Lue keskustelun säännöt.
Aika vaikea käsittää, että sitten joskus tulevaisuudessa olen rikas.
02.05.2008 |
Näin perintöön liittyvän otsikon täällä aiemmin ja siitä tuli mieleeni, että en osaa vielä edes ajatella tulevaa. Nyt jo miehen kanssa talo ja kesämökki pohjoisessa, kohta maksetut. Ja hamassa tulevaisuudessa tulen perimään ainakin pari ihan arvokasta kiinteistöä.
Jotenkin on vaikea kuvitella sellaista tilannetta, kun jotenkin on mielessä aina, että mitään ei saa ilmaiseksi. ( Ja tietenkin tässäkin tapauksessa se tarkottaisi, että äitini kuolee.)
Toisaalta mukava tunne, kun tietää, että jotain on tulossa mutta toisaalta aika surullista!
Kommentit (18)
On se mukava kun voi ajatella niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimim. kokemusta on. Vaihatisin kaiken rahani elävään äitiini ja lasteni mummiin.
Se on jo aikanaan suojattu niin, että sen saattoi periä vain äitini ja omaisuus on sen jälkeen vielä lisääntynyt.
Tiedän, että äitini haluaa antaa kaiken perinnöksi minulle ja veljelleni. Ehdottomasti ei halua luopua mistään. Äitini on paljon materialistisempi kuin minä. Mikään hyväntekeväisyys ei tulisi kuuloonkaan.
Koko ajatus tuntuu vain mielestäni uskomattomalta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseensä voi niitä rahojaan käyttää. Ja toivottavasti käyttääkin.
Hänhän nimenomaan yritti avauksellaan sanoa sitä että koko asia tuntuu vaikeasti käsitettävältä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai mutsis menee naimisiin eikä tee avioehtoa..
En mä vaan viitsis ees spekuloida tollasella, tyhmähän sä oot mut joskus varmaan rikas tyhmä
En odota todellakaan perintöä kielipitkällä, en voi käsittää, että jotain omaisuutta joskus saan ilman varsinaisia omia ponnisteluja.
Toisekseen vanhempani ovat naimisissa, mutta avioehdon myötä kaikki omaisuus on äitini.
Toisaalta tunnen äitini niin hyvin, että hän antaa omaisuutensa vaikka ennakkoperintönä, jos alkaa vaikutta siltä, että se menee esim. hänen hoitoonsa. Sitä paitsi olen erittäin valmis osallistumaan äitini hoitoon sitten joskus.
Enkä minä millään tavalla vastusta sitä, etteikö hän saisi käyttää omaisuuttaan omaan itseensä, ilman muuta ja hyvä, jos niin tekee, mutta tunnen äitini.
Jos kuolen aiemmin, ovat nämä mietteet turhia, mutta kyllähän sitä välillä turhiakin asioita tulee mieleen :).
ap
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei minusta ole vaikea käsittää että mieheni kanssa perimme omaisuutta molemmat ihan ok:sti.
Ihmiset nyt yleensä elämänsä aikana ehtivät sen talonsa maksamaan ja ehkä mökinkin niin on aika luontevaa sitten jättää omaisuutensa rintaperillisille.
Omat vanhempani perivät kivasti, itse EHKÄ perin kivasti jne.
mikä ap:sta on siinä vaikeaa käsittää? Olethan itsekin (näin käsitin) jo omaisuutta kartuttanut.
Mieleeni on vain jollain tavalla iskostunut se, mitä aiemminkin mainitsin, että mitään ei voi saada ilmaiseksi, perintöveroa lukuun ottamatta.
Ja se ehkä myös tekee asiasta vaikeasti hahmotettavan, että äitini on aina hokenut, että ei ole varaa, ei ole rahaa jne. eli en useinkaan saanut lapsena sitä, mitä olisin halunnut.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saattaa käydä vielä niin, että vanhempanne perivät teidät!
niin vaan on vanhemmilla aina ollut massia ja nyt sitä on toki moninkerroin. Itsekin olen pihi, mutta kyllä lapseni hoidan huolella!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat hokivat lapsuudessani jatkuvasti, ettei ole varaa siihen eikä tuohon, ollaan niin köyhiä. Myöhemmin tajusin, että oltiin kaikkea muuta kuin köyhiä, oli sijoitusasuntoa, metsiä, mökkejä ym. Veljen vanhoissa rääsyissä sain kulkea, en tiedä mihin oikein rahaa ajattelivat säästää. Ehkäpä lastenlapsiin, jotka nyt saavat kaikkea, mitä vaan keksivät pyytää...
Tosin meillä edelleen pihiyttä ilmassa. Saa toki minun puolesta ollakin, itse tykkään lapsilleni ostaa sen, mitä tarvitsevat.
Mutta puheista voisi ymmärtää, että mitään omaisuutta tai muutakaan ei ole, aina enempi pitäisi olla.
Jos tämä nyt sitten hieman paremmin valotti ihmettelyäni.
ap
Ja koska monet kaverit oli rikkaista perheistä ajattelin oikeesti et me ollaan vähävaraisia vaikka jälkeenpäin ajateltuna meidän vanhemmat oli kyllä hyvätuloisia.
Heh, me ei miehen kanssa olla mitään kroisoksia mutta itse selitän lapsille että me ollaan rikkaita ja etuoikeutettuja (juuri tänään se tuli 4-vuotiaan kanssa puheeksi) - kun meillä on lämmin koti ja ruokaa ja auto, jne, mitä monilla muilla ei ole. Jospa ne osais olla kiitollisia ;-)
Jonottavat pitkään, jotta pääsevät terveyskeskukseen, vaikka varaa olisi mennä yksityisellekin. Eivät käytä rahaa muuhun kuin ruokaan ja välttämättömiin tavaroihin.
Mielelläni haluaisin heidän nauttivan rahoistaan. Mutta tulevaisuudessa tulen niitä perimään. Itselläni ei ole rahaongelmia, joten en niitä ollenkaan odota.
että on kamalaa, että äitini täytyy kuolla ensin. Ja toisaalta haen sitä ajatusta, että koko tilannetta on mahdoton ymmärtää, kun todennäköisesti menee lähemmäksi 30 vuotta.
ap