AMK vai yliopisto?
Mulla ois haaveena yliopistossa opiskelu (sosiaalityötä), mutta se voi viedä vielä monta vuotta se sisäänpäsy. Hain tänä vuonna ensimmäistä kertaa ja jäin 6 pisteen päähän kakkosvaiheesta oman tyhmän mokani takia. Olen samalla pyörittänyt mielessä myös sitä, jos hakisin tässä välissä opiskelemaan sosionomin opintoja amkissa. Toisaalta se yliopisto kiinnostaa enemmän, mutta sitten pelkään sitä, että jos mulla nyt hypoteettisesti menisi vaikkapa se 3-6 vuotta sisäänpääsyyn, niin eikö kannattaisi joku korkeakoulututkinto ottaa tässä välissä?
Eikö valmis sosionomi voi hakea suoraan sitten maisterihaussa yliopistoon jatkamaan siihen sosiaalityöhön?
Olen suht nuori vielä (23v), mutta kauhea paine ja stressi että jääkö sitä nyt ikuisesti vain kaksoistutkintolaiseksi ja pienipalkkaiseen työhön....
Eli mitä mun kannattaisi tässä tilanteessa tehdä?
Kommentit (12)
Saman vinkin annan kuin ensimmäinen: yliopistoon vaan. Sosionomeja on aivan liikaa ja palkka surkea. Annat ensi kevään yhteishaussa kaikkesi ja menet sisään, jäithän sinä vain 6 pisteen päähän tämän kevään ensimmäisestä yrityksestä. Tsemppiä!
Näin sosionomiopiskelijana joka meinaa tähdätä sosiaalityöhön valmistuttua neuvoisin kans hakemaan suoraan yliopistoon. Järkyttävän paska palkka ja arvostus nolla
Jos sulla on aikaa ja rahaa, voisit kokeilla sos.työn perusopintoja avoimessa. Aika monet yliopistot järkkäävät nyt opetuksen etänä, joten sijainnilla ei ole väliä. Voisit sillä lailla kokeilla, onko sosiaalityö sinun juttusi ja saisit ehkä apua pääsykokeeseen.
Vierailija kirjoitti:
Näin sosionomiopiskelijana joka meinaa tähdätä sosiaalityöhön valmistuttua neuvoisin kans hakemaan suoraan yliopistoon. Järkyttävän paska palkka ja arvostus nolla
Eipä sosiaalityöntekijänkään palkka ja arvostus ole kummoisia.
Itse opiskelin sosiaalityön perus- ja aineopinnot Jyväskylän yliopiston avoimessa yliopistossa. Olin alanvaihtaja, en tiennyt alasta juuri mitään ennen opintoja.
Olin opintoihin pettynyt. Liikaa kaikenlaista yhteiskuntatieteellistä teoriaa. 8 viikon harjoittelu lastensuojelussa ei todellakaan opettanut kaikkea mitä olisi pitänyt. Puhumattakaan sitten, että aikuissosiaalityöstä ja vammaissosiaalityöstä tiesin vain hyvin vähän opintojen jälkeenkin, koska niistä puhuttiin niin vähän.
Eli: sosionomikoulutus saattais olla hyvä ponnahduslauta tälle alalle. Siinä käsittääkseni opitaan paljon käytännönläheisemmin sosiaalialan eri osa-alueiden juttuja. (En ota tässä mielipiteessäni huomioon ensikertalaiskiintiön vaikutuksia).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin sosionomiopiskelijana joka meinaa tähdätä sosiaalityöhön valmistuttua neuvoisin kans hakemaan suoraan yliopistoon. Järkyttävän paska palkka ja arvostus nolla
Eipä sosiaalityöntekijänkään palkka ja arvostus ole kummoisia.
No kyllä mä nyt yli 3000e kuukausipalkkaa pitäisin ihan kelvollisena palkkana
Yliopistoon! Itse hain vanhoilla päivillä opiskelemaan, ja on todella kivaa! Okei tykkään myös teoreettisesta pohdiskelusta ja kirjoittamisesta. Kannattaa tosiaan tutustua alaan avoimessa.
Okei, eli mun kannattaa siis keskittyä siihen sosiaalityöhön. Tuo avoin yliopisto voisi olla ihan hyväkin idea. Onkohan kauhean kallista vaan..?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Okei, eli mun kannattaa siis keskittyä siihen sosiaalityöhön. Tuo avoin yliopisto voisi olla ihan hyväkin idea. Onkohan kauhean kallista vaan..?
Ap
Useamman satasen maksaa. Jos oot työtön työnhakija niin kato ettet suorita yli 5op/kk
Ääni myös yliopistolle täältäkin. Sosionomeja on aivan älyttömästi ympäri Suomea. Töitä vaikea löytää, kun on ylitarjontaa ja palkkakin on pieni. Hae amkiin sitten, jos näyttää oikeasti siltä, ettet sinne yliopistoon pääse.
Keskityt nyt vaan sinne yliopistoon pääsyyn, kun sinne selvästi haluat.