Haluaisin, että pojasta tulisi lääkäri, mutta haluaa kauppakorkeakouluun.

Hän on pinnallinen. Hänestä ei voi tulla lääkäriä.

Menkää miehen kanssa opiskelemaan lääkäreiksi, jos se on niin tärkeää.

Ei sillä ole merkitystä, mitä sinä haluat poikasi tekevän työkseen. Ei hän toteuta sinun valintojasi, vaan omansa. Sinä olet tehnyt omasi omassa elämässäsi ja hän tekee omansa. Vaan kait tää on provo?

Varmaan moni vanhempi haluaisi lapsistaan lääkäreitä mutta ei kaikista voi tulla lääkäreitä.

En edes toivo mitään kirurgia pojasta, ihan yleislääkäri tai työterveyslääkäri riittäisi.

Sinun halujasi tässä ei kyllä kysellä. 

Hänellä oma elämä, omat haaveet.

Minä haluaisin että olisit fiksu ihminen, mutta oletkin kaikkea muuta. Miksi et voi olla sellainen kun haluaisin.

Kun katsoo, ketkä sitä koronaa ovat haalineet, voi olla ihan iloinen ettei lapsi halua lääkäriksi.

Minun isoveljeni opiskeli lääkäriksi.

Se ei todellakaan jalostanut häntä paremmaksi ihmisiseksi vaan on nyt yli keski-ikäisenä kateellinen narsistinen hullu joka piinaa ja syyttää sisaruksiaan ja vanhempiaan ja muita kanssaihmisiään kaikesta.

Kauppakorkeassa opiskeleva poikasi saa oikeasti toteuttaa mitä haluaa ja hänestä voi tulla mitä miellyttävin kansalainen

Kumman elämästä nyt on kyse?

Minä olen kuin sun poika. Halusin ja pääsin kauppakorkeakouluun Helsinkiin. Vanhemmat oli todella pettyneitä koska siellä ei heidän mielestään ole tarpeeksi syvällisiä ihmisiä. Heitä hävetti valintani ja he ajattelivat että menee osaaminen hukkaan (olin hyvä koulussa). Humanisti olisi ollut heidän mielestä parempi tai sitten ehkä se lääkis.

Olen ollut todella tyytyväinen valintaani ja työhöni, sieltä jäi myös iso joukko hyviä ystäviä.

Tuollaiset ajatukset kertovat enemmän puhujan ennakkoluuloista kuin siitä millainen opiskelupaikka se on. Anna pojan opiskella mitä haluaa, hänhän sitä työtä tekee tulevat vuosikymmenet.

Kirurgi voi hyvin tienata 10-15000€/kk. Toki financial manageri tienaa enemmän. Jos poika on niin hyvä, että voi mennä, niin vaihtoehtona voisi olla myös diplomi-insinööri.

Diplomi-insinööri työskentelee hyvällä meutraalilla alalla

Pidän.

Kuka jaksaa jotain äärimmäisen tylsää lääkkeiden tuputtamista ja lääketehtaiden talutusnuorassa kulkemista ja ihmisten paiseiden ja pyllyreikien ronkkimista.

Ala on lisäksi ylipalkattu siihen nähden, että lääkäreistä on tullut papereita pyörittåviä läheteautomaatteja. Harva enää oikeasti pysäyttää vastuuketjun ja tutkii potilaan.

Kumpi teistä menee tekemään niitä töitä jokaisena arkipäivänä lomia lukuunottamatta, seuraavat 30v?

Sinä vai poikasi?

Ex oli sitä mieltä että teen virheen kun vaihdoin työpaikkaa, sellaiseen jossa maksetaan vähemmän. Kysyin häneltä kumpi meistä siellä työpaikalla käy, hän vai minä?  Jos ei pidä työstään niin se mitä siitä maksetaan on sen jälkeen aika sivuseikka.

Minä haluaisin.

Mitäs se ihminen haluaa siinä omassa elämässään?

Aapeen kannattaa ruveta toteuttamaan omia haaveitaan ihan itse. Älä pidä lastasi välikätenä omaan hyvinvointiisi.

Kuinka lapsesi muuten voi?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kuin sun poika. Halusin ja pääsin kauppakorkeakouluun Helsinkiin. Vanhemmat oli todella pettyneitä koska siellä ei heidän mielestään ole tarpeeksi syvällisiä ihmisiä. Heitä hävetti valintani ja he ajattelivat että menee osaaminen hukkaan (olin hyvä koulussa). Humanisti olisi ollut heidän mielestä parempi tai sitten ehkä se lääkis.

Olen ollut todella tyytyväinen valintaani ja työhöni, sieltä jäi myös iso joukko hyviä ystäviä.

Tuollaiset ajatukset kertovat enemmän puhujan ennakkoluuloista kuin siitä millainen opiskelupaikka se on. Anna pojan opiskella mitä haluaa, hänhän sitä työtä tekee tulevat vuosikymmenet.

Uskomaton ajatus, että kauppiksessa opiskelu voisi hävettää jotakuta. Oma veljeni kävi kauppiksen, ja jos hänen opintonsa tulivat jonkun kanssa puheeksi, oli reaktio aina tyyliä "oooh".

Itse taas opiskelin humanistisessa, ja vaikka siitä paljon tykkäsinkin, niin eivät ne ihmiset siellä mitenkään erityisen syvällisiä olleet.

Onpa omahyväinen lapsi. Mä katkaisisin välit sun asemassasi lapseeni ja tekisin hänet perinnöttömöksi.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kuin sun poika. Halusin ja pääsin kauppakorkeakouluun Helsinkiin. Vanhemmat oli todella pettyneitä koska siellä ei heidän mielestään ole tarpeeksi syvällisiä ihmisiä. Heitä hävetti valintani ja he ajattelivat että menee osaaminen hukkaan (olin hyvä koulussa). Humanisti olisi ollut heidän mielestä parempi tai sitten ehkä se lääkis.

Olen ollut todella tyytyväinen valintaani ja työhöni, sieltä jäi myös iso joukko hyviä ystäviä.

Tuollaiset ajatukset kertovat enemmän puhujan ennakkoluuloista kuin siitä millainen opiskelupaikka se on. Anna pojan opiskella mitä haluaa, hänhän sitä työtä tekee tulevat vuosikymmenet.

Niin, mutta oletko saanut vaimoa ja perhettä? Lähes kaikki lääkärit ovat naimisissa ja heillä on lapsia. Se kertoo arvoista.