Elämäsi huippuhetket?

Ensimmäisen maratonini viimeinen kilometri oli sanoinkuvaamatonta lentoa. En usko, että pystyn koskaan kokemaan mitään vastaavaa. Toivottavasti, mutta epäilen.

Pari keikkaa ollut sellaisia, että luulin kuolevani silkasta onnesta. Muse Wembleyllä, Foo Fighters Buenos Airesissa. Huh. Nyt vanhempana en saa samanlaisia kicksejä keikoista. :(

Yksi ammatillinen juttu, josta en kerro kovin tarkasti. Haaveilin eräästä urasta lukiossa ollessani, mutta hakeuduin ihan muualle. Vuosikymmen myöhemmin pääsin tekemään paria tehtävää eräässä projektissa, joka oli juuri tätä unelma-alaa. Itse ala kokonaisuudessaan on mennyt alamäkeä, joten ihan hyvä, etten kouluttautunut siihen. Mutta silti se yksi projekti tuntui tosi hienolta.

Tosin aika on haalistanut sen fiiliksen viidessä vuodessa jo aika tehokkaasti.

Liittyvät niihin hetkiin jolloin olen voinut olla vuorovaikutustilanteessa aidoimmillani sekä lapsuuden leikkeihin.

Huippuhetkiä on ollut useita mutta en enää näe niissä mitään ihmeellistä. Ne ehkä hetken tuntui hienolta mutta oikeasti ne on vain asioita joita tapahtuu.

Ylivoimaisena ykkösenä o se ku pari vuotta sit hankin koiran. :) Se muutti iha kaiken. Olin kiusattu koulussa 3. luokalta asti, eli 7 vuotta. Ikinä ei oo ollu kavereita. Koulun jälkeen elämä on työttömänä ollu todella surullista ja yksinäistä. Koirasta tuli heti paras kaveri, olen sen jälkeen ollu tosi positiivinen enkä koe olevani yksin. :) Mie olin 6-vuotias, ku Taru sormusten herrasta julkastiin ensimmäinen elokuva ja mie näin sen vasta 8-vuotiaana ekaa kertaa ja se oli iso juttu. Äiti luki miulle pienenä Hobittia ja Taru sormusten herrasta, ja ku näki jälkimmäisen elokuvana, nii olin iha myyty. Miul o edelleen ne samat kasetit tallessa vanhempie luona. :) Muut huippuhetket tulee videopeleistä, jotka sai miut miettimään asioita ja herkistymään esim. The Last of Us, Marvel's Spider-Man, Red Dead Redemption, Red Dead Redemption II, Assassin's Creed II, God of War, Horizon Zero Dawn ja Uncharted 4: A Thief's End. :) M25

Se ajanjakso elämässäni kun olin lukiossa ja opiskelemassa. Silloin ajattelin elämäni olevan stressaavaa mutta nykyään ajattelen sen olleen parasta aikaa. Perusturvallisuudentunne, vanhempani elivät ja olivat onnellisia edistymisestäni. Elämäni kantoi eteenpäin, minulla oli perhe ja kavereita.