Lue keskustelun säännöt.
Kamala huomata, että kun jäin somesta pois 4 vuotta sitten,
23.09.2020 |
On suurin osa ihmisistä jäänyt elämästä pois. Some on tavallaan antanut tunteen, että on tekemisissä sukulaisten, vanhojen ystävien kanssa. Mutta kun poistin someprofiilit on käynyt todellisuudessa niin, että oikeasti on tekemisissä vain aivan pienen porukan kanssa.
Nyt mietin, pitäisikö palata takaisin someen, jotta saan (valheellisen) tunteen, että elämässäni on paljon ihmisiä.
Onko muilla kokemusta?
Kommentit (18)
Laatu on määrää tärkeämpi ystävissä. Niihin hyviin kannattaa olla aktiivisesti yhteyksissä ihan muuta kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Some on nykyaikainen kanssakäymisen muoto, ei kai se ihme ole että pois jättäytyminen syrjäyttää. Voin minäkin sanoa, että haluan jatkossa että kanssani kommunikoidaan kirjekyyhkyillä ja savumerkeillä, ja sitten itkeä kun kukaan ei ota yhteyttä.
Mä päivitän Instagramia ahkerasti mutta harvemmin katselen muiden kuin läheisten päivityksiä. Facebookissa taas meni hermot puolituttujen öyhötykseen tai valitukseen tai johonkin käännyttämiseen. Useat Facebook ryhmät ovat todella ikäviä, jatkuvaa kilpailua tai tappelua. Usein sitä miettii missä voisi tutustua uusiin ihmisiin, varsinkin kun enää en käytä alkoholia kuin todella harvoin. Olen 27-vuotias.
Ihan samat ihmiset ovat läsnä elämässä kuin siihenkin asti. Eikä ne kaukaisimpien sukulaisten tai etäisimpien hyvänpäiväntuttujen asiat ole koskaan muutenkaan kiinnostaneet, somessa tai sen ulkopuolella. Suuri helpotus on vaan ollut, kun jäi se teeskentely pois.
Vierailija kirjoitti:
Some on nykyaikainen kanssakäymisen muoto, ei kai se ihme ole että pois jättäytyminen syrjäyttää. Voin minäkin sanoa, että haluan jatkossa että kanssani kommunikoidaan kirjekyyhkyillä ja savumerkeillä, ja sitten itkeä kun kukaan ei ota yhteyttä.
Aijaa, kyllä mulle vaan voi lähettää tekstareita ihan normaalisti ja soittaakin jopa. Rohkeimmat haluavat ihan kasvokkainkin tavata ja onpa postilaatikosta jopa tipahtanut kortteja ja kirjeitäkin, kukkiakin lähetetty syntymäpäivänä puolin ja toisin. Ikää 30 +
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan samat ihmiset ovat läsnä elämässä kuin siihenkin asti. Eikä ne kaukaisimpien sukulaisten tai etäisimpien hyvänpäiväntuttujen asiat ole koskaan muutenkaan kiinnostaneet, somessa tai sen ulkopuolella. Suuri helpotus on vaan ollut, kun jäi se teeskentely pois.
Samaa sanon.
Huomasin saman mutten ole palaamassa someen silti. Mitä turhaan valehdella itselleen, näin on hyvä, tärkeimmät ihmiset eivät ole hävinneet mihinkään ja pinnallisista tuttavuuksista en jaksa edes itse välittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut saman, joskin sillä erotuksella, että minulla edelleen on Facebook-profiili, jota tosin käytän lähinnä paikallisen roskalava-ryhmän tiimoilta. En koskaan julkaise mitään enkä kirjaudu Facebookiin tykkäilemään toisten turhanpäiväisistä "Laitoin joulukynttilät. Siunattu olo." - postauksiin.
Minut tavoittaa parhaiten puhelimitse, soittamalla tai etenkin viestiä laittamalla. Myös sähköpostia luen päivittäin. Tämän yleensä kerron ihmisille, jos joku kysyy, onko minulla Face- tai Insta-tiliä. Silti hyvin harvoin näillä kukaan viestii tai vastaus tulee kahden viikon päästä, kun on niin kiire. Ja saatetaan kysyä, että miksi en lue ihmisen kuulumisia Facebookissa, ei jaksa vastata parilla virkkeellä esim. WhatsApilla.
Joskus toivon, että olisin elänyt tätä aikuisikään vaikka 80-luvulla. Toki ymmärrän, että silloinkin oli omat haasteensa ja elämä monella tavalla kurjempaa kuin nyt, mutta toisaalta silloin oli yksinkertaisempaa. Tai näin luulen, itsehän olin silloin vasta pieni lapsi.
Suurin osa niistä on hyvin pinnallisia juttuja. Itse en päivitä someen kuin pieniä paloja elämästäni harvakseltaan, ja läheisempien kanssa sitten ollaan paremmin tekemisissä. Ei ne muut ole tärkeitä. Esimerkiksi työkavereita en ole huolinut edes seuraajiksi/kavereiksi. Pitäköön sit nirppanokkana, jos haluavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mikä tetä vaivaa!? Some on nykyaikaa! Jääkää sit syrjäytymään! Mulle ainakin some tuo hyvää mieltä ja itseluottamusta! En pystyisi olemaan ilman mun instaa..Tulisin masentuneeksi ilman tykkäyksiä.. Aina tätä some on teeskentelyä! Vaihtakaa levyä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt ymmärrä. mihin tarvitset jonkun valheellisen tunteen ihmisistä?
Mä en menny sinne someen alunperinkään ja noinhan siinä kävi. Ihmiset siirtyi sinne ja yhteydenpito muuten väheni radikaalisti.
Mutta toisaalta, ne oikeasti hyvät ystävät ja kaverit on edelleen olemassa, nähdään, soitellaan ja viesteillään ja mulle se on riittänyt. Somessa yhteydenpito on musta vähän sellaista telkkarimaista, seuraillaan mutta ei oikeasti kohdata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en menny sinne someen alunperinkään ja noinhan siinä kävi. Ihmiset siirtyi sinne ja yhteydenpito muuten väheni radikaalisti.
Mutta toisaalta, ne oikeasti hyvät ystävät ja kaverit on edelleen olemassa, nähdään, soitellaan ja viesteillään ja mulle se on riittänyt. Somessa yhteydenpito on musta vähän sellaista telkkarimaista, seuraillaan mutta ei oikeasti kohdata.
Tää. Sitä paitsi kyllä niitä muitakin yhteydenpitovälineitä olisi ollut, mutta ei, minun olisi pitänyt mukautua aikoinaan esim. Facebookiin vaikka koin sen ahdistavana.
No jotain vikaa täytyy sinun omassakin toiminnassasi olla sen lisäksi, että "ystävissäsikin" on.
Vaikka olen somessa (ig, facebook, tiktok, snapchat), niin en minä siellä kuulumisia ystäviltäni ja sukulaisiltani kysy henk.kohtaisesti.
Kyllä me soitellaan ja viestitellään toisillemme, tapaamme ihan kasvotusten jne.
Somesta lähinnä luetaan, katsellaan kuvia ja videoita niin läheisten kuin tuttavienkin seiniltä, mutta ei yhteydenpito läheisten kesken somesta kiinni ole.
Kuvaavaa on, että somessa jostain päivittämästäni tapahtumasta/tilanteesta x tykänneet kaverit eivät samana päivänä myöhemmin livenä kohdatessa välttämättä edes muista koko juttua. :D
Olen suuresti helpottunut. Jää enemmän aikaa kaikkeen. Terveisin myös poisjäänyt.