Millainen puoliso sopii ”ei-binääriselle”?
Otsikko on vähän hölmö, sori. Mutta olen alkanut miettiä, johtuuko osa parisuhdeongelmistani siitä, että en tunne itseäni naiseksi enkä kyllä mieheksikään. Olen naisellisen näköinen, kiinnostunut miehistä, mutta olen aina kokenut itseni jollain lailla sukupuolettomaksi. En kaipaa miehessä maskuliinisuutta, vaan henkistä yhteyttä. Koen vierautta monissa ”naisjutuissa”, ei niin että pitäisin niitä typerinä, mutta en vain löydä samastumispintaa.
Mieheni on usein epäillyt, että olen lesbo, mutta en tunne vetoa naisiin. En kaipaa miehessä suojelijaa tai itseäni älykkäämpää ja vahvempaa. Rakastun oikeastaan aika pehmeisiin miehiin, jotka eivät ole kovin äijämäisiä.
Kommentit (17)
Olet tullut aktivistien aivopesemäksi. Harvassa on naiset, jotka kokevat olonsa mukavaksi sukupuolistereotypioiden kanssa. Oikeasti naiset ei ole miehen fantasiahahmoja irtoripsineen, töröhuulineen, korkkareineen ja alistuvine luonteineen sekä prinsessahaaveineen.
Ei kaikki naiset suinkaan haaveile jostain Rambo-miehestä vaan miesmakuja on yhtä paljon kuin miehen etsijöitäkin. Etsi sellaista joka sinua miellyttää, mikä tässä on sen monimutkaisempaa?
Jos sulla on jo mies ja olet tyytyväinen, niin mikä on ongelma? Et sinä nyt mitenkään erityisen kummalliselta naiselta kuulosta. Moni haluaa nimenomaan henkistä yhteyttä ja pehmeän miehen. En minäkään tunne naiseuttani mitenkään erityisesti. Olen toki nainen, enkä sitä epäile.
Sinulla on mies, mutta kyselet millainen mies sinulle sopisi. Haluatko vaihtaa miestä?
Unohda toi dukupuolihössötys nyt ihan ensiksi. Ei kukaan muukaan tunne itseään mieheksi tai naiseksi, sen määrää biologia eikä mikään fiilis. Jokainen saa tykätä sellaisista ihmisistä kuin haluaa, siinä taas voit mennä fiilispohjalta!
Oletko ap mielestäsi kovinkin spesiaali? Kuulostaa ihan tavalliselta naiselta. Luultavasti sulla on ongelmia suhteessa, jonkin henkinen yhteys puuttuu miehen kanssa? Tai hän ei vaan ole sulle se oikea.
Hä? Mitkä ihmeen naisjutut? Eihän niitä nykypäivänä ole.
Vierailija kirjoitti:
Olet tullut aktivistien aivopesemäksi. Harvassa on naiset, jotka kokevat olonsa mukavaksi sukupuolistereotypioiden kanssa. Oikeasti naiset ei ole miehen fantasiahahmoja irtoripsineen, töröhuulineen, korkkareineen ja alistuvine luonteineen sekä prinsessahaaveineen.
Ei kaikki naiset suinkaan haaveile jostain Rambo-miehestä vaan miesmakuja on yhtä paljon kuin miehen etsijöitäkin. Etsi sellaista joka sinua miellyttää, mikä tässä on sen monimutkaisempaa?
En tunne kuvailemiasi naisia ollenkaan. Tunnen vain itseni oudoksi, kun juttelen ihan hyvin tuntemieni naisten kanssa. He eivät ole bimboja eivätkä heidän miehet ramboja. Ihan normaaleita.
Mitään aktivismia en kokenut lapsena sukupuoliasioihin liittyen, mutta aloin potea jonkinlaista identiteettiahdistusta jo 4-vuotiaana. Murrosiässä itkin monet itkut kun tajusin että minusta tulee nainen. En halunnut silti mieheksikään.
Ap
Miten maskuliinisuus sulkisi pois henkisen yhteyden? Kuulosti jotenkin siltä. Aidosti vahvan ja maskuliinisen miehen, siis henkisesti, on helppoa luoda myös henkinen yhteys naiseen. Ikävä kyllä nämä miehet alkavat olla katoava luonnonvara.
Moni sekoittaa maskuliinisuuden usein pelkästään esim. ulkonäköön. Pitkä, raamikas ja äijämäinen mies voi olla hyvin feminiininen ja heikko henkisesti. Kuten samoin ulkoisesti sirompi, kaunis mies voi olla muuten todella maskuliininen.
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap mielestäsi kovinkin spesiaali? Kuulostaa ihan tavalliselta naiselta. Luultavasti sulla on ongelmia suhteessa, jonkin henkinen yhteys puuttuu miehen kanssa? Tai hän ei vaan ole sulle se oikea.
Ootsä joku janten laki -tyyppi, kun aloitat noin provokatiivisesti?
Ap oletko autisti tai onko sinulla asperger?
Vierailija kirjoitti:
Miten maskuliinisuus sulkisi pois henkisen yhteyden? Kuulosti jotenkin siltä. Aidosti vahvan ja maskuliinisen miehen, siis henkisesti, on helppoa luoda myös henkinen yhteys naiseen. Ikävä kyllä nämä miehet alkavat olla katoava luonnonvara.
Moni sekoittaa maskuliinisuuden usein pelkästään esim. ulkonäköön. Pitkä, raamikas ja äijämäinen mies voi olla hyvin feminiininen ja heikko henkisesti. Kuten samoin ulkoisesti sirompi, kaunis mies voi olla muuten todella maskuliininen.
Tunnen tosi kivoja maskuliinisia miehiä, jotka on loistoäijiä. Mutta minussa mikään ei ns. värähdä heidän suhteensa. Se on molemminpuolista. Minäkään en herätä heissä kiinnostusta, olen kuulemma liian äijä. Tai ”outo, mutta kiva”. Ei-nainen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet tullut aktivistien aivopesemäksi. Harvassa on naiset, jotka kokevat olonsa mukavaksi sukupuolistereotypioiden kanssa. Oikeasti naiset ei ole miehen fantasiahahmoja irtoripsineen, töröhuulineen, korkkareineen ja alistuvine luonteineen sekä prinsessahaaveineen.
Ei kaikki naiset suinkaan haaveile jostain Rambo-miehestä vaan miesmakuja on yhtä paljon kuin miehen etsijöitäkin. Etsi sellaista joka sinua miellyttää, mikä tässä on sen monimutkaisempaa?
En tunne kuvailemiasi naisia ollenkaan. Tunnen vain itseni oudoksi, kun juttelen ihan hyvin tuntemieni naisten kanssa. He eivät ole bimboja eivätkä heidän miehet ramboja. Ihan normaaleita.
Mitään aktivismia en kokenut lapsena sukupuoliasioihin liittyen, mutta aloin potea jonkinlaista identiteettiahdistusta jo 4-vuotiaana. Murrosiässä itkin monet itkut kun tajusin että minusta tulee nainen. En halunnut silti mieheksikään.
Ap
Kyse ei ole siitä, että olisit joutunut kohtaamaan juuri sinuun kohdistunutta aktivismia. Vaan siitä, että yleinen mielipide/valistus/ajan henki opettaa, että sun kaltainen nainen ei muka olisi nainen. Ja sehän on tosi haitallinen viesti, koska suuri osa tytöistä itkee jossain vaiheessa noita samoja itkuja kuin säkin.
Vierailija kirjoitti:
Ap oletko autisti tai onko sinulla asperger?
En. Olen huvikseni tehnyt sellaisen nettitestin ja sain tosi matalat pisteet.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet tullut aktivistien aivopesemäksi. Harvassa on naiset, jotka kokevat olonsa mukavaksi sukupuolistereotypioiden kanssa. Oikeasti naiset ei ole miehen fantasiahahmoja irtoripsineen, töröhuulineen, korkkareineen ja alistuvine luonteineen sekä prinsessahaaveineen.
Ei kaikki naiset suinkaan haaveile jostain Rambo-miehestä vaan miesmakuja on yhtä paljon kuin miehen etsijöitäkin. Etsi sellaista joka sinua miellyttää, mikä tässä on sen monimutkaisempaa?
En tunne kuvailemiasi naisia ollenkaan. Tunnen vain itseni oudoksi, kun juttelen ihan hyvin tuntemieni naisten kanssa. He eivät ole bimboja eivätkä heidän miehet ramboja. Ihan normaaleita.
Mitään aktivismia en kokenut lapsena sukupuoliasioihin liittyen, mutta aloin potea jonkinlaista identiteettiahdistusta jo 4-vuotiaana. Murrosiässä itkin monet itkut kun tajusin että minusta tulee nainen. En halunnut silti mieheksikään.
Ap
Kyse ei ole siitä, että olisit joutunut kohtaamaan juuri sinuun kohdistunutta aktivismia. Vaan siitä, että yleinen mielipide/valistus/ajan henki opettaa, että sun kaltainen nainen ei muka olisi nainen. Ja sehän on tosi haitallinen viesti, koska suuri osa tytöistä itkee jossain vaiheessa noita samoja itkuja kuin säkin.
En ole kyllä ajan hengen tasolla kokenut että en olisi nainen, vaan lapsena tyttöporukassa. Aikuisilta en saanut palautetta siitä että olisin ollut ”sillä lailla” väärä. Olin yksinäinen, mutta reipas ja tottelevainen lapsi.
Outoutta tunnen lähinnä ihmissuhteiden tasolla. ”Yhteiskunnassa” koen voivani toimia ihan ok enkä koe paineita.
Ap
Minulla on hieman sama, mutta toisin päin. En ole koskaan pitänyt useista ns. "miesten jutuista" kuten kilpaurheilu tai autot. Sen sijaan pidän enemmän baletista, tanssista ja vaikka prisenssoista. Siitä huolimatta en tunne tarvetta määritellä itseäni joksikin muuksi kuin mieheksi. :)
No sä olet sitten semmonen sukupuoleton. Niitä kutsutaan ihmisiksi.
No vastaus on: "aika pehmeä mies, joka ei ole kovin äijämäinen".
Muita kysymyksiä?