Lue keskustelun säännöt.
En saanut työpaikkaa, sitten menin sijaiseksi ja kiitin onneani etten saanut sitä!
10.09.2020 |
Ensin harmitti täysillä että kovasti haluamani työpaikka meni sivu suun. Sitten mulle tarjottiin sieltä kahden viikon sijaiskeikkaa. Suostuin, koska halusin nähdä millainen paikka oli kyseessä. Mielikuvissani se oli juuri sellainen mulle sopiva, unelmien työpaikka. No todellisuus oli jotain ihan muuta! Osa työkavereista oli inhottavia, elämäänsä kyllästyneitä tyyppejä, jotka laittoi nuoremmat ja sijaiset tekemään kaiken. Ilmapiiri oli kireä, ja työtahti ja olosuhteet huonot. Fyysinen kuormitus hirveä.
Suruni siitä, etten saanut vakipaikkaa, muuttuikin iloksi ja helpotukseksi etten joutunut sinne pysyvästi. Kaksi viikkoa otti jo todella koville henkisesti ja fyysisesti.
Muille koskaan käynyt samoin? Että harmitus työpaikan menemisestä jollekin toiselle olikin lopulta vain hyvä juttu?
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Hoitoala? Naisvaltaiset alat on monesti kamalia työilmapiiriltä ja kanat nokkii toisiaan.
Joo, pelkkiä naisia oli hommissa ja osa vanhemmista naisista aika hirveitä suoraan sanottuna. Ja en ole itsekään nuori, yli 30 jo.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sijaisia potkitaan päähän aina, oli ala mikä vaan. Kyllä pitää olla rautainen itsetunto ja hermot, että sellaista jaksaisi pidempään.
Ikinä, IKINÄ ei kannata ottaa sellaista paikkaa, jota tarjotaan heti vakituisena ilman että olet tehnyt siellä päivääkään töitä. Siis puhun hoitoalasta. Tämä on usein merkki työntekijäpulasta ja kertoo ongelmista. Hyvä työpaikka menee niin, että ensin tulee lyhyt sijaisuus, sitten pidempi ja sitten vakipaikka. Ei koskaan suoraan vakipaikkaa.
Hoitoala? Naisvaltaiset alat on monesti kamalia työilmapiiriltä ja kanat nokkii toisiaan.