Aiheutin tänään arviointivirheelläni lapselleni vaaran. :(( Miten tästä pääsee yli?

Mikä saa sinut noin hysteeeriseksi? Onko perhehistoriassa joku tapahtuma, jossa virhe aiheutti jonkun kuoleman?

No mitään kamalaa ei tapahtunut. Ota tilanteesta opiksi ettei enää käy samalla tavalla.

ja nykäsin niitä niin että lapsi tippui niistä, olin siis unohtanut laittaa vyön kiinni. Sen jälkeen mulle tuli ihan hirveä olo että mitä jos olisin ollu suojatien edessä ja tiellä olisi mennyt auto lujaa. Mun lapsi olisi jäänyt alle ja mä olisin itse lapseni "heittänyt" sinne. Edelleen mietin sitä että onneksi se oli vain kävelytie missä oltiin.

jotka ette olisi ikinä kuvitelleetkaan vaarantavanne lapsukaisianne tuolla tavoin, muistakaa nämä mokanne kun seuraavan kerran tulette tänne av:lle haukkumaan äidin, joka on päässyt iltalehden lööppiin.

ja huomenna on uudet asiat edessä

Minä meinasin aikoinani ravistella vauvaa! :( Minä joka en tosiaankaan halua muuta kuin hyvää lapsilleni. En siis meinannut mitenkään ravistella rajusti mutta otin (minua kokoajan purevaa ja päällänsä päähäni kolauttelevaa) vauvaa rinnuksista kiinni ja olin jo aloittamassa pientä "nyt loppu" ravistusliikettä (ei isoa mutta kuitenkin) kun tajusin ehkä sekunnin tuhannesosaa ennen kuin aloitin että ei helvetti - mitä olen tekemässä! :(



Oli kyllä paha mieli ja pitkään vaikka myöhemmin olenkin kuullut että ravistelulla tarkoitetaan rajua liikettä edestakaisin (siis että koko käsivarren mitalla ravistellaan edestakaisin, ei siis sellaista parin sentin heilumista joka vaikka leikkimisessäkin tulee).

varmasti tyhmempiä ja pahempia kuin sinä. kaikki tekevät läheltä piti-virheitä. anna itsellesi anteeksi.

Olin lähtemässä yhden suloisen pojan kanssa kävelylle, ja hänen n. 3-vuotias pikkusiskonsa oli tulossa mukaan. Tuo poika seisoi talon edustalta menevän tien toisella puolella, ja siskonsa kysyi, voiko mennä veljen luokse. mÄ sanoin, että voi mennä, lapsi lähti juoksemaan - ja samaan aikaan mä näin kauempaa aidan raoista, kuin auto ajoi kyseistä tietä tosi kovaalasta kohti.



Lapsi oli jo juossut mun ulottumattomiin, joten mä vaan huusin niin kovaa kuin pystyin että "Paula SEIS"! Ja onneksi lapsi suorastaan jähmettyi kesken juoksun... jos ei olisi pysähtynyt, olisi juossut aidan takaa suoraan sen auton eteen.



Kyseessä ei ollut oma lapsi ja mä olin tuolloin n. 14-vuotias, mutta kyllä tuo mulle aina välillä mieleen tulee, oli meinaan sen verran hirveä tilanne.

hoitopöydän luota ja eikös hän tipahtanut juuri silloin hoitpöydältä.:( Onneksi ei käynyt mitään, esikoinen on nyt jo seitsemän vuotias ihana terve tyttö, mutta muistan tapauksen edelleen. Hän oli 3kk silloin eikä ollut aiemmin liikahtanutkaan hoitopöydältä, eikä osannut vielä kääntyä, mutta ilmeisesti sai potkaistua jaloillaan niin voimallisesti että putosi siitä.:( Opinpa siitä, ettei hoitopöydän ääreltä saa mennä käsivarren mittaa kauemmaksi koskaan.



2v pojan kanssa kävi kerran niin että hän juoksi kaupan ovesta ulos kadulle ja sain vain tosi kovaa huutamalla estettyä häntä juoksemasta autotielle suoraan auton eteen. En ehtinyt tarpeeksi nopeasti perään, kun olin nuoremman lapsen rattaiden takana ahtaassa kaupassa ja ehdin ulos vasta kun poika oli jo autotien vierellä. Silloin huusin kyllä niin kovaa kuin ikinä olen huutanut "EI!" ja se onneksi sai pojan pysähtymään. Mutta kyllä olin shokissa tapauksen jälkeen, varsinkin kun auto oli juuri tulossa siihen kohtaan missä poika oli kadun reunassa valmiina juoksemaan tien yli. Meidän auto oli toisella puolella tietä ja sinne hän oli varmaan menossa eikä niin pienenä tietenkään vielä osannut varoa autoja.



Pahalta kyllä tuntuu tuollaisen tapauksen jälkeen, eikä aina asialle voi ennalta mitään (kuten tuossa poikani tapauksessa), mutta siinä saa itse muistutuksen siitä kuinka pienestä elämä on joskus kiinni.

Yksinkertaisesti ymmartamalla etta kukaan ihminen - et sinakaan - ole taydellinen aiti vaikka kuinka rakastaisit lastasi. Me kaikki - kuten sinakin - teet virheita joskus pienia joskus isompia. Suojelusenkelit olivat mukana ja voit kiittaa heita ettei mitaan vakavampaa sattunut sinulle tai lapsellesi ja annat itselleni anteeksi virheesi.



Vain antamalla itselleen anteeksi paasee tapahtumasta yli - taysin. Ole itsellesi armollinen alaka vaadi itseltasi superihmisen olemusta.



Enkeleiden suojelusta sinulle ja lapsellesi.