pitääkö masentuneelle sanoa, että hyvä että et tee mitään, tai tekisit nyt edes jotain?

En tiedä, en vaikka olen itse masentunut.

Masentunut ei kaipaa mitään neuvoja keneltäkään, van tunteen siitä että kelpaa sellasena kun on.

Vierailija kirjoitti:

Masentunut ei kaipaa mitään neuvoja keneltäkään, van tunteen siitä että kelpaa sellasena kun on.

Eli olla hiljaa ja katsoa kun ei tee mitään?

Voi neuvoa menemään lääkäriin tai psykoterapiaan.

Masentunutta ei kannata yrittää piristää ja patistella. Se on hyödytöntä ja voi olla vain haitaksi.

Parempi varmaan olla hiljaa. Tai sitten sanoa että älä nyt ainakaan reipastu ja ota itseäsi niskasta kiinni, koska nuo neuvot tuntuvat heistä niin ikäviltä.

Ei tarvitse, mutta eipä se yleensä juuri vaikuta kuin lyhytaikaiisen vitutuksen jos joku sanookin. Tai ainakaan itselläni ei vaikuttanut. Oli niitä ota itseäsi niskasta kiinni, urheile tms neuvojia, ja ottihan se hetkelllisesti päähän kun tiesi ettei jaksa eikä pysty. Mutta eipä tuosta sen enempää haittaa tullut. Masennus tuli ja meni omia aikojaan, riippumatta muiden ihmisten sanomisista tai tekemisistä. (En käyttänyt mitään lääkkeitä tai psykoterapiaa)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentunut ei kaipaa mitään neuvoja keneltäkään, van tunteen siitä että kelpaa sellasena kun on.

Eli olla hiljaa ja katsoa kun ei tee mitään?

Kyllä masentuneella on oikeus olla tekemättä mitään, ehkä olet itse ollut aiheuttamassa kys. masennusta vaatimuksinesi. Jätä masentunut rauhaan ja anna parantua rauhassa. Muiden ei tarvitse elää sinun pillisi mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentunut ei kaipaa mitään neuvoja keneltäkään, van tunteen siitä että kelpaa sellasena kun on.

Eli olla hiljaa ja katsoa kun ei tee mitään?

Niin. Vai onko nyt pääasia sinun ahdistus siitä kun masentunut ei tee mitään ja tarpeestasi päteä ja neuvoa (voi aargh), vai onko kyse ssiitä masentuneesta?

Hei ap. 

Sain sen käsityksen, että lähipiiriisi kuuluu masentunut. On hyvä, että mietit sanomisiasi ja niiden korrektiutta. Sanoilla voi sekä tukea että satuttaa. 

Niin masentuneen kuin ihan kenen tahansa kohtaamisessa on tärkeämpää oppia kuuntelemaan toista kuin neuvomaan ja 'sanelemaan' miten hänen tulee reagoida tai toimia. Voisitko tuon kaltaisten lauseiden sijaan kysellä aidosti enemmän ja ennen kaikkea siitä näkökulmasta, että voisitko tukea häntä. Jos hän ei saa tehtyä jotain tärkeää asiaa masennuksensa takia, voitko tarjoutua tekemään sen hänen kanssaan yhdessä - ei kuitenkaan hänen puolestaan tai ohitseen.  Jollekulle vaikkapa lääkäriin soittaminen voi olla ison kynnyksen takana. Jos ystävällinen henkilö on siinä vierellä tukemassa, voi se onnistuakin paljon helpommin. Sinun tehtäväsi ei ole 'tietää', miten hänen kuuluu tuntea ja toimia vaan kuunnella, kysellä ja tarvittaessa antaa tukea hänen omiin pyrkimyksiinsä.   Saitko tästä yhtään vinkkiä eteenpäin?

Kautta aikojenhan masennusta on hoidettu niin, että masentuneelle sanotaan "tsemppaa nyt vähän" ja sitten ne paranee. Tiesitkö, että kun jalka murtuu niin sille kun sanoo, että älä teeskentele, niin hetken päästä se on terve?