Yksin ollessani pelkään katsoa peiliin ja välttelen niitä. Mistä johtuu? n io

Alitajuntaisesti arvelet olevasi vampyyri.

Noi on lapsen muistoja, lapsuusajan kokemuksia. Niitä nousee joskus mieleen.

Mä joskus katsoessani itseäni peilistä katson kuin katselisin vastapäätä olevaa vierasta ihmistä. Tai tavallaan kuin en olisi minä, mutta katson itseäni kuin toisena ihmisenä ja säälin sitä millainen epäonnistunut rumilus se tämä ihminen on. Vaikea selittää...

Miten lapsi voi pelätä peilejä.

Luitko Noidan käsikirjan lapsena?

Siinä oli muistaakseni joku juttu, että yöllä jos katsoo peiliin, sieltä tuijottaa takaisin, olikohan nyt kuolema tai jonkun kuolleen haamu tms.

Mä tykkään joskus mennä pimeään vessaan peilin eteen kynttilän kanssa. Kynttilää pidetään leuan alla niin, että vain osa kasvoista näkyy peilissä. Hetken päästä aivot yrittää saada näkyviin koko kasvot, mutta epäonnistuvat, joten näytät semmoselta oudolta sulaneelta möröltä. :D Tyyliin toinen silmä oikealla paikalla ja toinen leuassa. Poskikin menee missä sattuu.

Peili voi olla pelottava iltaisin.

Mulla tulee joskus peiliin katsoessa mieleen leffa Candyman. Sillon ei huvita katsoa peiliin.

Vierailija kirjoitti:

Miten lapsi voi pelätä peilejä.

Lapselle jää esim. Mieleen pyörimään erilaiset sadut ja tarinat. Joku on voinut myös jotain puhua peileistä.

Vierailija kirjoitti:

Mä joskus katsoessani itseäni peilistä katson kuin katselisin vastapäätä olevaa vierasta ihmistä. Tai tavallaan kuin en olisi minä, mutta katson itseäni kuin toisena ihmisenä ja säälin sitä millainen epäonnistunut rumilus se tämä ihminen on. Vaikea selittää...

Ja sitten sitä ajattelee, että tuollaisenako muut minut näkee.

Candyman-leffaa epäilisin minäkin.