynyt noin kerran viikossa, ja otan aina jonkun uuden tytön.

Elämä on ihanaa vapaana ja varakkaana poikamiehenä, kun naisilla ei ole enää mitään valtaa minuun!

Lapsena haaveilin uivani turkoosinsinisessä meressä ja käveleväni avojaloin valkeassa hiekassa. 30-vuotiaana toteutin sen haaveen ensimmäisen kerran ja matkustin Malediiveille. Sen jälkeen niitä unelmia on toteutettu viisi kertaa. Aina yhtä ihanaa.

Pitääkin oikein miettiä...

Söin sieniä. Se muutti elämäni. Löysin sisältäni aivan uuden maailman.

eka ulkomaan matka yksin + kaikki muut yksin tehdyt reissut, neitsyyden menetys vihdoin 26-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Eka kerta maksullisen naisen kanssa. Tai oikeastaan se huikea tunne vähän sen jälkeen, kun tajusin, ettei minun enää koskaan tarvitse seurustella naisten kanssa vain pillua saadakseni. Siitä lähtien olen käynyt noin kerran viikossa, ja otan aina jonkun uuden tytön.

Elämä on ihanaa vapaana ja varakkaana poikamiehenä, kun naisilla ei ole enää mitään valtaa minuun!

Elämä on valintoja !

Zinc

21 vuotiaana komeana?  ,hemmetisti rahaa taskussa  aasiaan reissaan puoleksi vuodeksi.

Se oliki sitte 6 kk pattayalla, ja voi sitä  juhlimisen ja tyttöjen määrää.

Lakkiaiset, päivä kun pääsin intistä, omaan kämppään muutto, opiskelupaikan saaminen, valmistuminen, ensimmäinen oman alan työpaikka, oman asunnon osto, ulkomaille muutto ja asuntolainan loppuminen.

Lisäksi monet matkat ja juhlat.

Voitin MM-mitalin.

Olen saanut matkustaa aika paljon ja nähnyt niin kuuden tähden hotelleja kuin myös slummeja, joissa lapset myyvät itseään ja huumeita.

Ostin asunnon Helsingistä pelkillä säästöilläni.

Suurin ja tärkein kuitenkin se, että itsemurhaa suunnitelleena päätin elää. Alussa se oli vain päätös selviytyä seuraavasta minuutista, tunnista, päivästä. Yksi päivä kuitenkin tajusin että elämä on elämisen arvoista ja selviän ihan mistä tahansa. Olisi aika monet reissut jääneet tekemättä ja asuntokin ostamatta jos olisin totettanut suunnitelmani.