Alat joilla on suuri vaihtuvuus? Ja onko "Seuraa unelmiasi" -ajattelu vaikuttanut niin, että kaikki kouluttautuvat korkealle ja siisteihin 8-16 sisätöihin?
Itselläni on käsitys että sote-ala, varsinkin kehitysvammatyö, psykiatria ja lastensuojelu on tuulisia paikkoja ja raskaita. Peruskoulun opettajissa on kohta joukkopakoa.
Sen sijaan medianomin koulutuksiin on tunkua.
Kesätöistä ne mansikkaviljelmät eivät ole halutuimpia, toisaalta ymmärrän välimatkatkin.
Itse olen lastensuojelussa töissä, mutta nyt on varmaan 80 % työkavereista kouluttautumassa "johonkin parempaan". Yliopisto, YAMK, AMK.
Samaiset työntekijät eivät tunnu kestävän perusarkea.
Mutta onko niitä "parempia" päivätöitä kaikille? Miksi varmaan yli puolet 20-30-vuotiaista hinkuaa johonkin coolimpaan ammattiin, vaikka paikkoja ei riitä kaikille?
En tykkää yhtään että hoetaan "etsi unelmiasi". Jotkut eivät koskaan löydä kutsumusammattia, eikä kaikkien mun mielestä tarvitse olla unelmien ammatissa.
ENKÄ tarkoita nyt oikeita loppuunpalamisia, naisvaltaisten alojen työpaikkakiusaamisia ja kropan terveysongelmia, jotka on hyviä syitä vaihtaa kevyeeseen ammattiin.
On sitä duuneja esim. it-alalla helpparissa istuminen jota harvat tekee enään keski-ikäisinä.