Melartin vai Sibelius?

Sibeliuksen.

Koska upeampaa musiikkia (= makuasia).

Sibbe

Pakko sanoa Sibelius. Eipä silti, ei niitä Melartinin sinfonioita turhan usein kuule, eikä ne ole päässeet tulemaan samalla tavalla tutuiksi. Mutta Melartin on jotenkin sekavaa, epäkoherenttia mielestäni. Madetojan sinfonioista tykkään kyllä.

Melartinin sinfonioissa on emotionaalista syvyyttä, voimaa ja kosketuspintaa paljon enemmän kuin Sibeliuksen frigidiä klassismia edustavissa myöhäissinfonioissa joista eräät ovat myös tekstuuriltaan varsin kamarimusiikillisia ja siten askeettisia kun Melartin on etevämpi orkestraalisten keinovarojen hallitsija kuin Sibelius ja hänen musiikissaan on soinnullista värikkyyttä, kontrapunktista taitoa ja soinnillista hienostuneisuutta enemmän kuten Tuukkasen Meri sinfonian lähes impressionistisen pehmeässä avausosassakin joka loistaa poissaolollaan tubesta ja spotifysta mutta myös myrsky osa on vaikuttava.

Minun mielestäni Sibeliuksen sinfoniat eivät ilmaise minkäänlaisia tunteita ja tuota emotionaalisia kokemuksia joka on suuren säveltaiteen edellytys.

Madetoja.

Tuukkasen Meri sinfonia on ihana, mutta se on kuultavissa kokonaisuudessaan vain Finlabdia recordsin CD levyltä.

SILLANPÄÄN MARSSI

Nyt meillä soi tämä Ukrainan biisi YouTube NJET vladimir vaikka meitä ei kiinnosta noi muiden maiden sekoilut muuten.

Megatheriumko täällä haukkuu Sibeliusta.