Miten tukea/rohkaista tosi arkaa poikaa?? Haulit alkaa olla äidillä loppu!
Poika ollut aivan tosi arka muita ihmisiä kohtaan. Viimeset puoli vuotta poika on tullut vähän ulos kuorestaan ja jopa alkanut leikkiä puistossa muiden lasten kanssa. Nyt pari kertaa on isommat pojat päässeet kiusaamaan (siis tyyliin kiipeilytelineellä "sä oot liian pieni tähän leikkimään, mee vauva muualle"). Poika pahoitti mielensä tosi pahasti ja sen jälkeen on puistossa tullut itku, jos toinen lapsi (vaikka ois poikaa paljon pienempikin) tullut samaan telineeseen yms. Minua rasittaa ja väsyttää pojan vaikea tempperamentti. En tiedä mitä minun pitäis sanoa tai tehdä, että poika reipastuisi. Harmittaa, kun oli jo niin hienosti alkanut reipastumaan ja nyt mentiin rytinällä taaksepäin! Poika on vajaa 4-v. Oikeesti en tiedä ketään lasta, joka on näin arka ja kuin "krampissa" itsensä kanssa!
Kommentit (8)
Esim. Liisa Keltikangas-Järvisen Hyvä itsetunto. Siellä sanotaan, että parhaiten rohkaiset poikaasi antamalla hänen olla niin arka kuin hän haluaa. Väkisin rohkaisemalla saat pojan vetäytymään vain enemmän kuoreensa, ja vaikutus on siis juuri päinvastainen kuin mitä toivot.
vielä kotihoidossa. Syksyllä alkaa hoito (luulen että tää on tosi hyvä juttu!). Olen antanut olla "arka" ja antanut pojan totutella tilanteisiin omaan tyyliin ja sen verran antanut aikaa, kun poika tarvitsee. Välillä tuntuu, että lieköhän kaikki ihan ok, kun on noin äärettömän arka=(
On aiemmin kun arkuus oli kovasti päällä koetettu erilaisissa jännittävissä ja pelottavissa tilanteissa aina pikkuisen rohkaista toimimaan, ei kuitenkaan pakotettu. Nyt ihan yks kaks viimeisen puolen vuoden kuluessa poika on reipastunut tosi paljon.
Toinen pelkää oikeastaan kaikkia muita lapsia, toinen samanikäisiä tai isompia, vain pienempien kanssa uskalta vähän leikkiä. En usko, että mitään on sen kummemin vikana, toisilla vain kypsyminen kestää kauemmin ja kotihoito mahdollistaa arkana olemisen.
arka poika. Itkee tosi herkästi toisten kiusaamisesta ja pienestäkin nimittelystä, mutta nyt kun on aloittanut päivähoidon niin on reipastumista havaittavasti!Uskon että tämä vaiva paranee vaan muitten lasten kanssa olemalla. Käykää kerhoissa ja leikkipuistoissa!Varmasti tuo päiväkotiin meno reipastuttaa.
Panin hänet kerhoon syksyllä, kun oli nippa nappa kolme. On tehnyt superhyvää! Taidoille, itsetunnolle ja kaikelle.Pehmeämpi lasku sosiaalistumiseen kuin päivähoito. Kumpaakaan kotihoidettua en ole enää pitänyt täysin kotona, kun ovat olleet kolmen. Puistotädillä, kerhossa ja harrastuksissa on hyvä harjoitella ja hankkia taitoja. Muuten ero muihin on ihan valtava, kun ujo lapsi sitten viimein menee päivähoitoon.
ujo ja arka esikoinen muuttui 4-vuotiaana vilkkaaksi ja sosiaaliseksi menijäksi. En tiedä mitä tapahtui, poika jatkoi kerhossa käymistä ihan kuin aikaisemminkin mutta yhtäkkiä alkoi jäämään sinne mielellään. Innostuu kuulemma toisinaan niinkin villiksi että pitää rauhoitella leikkejä. Nykyään on jatkuvasti menossa kylään kerhokavereiden ja naapureiden luokse ja kutsuu vieraita meille kylään. Oli tosiaan vielä vuosi sitten sellainen, että puistossa saattoi pyytää äitiään juttelemaan toisille lapsille jos halusi leikkiä heidän kanssaan. Nyt menee itse esittäytymään, kysyy toisten nimiä ja saattaa ehdottaa jotain leikkiä.Lapsen ollaan annettu olla rauhassa arka, ei olla karaistu millään tavalla.
rasittaa, mutta yritän tukea rohkaisemalla ja keskstelemalla asiasta