Onko tämmöiset tuntemukset normaaleja alkuhuumassa?
Kyseessä eka parisuhteeni, ikää 22. Ikinä ennen en ole saanut miehen kosketusta, seksiä tai rakkautta.
Silloin kun en ole miehen kanssa, on hieman alakuloinen olo. En ollut ennen suhdetta mitenkään alakuloinen tms vaan tyytyväinen elämääni.
Tapaan toki ystäviä, käyn harrastuksissa jne mutta silti viikon kohokohtia on ne päivät kun pääsee miehen tykö ja sitä odottaa kuin kuuta nousevaa. Tuntuu ihan kuin olisin 15-v teini. Olen ihan tietoisesti vieläpä työstänyt tämän suhteen että olisi paljon asioita joita tehdä ja jotka täyttävät elämääni, mutta silti mikään ei voita yhdessäoloa miesystävän kanssa.
Kommentit (12)
Ihan normaalia. Mulla oli eka suhde 21-vuotiaana ja koin samoin. Ikävä sitä tunnetta. Nauti siitä!
Ihan tuttu tunne, eikä se kyllä ohi mene kokonaan, mutta toki lievittyy. Ollaan oltu 15 vuotta miehen kanssa yhdessä ja edelleen aina yhtä ihana nähdä ja odotan aina että miehen näkisin, joskus on vieläkin jopa perhosia vatsassa kuin silloin nuorena. Eiköhän tämä kuulu rakkauteen. Tietysti ihana nähdä kavereitakin ja tehdä muutakin mutta kaikista mieluiten olen perheeni ja mieheni kanssa.
Mulla ainakin oli just tuollaista. Vasta sen ihmisen tavattuani aloin tuntemaan itseni yksinäiseksi ollessani yksin. Oli tunne että jotain puuttuu.
Ei tuo nyt kauhean erikoiselta kuulosta. Tosin tyypillisessä alkuhuumassa ollaan onnellisia koko ajan eikä vain silloin, kun toinen osapuoli on paikalla.
Jos vikaa ei ole, ei sitä tarvi korjatakaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ainakin oli just tuollaista. Vasta sen ihmisen tavattuani aloin tuntemaan itseni yksinäiseksi ollessani yksin. Oli tunne että jotain puuttuu.
Minulla jokaisen yksipuolisen ihastuksen kanssakin tulee tuo, ettei enää meinaa pää kestää yksin niinkuin ennen, vaan se ihastus pitäisi lähteä etsimään jostain.
En tiedä naisista, mutta miehenä ainakin tunnen oloni päinvastoin super onnelliseksi tuossa tilanteessa silloinkin kun en ole hänen kanssaan.
Alakuloisuus kun et ole hänen kanssaan voi toisaalta viestiä myös läheisriippuvaisuudesta. Jos tämä on eka kertasi, niin et ole ennen voinutkaan ymmärtää että olet läheisriippuvainen.
On normaalia Ap. Rakastuminen on ihana tunne, vaikkakin se alkuhuuma joskus saattaa olla myös raastavaakin, kun ihastus ei ole paikalla. Tasoittuu hieman ajan kanssa.
Alkuhuumassa on se huono puoli, että se loppuu aikanaan.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä naisista, mutta miehenä ainakin tunnen oloni päinvastoin super onnelliseksi tuossa tilanteessa silloinkin kun en ole hänen kanssaan.
Alakuloisuus kun et ole hänen kanssaan voi toisaalta viestiä myös läheisriippuvaisuudesta. Jos tämä on eka kertasi, niin et ole ennen voinutkaan ymmärtää että olet läheisriippuvainen.
Miehillä tämä tuntuu olevan ehkä harvinaisempaa että ei pysty olemaan ajattelematta ihastustaan jne., ehkä miehet ovat tunnekylmempiä tai jotain.. Mutta ei kyllä minusta ap:n tilanne kuulosta läheisriippuvuudelta. Jos miehen seurassa hormonit hyrräävät näin alussa niin tokihan se tekee alakuloisen olon kun mies on poissa ja ne tasoittuvat.
Jos noita tuntemuksia ei olisi alkuhuumassa niin harvemmin se suhde kestää.