Oletko mielestäsi keskivertoa älykkäämpi?

mutta minulla on keskivertoa parempi yleistieto.

luulen olevani keskiverron sisällä mutta yläkantissa. Tai sitten ihan vähän ylempänä. En mitään valtaisia hengenlahjoja koe saaneeni, mutta kohtuulliset kumminkin. En ole virallista mensan testiä tehnyt, mutta epävirallisista tulee aina joku 130 vähän yli tai vähän alle.



Vaikka ne onkin ihan mahottoman hassu tapa mitata älykkyyttä. Ottaisin mieluummin kohtuulliset mensatulokset ja hyvän satsin empatiaa, kuin hurjat mensatulokset ja hankaluudet selviytyä elämässä. Ei siis sillä, ettäkö kaikilla kunkkutuloksisilla olisi vaikeaa elämässä selviytymisessä.

Katson myös, että minulle on ollut suunnaton etu älykkäistä ja sydämellisistä vanhemmista. Olen tottunut lukemaan paljon, keskustelemaan asioista, kyseenalaistamaan asioita, etsimään ongelmiin ratkaisua ja hakemaan apua asiantuntijoilta. Nämähän ovat asioita, jotka eivät nostaisi tuloksiani jossain Mensan testin tapaisessa mittarissa, mutta käytännön elämässä kyllä.

luulen olevani keskiverron sisällä mutta yläkantissa. Tai sitten ihan vähän ylempänä. En mitään valtaisia hengenlahjoja koe saaneeni, mutta kohtuulliset kumminkin. En ole virallista mensan testiä tehnyt, mutta epävirallisista tulee aina joku 130 vähän yli tai vähän alle.

Vaikka ne onkin ihan mahottoman hassu tapa mitata älykkyyttä. Ottaisin mieluummin kohtuulliset mensatulokset ja hyvän satsin empatiaa, kuin hurjat mensatulokset ja hankaluudet selviytyä elämässä. Ei siis sillä, ettäkö kaikilla kunkkutuloksisilla olisi vaikeaa elämässä selviytymisessä.

Huomattavasti. Enkä vain omasta mielestäni.

eli en ole sillä tavalla mitattuna viisas, mutta yleistietouteni on huippuluokkaa. myös muiden mielestä olen aika fiksu.

mukavaa, että tuloksesi ovat niin hienot, mutta kannattaa muistaa ne älykkyyden tyypit, jotka eivät mittaudu testeissä. Ehkä voisit kadulla kulkiessasi miettiä myös mitä kaikkea opittavaa sinulla on siltä "lahjattomalta" 85% ihmisistä.



Testiälykkyys voi kyllä auttaa elämässä, mutta runsaasti pärjäävämpi, kyvykkäämpi ja onnellisempi voi olla toisessakin kohdassa käyrää.



Toivottavasti itse olet kaiken lisäksi myös onnellinen, mutta joitain piirteitä ehkä voisit silti kehittää. Vaikutat ylimieliseltä. Sekin voi olla etu joissain tilanteissa, mutta itse koen sen ikävänä piirteenä.. Vaikka elä minua kuuntele, jos kaikki on hyvin sinulla ja läheisilläsi, porskuta eteenpäin vain. Mieti aina tungoksessa miten hieno ihminen oletkaan.



6

Sen huomaa ihan keskustelemalla muiden kanssa. Toki törmään fiksuumpiinkin, mutta olen paljon yli keskiarvon.



Faktaperusteena se , että monet kerrat ollut soveltuvuustesteissä ja matemaattis/loogisiissa hahmotustehtävissä olen noin 10 % parhaimmistossa.



Äidinkielellisessä olen hieman akateemisen keskiarvon alapuolella, eli koko kansakuntaa ajatellen noin parhaassa 25 %:ssa siinäkin varmasti mennään.



Koska olen hyvin pärjännyt muissakin mahdollilsissa testeiiä ja tullut valituksi tehtäviin juuri hyvin menneiden testien kautta, nin uskon että noin 15 % suomalaisisata on minua parempia tältä osin ja 85 % on sitten mua lahjattomampia.



On rauhoitttavaa tietää olevansa lähes kaikkia vastaantulijoita älykkäämpi. On myös kiva, kun tietää että on opittavaa muilta älykkäämiltä. On myös kiva tietää, että oppimiskyky on erittäin hyvä.

keskiarvon yläpuolella. Ja kyllä sen itsekin huomaan. Mutta sosiaalisesti ja tunnepuolella olen kehittynyt hitaammin, vasta näin 35-vuotiaana voin sanoa, että tunnistan omia tunteitani, ja sitä kautta jonkin verran myös muiden ihmisten. Eli on alueita, joissa olen keskimääräistä älykkäämpi, ja alueita, joilla olen keskimääräistä vähemmän älykäs.



Uskon, että 'normaaliälyisillä' ihmisillä yleisesti ottaen on näin, eli meillä on kaikilla vahvuutemme ja heikkoutemme.

Mutta teen duunia, jossa on pakko olla hyvä yleissivistys ja nopeat hoksottimet.



Olisi ihan mukava kyllä joskus jotain Mensan testejä tehdä.

Mutta tunnen omat hyvät puoleni, joita on paljon.

Olen onneksi tunnistanut myös asioita joissa haluan kehittyä ja voi n rehellisesti sanoa että nöyryyttä on itseeni tullut lisää iän karttuessa.

Olen oppinut kuuntelemaan kaikkia, ja se on yleensä osoittautunut hyväksi asiaksi. Poistun sitten takavasemmalle, kun olen kuullut riittävästi.

Olen myös sosiaalisestipaljon parempi kuin muut, mutta kuten jo kirjoitin, on nöyryytenikin kasvanut, osittain pakostakin.

Rakastan itseäni ja kykenen rakastamaan myös muita. Arvostan itseäni paljon ja ykenen arvostamaan myös muita. Kantapään kautta opittua, joten ei ollut sanahelinää nuo aikaisemmat lauseet. Itsevarmuus on kasvanut sitä mukaa kun on elämänkokemusta kertynyt ja ollut ihmisten kanssa tekemisissä.

Pointtisi oli kyllä hyvä 6. Se pitää aina muistaa. Röyhkeäkin pitää joskus olla, sekin on taito.

11

mukavaa, että tuloksesi ovat niin hienot, mutta kannattaa muistaa ne älykkyyden tyypit, jotka eivät mittaudu testeissä. Ehkä voisit kadulla kulkiessasi miettiä myös mitä kaikkea opittavaa sinulla on siltä "lahjattomalta" 85% ihmisistä.

Testiälykkyys voi kyllä auttaa elämässä, mutta runsaasti pärjäävämpi, kyvykkäämpi ja onnellisempi voi olla toisessakin kohdassa käyrää.

Toivottavasti itse olet kaiken lisäksi myös onnellinen, mutta joitain piirteitä ehkä voisit silti kehittää. Vaikutat ylimieliseltä. Sekin voi olla etu joissain tilanteissa, mutta itse koen sen ikävänä piirteenä.. Vaikka elä minua kuuntele, jos kaikki on hyvin sinulla ja läheisilläsi, porskuta eteenpäin vain. Mieti aina tungoksessa miten hieno ihminen oletkaan.

6

On minulla kuitenkin heikkouteni. Toiset osa-alueet kehityy paremmin kuin toiset, koska kukaan ei ole kiinnostunut aivan kaikesta. Olen kyllä aika lapsellisenkin utelias uusien asioiden kohdalla ja arvostan suuresti käytännön älykkyyttä ja kykyjä suorittaa arkipäivän asioita kuten avata mehupurkin ilman saksia.

"todellista viisautta on omien puuteidensa tunteminen"

on erilaisia.



Olen ollut sekä ns. Akateemisen tason testeissä (joista kirjoitin aikaisemmin) että myös ns. opisto/AMK-tason testeissä.



AMK tason testeissä pärjäävä voi tippua akateemisissa testeissä alle keskiarvon.



11

mukaan olen vissiin aika älykäs. En tiedä, enkä välitä, raskaudet ovat kuitenkin syöneet aivot ja lukion voisi vaikka käydä uudestaan ettei tuntisi itseään näin tyhmäksi.



Empatiaa olen saanut liiaksikin, ja joku joka sitä toivoi, niin voin kertoa että ei se tee elämisestä helpompaa. Ei ole hauskaa elää koko maailman taakat olkapäillään.

...ettei ole heikkouksia. :D

En ole tehnyt virallista Mensan testiä, mutta epävirallisia paljonkin ja pärjännyt niissä hyvin (suomeksi ja englanniksi, eli kielellinen lahjakkuus ainakin ok :-).



Pärjäsin aina koulussa vähällä vaivalla ja kirjoitin 5 laudaturia. Pääsin korkeakouluun sisään ensi yrittämällä, ja pärjäsin sielläkin hyvin aika pienellä panoksella.



Työelämässä olen myös menestynyt erittäin hyvin, vaikka on pakko myöntää, että olen pohjimmiltani aika laiska! Toisaalta nykyisessä työssäni businessälyn lisäksi tarvitaan muita apuja, kuten esiintymisvarmuutta yms. joilla kompensoin.



Sosiaalisesti taas olen korkeintaan keskitasoa. En aina jaksa muita ihmisiä, enkä jaksa tuntea empatiaakaan niin usein kuin pitäisi - toki en anna tämän näkyä ulospäin, mutta feidaan itseni tilanteesta aika vikkelään.

mutta 11 vaikuttaa monin verroin älykkäämmältä kirjoitustensa perusteella kuin 6 ja 7, jotka molemmat kyllä kirjoittavat kauniisti.

mutta uskon olevani sitä ihan ilman testejäkin. Mutta ei kai sillä niin merkitystä ole, uskonko olevani tai edes sillä että olenko. :)

niitä erityisen luotettavina. 24

sain siitä mensan vanhemmasta testistä 148 keskihajonnalla 24 mutta jotain sen suuntaista osasin olettaakin :)



Olen nopea omaksumaan tietoa ja ymmärrän helposti asioiden välisiä yhteyksiä. Toisaalta minusta tuntuu usein kurjalta kun kaikki eivät ymmärrä omasta mielestäni nerokkaita oivalluksiani, en tiedä johtuuko siitä ettei kaikkien yleissivistys ole yhtä hyvällä tasolla vai onko jutut oikeasti vaan huonoja!



Koulussa älykkyydestä on ollut oikeasti paljon haittaa. En jaksanut keskittyä kun oli niin kuolemantylsää ja tuntui että opetus etenee liian hitaasti. ikinä ei joutunut oikeasti tekemään töitä, ysejä tuli kaikesta ihan vaan paikalle vaivautumalla, kymppejä niistä aineista missä opettaja ei alentanut arvosanaa huonon käytöksen (se pitkästyminen...) takia. Yliopistoon pääsin vaikken muuta kun selaillut pääsykoekirjaa parina iltana. Toisen vuoden opiskelijana en edelleenkään osaa lukea tentteihin (ihan ok olen pärjännyt edelleenkin sille paikan päälle vaivautumisella) koska en ole ikinä tarvinnut kyseistä taitoa enkä ole sitä siksi tullut opetelleeksi. Oikeastaan haluaisin hienopuusepäksi, mutta en kehtaa hakeutua alalle koska se olisi tavallaan omituista koska olisi rahkeita "enempäänkin". Kunnioitan ja ihailen käsityöläisammateissa olevia yli kaiken! Älykkyys on oikeastaan aika yliarvostettua eikä siitä välttämättä ole kauheasti käytännön iloa. Enkä siis ole edes mitenkään huippuälykäs.