Aika jolloin aika tuntui pysähtyneen

Jotain lapsuuteen liittyvää...

Mummolassa kesällä saunan lämpenemistä odotellessa, tuli näin ekaksi mieleen.

Jokseenkin surullista, että lapsuuden jälkeen ei ole tälläisia muistoja, jatkuva kiireen tuntu mukamas. :/

^ Siinä sitä värjöteltiin 30 asteen pakkasessa. Mutta kiire minnekään ei ollut. Eikä kännykät soineet.

Muistan ajan jolloin aika pysähtyi omalla kohdallani

Kaikki lapsuuteni kesät mummilassa.

Se huolettomuus ja elämisen riemu! Kun yhteen hetkeen mahtui kaikki! Kun keskittyneenä pujottelin timoteihin ahomansikoita ja jalkapohjissa kutitteli nurmikko, kun mummilan ulkorappusilla istuessani näin odotetun savukiehkurannousevan saunan piipusta ja heinäsirkat siritti ja ilma oli lämmin ja siihen sekottui terven tuoksu...

Se hetki, jolloin äitini kuoli.

Silloin kiire menetti merkityksensä.

Kun yläasteella näin ihastuksen kesäloman jälkeen.

Veljen haudalla.

Mulla liittyy ikävään tilanteeseen. Äitini kuolinvuoteella istuttiin isäni kanssa. Aika tosiaan pysähtyi. Siinä olla kökötettiin, eikä osattu lähteä poiskaan. Tuntui ihan oudolta, kun tajusi, että elämä ympärillä jatkui kuin ei mitään.

Useinkin. Vaikka merellä uistattelemassa kaverin kanssa ja lasi punaviiniä kädessä. Ei kiirettä. Aurinko laskee hiljaksiin.

Kohta toki kuha tarraa kiinni auringonlaskun aikaan !

Zinc