Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Alat joilla on suuri vaihtuvuus? Ja onko "Seuraa unelmiasi" -ajattelu vaikuttanut niin, että kaikki kouluttautuvat korkealle ja siisteihin 8-16 sisätöihin?
20.09.2020 |
Itselläni on käsitys että sote-ala, varsinkin kehitysvammatyö, psykiatria ja lastensuojelu on tuulisia paikkoja ja raskaita. Peruskoulun opettajissa on kohta joukkopakoa.
Sen sijaan medianomin koulutuksiin on tunkua.
Kesätöistä ne mansikkaviljelmät eivät ole halutuimpia, toisaalta ymmärrän välimatkatkin.
Itse olen lastensuojelussa töissä, mutta nyt on varmaan 80 % työkavereista kouluttautumassa "johonkin parempaan". Yliopisto, YAMK, AMK.
Samaiset työntekijät eivät tunnu kestävän perusarkea.
Mutta onko niitä "parempia" päivätöitä kaikille? Miksi varmaan yli puolet 20-30-vuotiaista hinkuaa johonkin coolimpaan ammattiin, vaikka paikkoja ei riitä kaikille?
En tykkää yhtään että hoetaan "etsi unelmiasi". Jotkut eivät koskaan löydä kutsumusammattia, eikä kaikkien mun mielestä tarvitse olla unelmien ammatissa.
ENKÄ tarkoita nyt oikeita loppuunpalamisia, naisvaltaisten alojen työpaikkakiusaamisia ja kropan terveysongelmia, jotka on hyviä syitä vaihtaa kevyeeseen ammattiin.
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset arvostavat eri asioita ja pitävät erilaisista asioista. Ei siinä ole mitään sen kummempaa.
Juu mutta ei kukaan elä umpiossa. Itse olen nyt sellaisessa työssä jossa moni haikailee jotain "hienompaa" ja saa sen haikailun tarttumaan muihinkin.
Olen iloinen siitä, että korona nosti vähäksi aikaa valokeilaan tavallisen työn tekijät jotka eivät voineet olla koronaeristyksissä.
Monet heistä ovat aloilla joilla on liian pieni palkkaus.
Mitä jos heitä alettaisiin nostaa edelleen esiin? Virta kääntyisikin tavallisiin ammatteihin.
On hullua että joku koodari saa vaikka sairaanhoitajaan/lähohoitajaan verrattuna 2-kertaista palkkaa jonkun typerän PELIN luomisesta, kun joku sari sairaanhoitaja valvoo työvuorossaan monien ihmisten henkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Follow your dreams -ajattelu tuottaa tyytymättömiä rivityöläisiä semmoisissakin työpaikoissa ja elämäntilanteissa, joissa heillä on asiat hyvin.
Usein kun ovat tehneet irtioton tai repäisyn, ovat he kuitenkin joko päätyneet vaihtamaan eri työpaikkoja tai palanneet vanhaan työhön takaisin.
En ole kouluttautumista vastaan, mutta ruoho ei ole aina vihreämpää aidan toisella puolella.
Työn ei tarvitse aina olla se innoituksen tuoja. Jotkut ovat ns.ankeassa työssä, mutta vapaa-ajan harrastuksissa pääsevät toteuttamaan mielenkiinnonkohteitaan.
No emt onko se tota "seuraa unelmiasi". Mun mielestä se on enemmänkin sitä, että amistutkinnot yms ajetaan alas ja sitä korkeempien asteiden tutkintoja painotetaan enenevissä määrin ainoiksi "kunnollisen ja fiksun ihmisen tutkinnoiksi". Eli kyse ei ole siitä mitä käytännössä tapahtuu, vaan siitä, miten media ja muut viranomaiset jotka päättää koulutuspaikoista ja ylipäätään koulutuksista, rekryistä, yms yms yms että mitä ne haluaa ihmisiltä ja mitä ne painottaa!
Enpä oo millonkaan kuullu että korkeekoulututkinto on joku tie KEVYEESEEN työhön. Mun käsittääkseni työt jotka on "fiksuille" ihmisille, on nimenomaan sitä tasoa VASTAAVIA, eikä mitään helpompia kun ne, mihin ei vaadita paljoa.
Vai puhutko fyysisesti raskaista/kevyistä töistä joka on tietenki asia erikseen.
Esim. itse lakkasin tältä erää haaveilemasta korkeekoulututkinnosta, kun tajusin että mä en viihtyis tietokoneella koko aikaa, mä en halua luultavasti isoa vastuuta ja 8-16 samana toistuva päivätyö on mun mielestä kuluttavaa ja tylsää.
Joten mun unelma-ammatti todennäkösesti on muualla ku niissä "siisteissä 8-16 sisätöissä" eli jossain tietokoneen ääressä.
Mulle ne ei oo edes kevyitä, vaan mun vartalo kaipaa myös liikuntaa ja oon tosi huono ohjaamaan itteäni vapaa-aikasin, joten liikun enimmäkseen mielellään työssä, "pakotettuna".
Mitä kevyttä on siinä, jos opiskelee vaikean tutkinnon ja etsii työn, joka haastaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On luonnollista oman jaksamisen kannalta miettiä vaihtoehtoja ja hakea parempaa. Jos työ ei sisällöllisesti tarjoa mielenkiintoa, se on fyysisesti ja henkisesti kuormittava, sekä palkkaus on huono tai parhaimmillaankin keskinkertainen, niin miksi ei haikailla parempaa? Monelle riittäisi jos yksikin noista listaamistani seikoista olisi parempi. Kaksi olisi jo unelmaa.
Jumiutuminen aiheuttaa katkeroituneita ja kyynisiä työntekijöitä. Ja onko asiakkaan/potilaan etu?
Kaikille ei riitä niitä ns. parempia töitä. Mutta jo sen mahdollisuuden teoreettinen olemassaolo auttaa jaksamaan.
Vierailija kirjoitti:
Työn ei tarvitse aina olla se innoituksen tuoja. Jotkut ovat ns.ankeassa työssä, mutta vapaa-ajan harrastuksissa pääsevät toteuttamaan mielenkiinnonkohteitaan.
Mutta vuorotyö saattaa imeä tekijästään kaikki mehut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sille on yleensä syy miksi tietyillä aloilla on suuri vaihtuvuus.
Olet ilmeisesti töissä lastensuojelulaitoksessa tms? Koska sosiaalityöntekijät ja sosiaaliohjaajat ovat jo "kouluttautuneita" joko yliopisto- (sossut) tai amk-tasoisesti (sosionomit). Helpommalla ei ainakaan sosiaalityöntekijänä lastensuojelussa tule pääsemään, sen raskaampaa työtä on vaikea kuvitella. Been there, done that enkä todellakaan jaksanut työn arkea. Eli olla keskinkertaisella palkalla kirjaimellisesti virkavastuussa yli neljänkymmenen lapsen turvallisesta kasvusta ja kehityksestä todella kyseenalaisissa kodeissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset arvostavat eri asioita ja pitävät erilaisista asioista. Ei siinä ole mitään sen kummempaa.
Juu mutta ei kukaan elä umpiossa. Itse olen nyt sellaisessa työssä jossa moni haikailee jotain "hienompaa" ja saa sen haikailun tarttumaan muihinkin.
Olen iloinen siitä, että korona nosti vähäksi aikaa valokeilaan tavallisen työn tekijät jotka eivät voineet olla koronaeristyksissä.
Monet heistä ovat aloilla joilla on liian pieni palkkaus.Mitä jos heitä alettaisiin nostaa edelleen esiin? Virta kääntyisikin tavallisiin ammatteihin.
On hullua että joku koodari saa vaikka sairaanhoitajaan/lähohoitajaan verrattuna 2-kertaista palkkaa jonkun typerän PELIN luomisesta, kun joku sari sairaanhoitaja valvoo työvuorossaan monien ihmisten henkiä.
Se koodari tuottaa huippumäärän rahaa tuon pelinfirman omistajalle.
Niillä rahoilla sairaanhoitajienkin palkat maksetaan ja yhteiskuntaa ylläpidetään.
On törkeää halveksia muiden töitä ja ammatteja.
Ei työn tarvitse olla mikään unelma. Se voi olla vain työ. Unelmat voi olla työajan ulkopuolella. Toki hienoa jos jollekin työ on unelma, mutta ihan epärealistista että kaikille työ olisi joku unelma.
Sitä paitsi, se että on korkea koulutus ja hienolta kuulostava titteli, ei todellakaan takaa, että aamulla olisi kiva mennä sinne toimistolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä unelma-alaa oikeasti pystyy tekemään 8-16?
Olen jatkokouluttautumassa luokanopettajaksi. Olen ollut sijaisena, joten on tuntumaa siihen, mitä työ on.
Aiemmalta koulutukseltani olen kääntäjä ja olen kyllästynyt siihen, että yksinyrittäjänä pitäisi raapia jostain kokoon asiakkaita, jotka haluaa huippukäännöksiä pikkurahalla.
Haluan säännölliset kuukausitulot ja ennen kaikkea työn, jossa saan olla ihmisten kanssa tekemisissä. En jaksa enää istua yksin naputtamassa tietokonetta.
Minulle tuossa aloituksessa parjattu luokanopettajan työ näyttäytyy kutsumus- ja haaveammattina. Työnä, jossa saan toimia ihmisten kanssa yhteistyössä, jolla on merkitys, jossa voin olla luova ja jota voin tehdä pitkälti itse ideoiden.
Alue: Aihe vapaa
Ihmiset arvostavat eri asioita ja pitävät erilaisista asioista. Ei siinä ole mitään sen kummempaa.