Lue keskustelun säännöt.
Näin 47v työelämästä syrjäytyneenä annan neuvon
13.09.2020 |
Se työpaikka on löydyttävä nuorena. Ei missään nimessä kannata uskoa ihmisiä, jotka rauhoittelee ja sanoo, että kyllä säkin paikkasi löydät. Pitää hakea todella kovasti, koska jos jää nuorena ilman työpaikkaa, niin ei sitten kukaan enää nelikymppisenä työllistä.
Kommentit (22)
Itse pääsin 48-vuotiaana töihin. Kyseessä toki pienipalkkainen ja halveksittu työ, mutta olen tästäkin vähästä kiitollinen, koska tosiaan pelkäsin etten ikinä pääse. Nuorena olin tehdastöissä, joista jäin pois lapsen synnyttyä ja tehdas siirtyi hoitovapaan aikana toiselle paikkakunnalle. Lapsi oli jo 17 kun pääsin takaisin töihin, sitä ennen ties mitä silppua, osa-aikaa, työttömyyttä yhteensä vuositolkulla, yhdet AMK-opinnot (jotka eivät auttaneet työllistymään) ja työvoimakoulutustakin vuoden verran.
Todella vaikea on päästä töihin jos on ollut liian kauan syrjässä työelämästä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja on parempi olla valmis tekemään jo nuorena erilaisia hommia, jos se on vain mahdollista. Aluksi vaikka tosi huonollakin palkalla. Siitä kertyy kokemusta ja voi olla etua myöhemmisssä työhaastatteluissa, jos on tehnyt monen alan töitä.
Kukahan palkkais entisen postilaisen.....
Vierailija kirjoitti:
No ei sitä työpaikkaa välttämättä saa vaikka hakisi kuinka kovasti. Joo, ei sitä hyssyttelyllä löydä mutta ei löydä tuollaisella pirujen maalailullakaan. Olen pahoillani siitä, että sinut on syrjäytetty työelämän ulkopuolelle mutta älä siitä huolimatta kaada omia mörköjäsi nuorempien niskaan, jooko?
Mutta kyllä se taitaa olla ihan tilastollinen fakta, että mitä kauemmin on työttömänä sitä enemmän työnsaantimahdollisuudet heikkenevät. Varsinkaan pitkäaikaistyötöntä ei työnantajat ei ota mielellään töihin. ERI
Vierailija kirjoitti:
Ja on parempi olla valmis tekemään jo nuorena erilaisia hommia, jos se on vain mahdollista. Aluksi vaikka tosi huonollakin palkalla. Siitä kertyy kokemusta ja voi olla etua myöhemmisssä työhaastatteluissa, jos on tehnyt monen alan töitä.
Niin ja ei missään nimessä kannata luulla, että työkkäristä saa apua. Itse luotin aivan liikaa nuorena työkköriin. Nyt on sitten tullut koko ikä oltua työttömänä. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei sitä työpaikkaa välttämättä saa vaikka hakisi kuinka kovasti. Joo, ei sitä hyssyttelyllä löydä mutta ei löydä tuollaisella pirujen maalailullakaan. Olen pahoillani siitä, että sinut on syrjäytetty työelämän ulkopuolelle mutta älä siitä huolimatta kaada omia mörköjäsi nuorempien niskaan, jooko?
Minusta ap ei kaatanut mörköjä nuorempien niskaan vaan antoi ihan aiheellisen varoituksen. Kyllä niiden nuorten ihmisten on ihan hyvä tiedostaa tämä työelämän raadollisuus. Eikä se koske pelkästään nuoria. Jopa korkeasti koulutettu, pitkän uran tehnyt kovan tason ammattilainen voi joutua syrjään, jos jossain kohtaa tulee yt:t eikä onnistu työllistymään nopeasti. Se on järkyttävää miten nopeasti työnantajat alkavat hylkiä. Yhdeltäkin KTM:ltä kuulin että ensimmäisten kuukausien aikana pääsi monesti haastatteluun, mutta kun 3kk työttömyyttä tuli täyteen niin ne haastattelukutsut loppuivat kuin seinään. Työnantajat alkavat jotenkin hyljeksiä, katsovat että tämä ei ole 3kk sisällä saanut töitä, jotain vikaa tässä pitää olla o_O
Kaikkein tärkeintä on nuorena tajuta että opintojen aikana pitää saada sitä oman alan työkokemusta. On ihan vihoviimeinen virhe valmistua maisteriksi ilman sitä. Ennemmin vaikka pitkittää sitä papereiden ulosottamista. Vähän vaille maisteri saa helpommin sen oman alan työpaikan kuin maisteri, jolta se työkokemus puuttuu ja joka on valmistumisen jälkeen ollut jonkun aikaa työttömänä.
Olen 40v. enkä ole vielä syrjäytynyt työelämästä. Olen tehnyt kuin hullu töitä sen eteen, että pysyisin työelämässä pitkäaikaissairaudestani huolimatta (kouluttautunut useammalle eri alalle) Mutta koko ajan on huoli, että missä vaiheessa se työttömyys tulee. Kun seuraa näitä yt-neuvotelu juttuja :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän hämmentää aina nämä jutut, kun on aivan varmaa, että jos hankit vaikka kuinka lyhyen hoitoalan koulutuksen, niin töitä löytyy ja riittää.
Sitten voi tietysti sössöttää, että en ole yhtään hoitsutyyppiä. Silloin se työttömyys onkin sitten ihan oma valinta.
Vierailija kirjoitti:
Kukahan palkkais entisen postilaisen.....
Tämä on kyllä paha.
Ei kukaan.
(Samassa veneessä)
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään eivät vanhat työnhakuneuvot enää päde. Monessa paikassa katsotaan karsaasti sitä, jos on nuorenakin tehnyt paljon erilaisia työpätkiä eri aloilla, koska sen tulkitaan tarkoittavan sitä, ettei kyseinen henkilö sopeudu tai pysty sitoutumaan työpaikkoihin. Lisäksi suureen osaan tehtävistä haetaan ylikoulutettua henkilöä. Esimerkiksi sihteerin (köh, anteeksi, johdon assistentin) pitäisi olla koulutukseltaan väh. tradenomi, hanskata kaikki uusimmat tietotekniset ohjelmistot, olla kokenut projektityöntekijä sekä osata sujuvasti englantia, ruotsia, saksaa ja venäjää. Kouluttamattomat tai vähemmän koulutetut tappelevat latoshuoltajan ja myyjän paikoista, joita hakevat myös korkeakoulutetut työttömät.
Jos jonkin neuvon antaisin niin sen, että rakenna identiteettisi jonkin muun kuin työn varaan. Huomenna et välttämättä sitä paitsi ole enää edes hengissä, joten miksi pitäisit itseäsi huonompana ihmisenä vain sen takia, että työnhaku on nykyään varsinaista temppurataa.
Vierailija kirjoitti:
Itse pääsin 48-vuotiaana töihin. Kyseessä toki pienipalkkainen ja halveksittu työ, mutta olen tästäkin vähästä kiitollinen, koska tosiaan pelkäsin etten ikinä pääse. Nuorena olin tehdastöissä, joista jäin pois lapsen synnyttyä ja tehdas siirtyi hoitovapaan aikana toiselle paikkakunnalle. Lapsi oli jo 17 kun pääsin takaisin töihin, sitä ennen ties mitä silppua, osa-aikaa, työttömyyttä yhteensä vuositolkulla, yhdet AMK-opinnot (jotka eivät auttaneet työllistymään) ja työvoimakoulutustakin vuoden verran.
Todella vaikea on päästä töihin jos on ollut liian kauan syrjässä työelämästä!
Elämäni ensimmäisen vakituisen työpaikan sain 52 vuotiaana täysin yllättäen.
Suoraan työhaastattelusta (lukuisia jo takana /hakijoita tähänkin älytön määrä) palkattiin.
Olo oli että oho ja kappas vaan.
Sitä ennen 7vuoden toipuminen rankasta syövästä hoitoineen , täysin ulkona ja vaihtopenkillä kaikesta.
Nykyään : Palkka ihan hyvä ja työpaikka oikein kiva. Terveyskin ookoo.
Joten oma neuvoni on : eipä kannata ikinä ajatella että tämä oli tässä.
Elämä yllättää näköjään hyvässäkin mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja on parempi olla valmis tekemään jo nuorena erilaisia hommia, jos se on vain mahdollista. Aluksi vaikka tosi huonollakin palkalla. Siitä kertyy kokemusta ja voi olla etua myöhemmisssä työhaastatteluissa, jos on tehnyt monen alan töitä.
Niin ja ei missään nimessä kannata luulla, että työkkäristä saa apua. Itse luotin aivan liikaa nuorena työkköriin. Nyt on sitten tullut koko ikä oltua työttömänä. ap
Juuri näin. Työpaikkoja kannattaa etsiä vaikka netistä tai lehdistä. Esim. pikkuveljeni oli mainosten jakajana aluksi ja ilmoitus työstä oli ihan paikallislehdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vähän hämmentää aina nämä jutut, kun on aivan varmaa, että jos hankit vaikka kuinka lyhyen hoitoalan koulutuksen, niin töitä löytyy ja riittää.
Sitten voi tietysti sössöttää, että en ole yhtään hoitsutyyppiä. Silloin se työttömyys onkin sitten ihan oma valinta.
En ole hoitoalalla, mutta olen kuullut että jopa lähihoitajia on työttömänä. Muista aloista nyt puhumattakaan, ei nykyään Suomessa töitä noin vain löydy kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, juuri sain vakituisen työpaikan ja ikää 55 vuotta. Hoitoalalta tämäkin ja töitä on riittänyt pääkaupunkiseudulla paremmin kuin hyvin.
Tein muutamia vuosia omasta tahdostani määräaikaisuuksia tässä välissä.
Hoitoalalle kouluttauduin vuosia sitten ja töitä tarjottiin matkan varrella lähes joka harkkapaikasta.
Tiedän kyllä hyvin, että tilanne ei kaikilla aloilla ole sama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän hämmentää aina nämä jutut, kun on aivan varmaa, että jos hankit vaikka kuinka lyhyen hoitoalan koulutuksen, niin töitä löytyy ja riittää.
Sitten voi tietysti sössöttää, että en ole yhtään hoitsutyyppiä. Silloin se työttömyys onkin sitten ihan oma valinta.
En ole hoitoalalla, mutta olen kuullut että jopa lähihoitajia on työttömänä. Muista aloista nyt puhumattakaan, ei nykyään Suomessa töitä noin vain löydy kaikille.
Ja mä en edes pääse opiskelemaan lähihoitajaksi. Hakenut kyllä olen ja monta kertaa. ap
Banaaninlastaushommaan pitää olla alle 21-vuotias, 5 vuoden työkokemuksella varustettu, 3 korkeakoulututkintoa omaava, neljää kieltä puhuva koodaja bodari, joka on sen työnantajan paras kaveri.
Be real it doesn't matter anyway~
Olen 10 vuotta vanhempi kuin ap, tehnyt pätkätöitä. Nytkin sain työn, ihan uudenlaisen enkä vanhaan työhön ikinä palaa. Onneksi. Ei se työn saanti aina ole iästä kiinni, ihan turhaa panikointia.
Vierailija kirjoitti:
Itse pääsin 48-vuotiaana töihin. Kyseessä toki pienipalkkainen ja halveksittu työ, mutta olen tästäkin vähästä kiitollinen, koska tosiaan pelkäsin etten ikinä pääse. Nuorena olin tehdastöissä, joista jäin pois lapsen synnyttyä ja tehdas siirtyi hoitovapaan aikana toiselle paikkakunnalle. Lapsi oli jo 17 kun pääsin takaisin töihin, sitä ennen ties mitä silppua, osa-aikaa, työttömyyttä yhteensä vuositolkulla, yhdet AMK-opinnot (jotka eivät auttaneet työllistymään) ja työvoimakoulutustakin vuoden verran.
Todella vaikea on päästä töihin jos on ollut liian kauan syrjässä työelämästä!
Minä olin n. 42. Viiden vuoden jälkeen uskalsin jäädä sijaiseksi, joka keikkailee myös ex-työnantajalle. Pyrin loppuvuodesta opiskelemaan eri alaa. Nykyinen työni oli alun alkaen tarkoitettu väliaikaiseksi, mutta työllistää varmasti jatkossakin jos vain jaksaa tehdä (itsellä terveys pakottaa vaihtamaan ainakin kokoaikatyöstä).
Ja vaikka syrjäytyisin työelämästä, en syrjäiset muuten. Pää toimii ja päivissä on sisältöä.
No ei sitä työpaikkaa välttämättä saa vaikka hakisi kuinka kovasti. Joo, ei sitä hyssyttelyllä löydä mutta ei löydä tuollaisella pirujen maalailullakaan. Olen pahoillani siitä, että sinut on syrjäytetty työelämän ulkopuolelle mutta älä siitä huolimatta kaada omia mörköjäsi nuorempien niskaan, jooko?