Onko mitään mahdollisuuksia saada mies ymmärtämään tämä asia?

Pikkuhiljaa voisi mieskin tulla joihinkin juttuihin mukaan; ihan sen takia, että se on perheen yhteistä mukavaa yhdessä oloa.

Ihan mukavia ja menestyviä niistä voi tulla ilmankin.

Eikö hän tajunnut perheineen olevansa vahvasti vähemmistössä? Eikö tosiaankaan lapsena koskaan toivonut, että asiat olisi toisin?

hiihtänyt, luistellut, uinut eikä pyöräillyt. Eikö osaa tänä päivänäkään. Itse opetin lapsillemme nämä taidot.

oma mieheni on kanssa laiska harrastamaan, mutta vie kyllä lapsia pyydettäessä. Itse olen aina urheillut ja liikun vieläkin monta kertaa viikossa, pelaan salibandyä jne.

Jaksa vana itse viedä lapsia liikkumaan, se kantaa hedelmää! Ja voitha siihen ohelle kehitää jonkun harrastuksen mihin tarvitsee vain viedä ja hakea lapsi, jospa miehesi kykenesi siihen?

Salibandy on meillä suosikki!

Enpä ole ajatellut, että tuollaista lapsuutta kovin monella olisi ollut. Mikä siihen syynä? Vaikea ehkä perustella sitten miehelle, että oikeasti se on normaalia lasten toimintaa, jonka vanhemmmat mahdollistavat lapsille.

Miehelläni on ollut varsin outo lapsuus. Kun lukio loppui ja hän muutti pois kotoa, hän ei ollut siihen mennessä kertaakaan käynyt vanhempiensa kanssa uimahallissa, hiihtämässä, luistelemassa, ravintolassa, huvipuistossa eikä poistunut kertaakaan kotipaikkakunnaltaan. Hänestä on kuitenkin kasvanut ihan mukava aikuinen, mutta ilmeisesti mahdotonta saada häntä tajuamaan, että pienten lasten kanssa pitäisi oikeasti mennä luistelemaan tai kuljettaa lapsia harrastuksiin.

on itse sanonut kuinka paljon kärsi esim. liikuntatunneista alaluokilla kun ei ollut oppinut luistelemaan tai hiihtämään ennen kouluikää. Onkin sitä mieltä että ei tee samaa virhettä meidän lapsen kanssa (ja on tosissaan vieläpä todennut että meidän 4,5-vuotias luistelee nyt paremmin kuin hän ekalla).

Aika hassua tynnyrissä kasvamista ollu.

Mä muistan omasta lapsuudestani että olin talvisin aina luistelemassa, hiihtämässä, pulkkamäessä tai muuten vaan ulkona lumisotaa tms.

Sama juttu kesäisin, aina ulkona pelaamassa, rakentamassa majoja, urheilukentillä juoksemassa/pituutta hyppimässä tms.

Omalle lapselle aion kyllä suoda mahdollisuuden kaikkiin ulkoilumahdollisuuksiin. Odotan jo oikein innolla että lapsi ( nyt 2,5kk ) haluaa alkaa opetella hiihtämistä niin voin käydä viimeistään ostamassa itelle sukset.

Ja oon kyllä vieläkin himo ulkoilija ja tykkään käydä jumpissa jne.

Eli käy itse ulkoilemassa lasten kanssa. Mies tekee sitten sen mitä itse pitää tärkeänä.

Ainakaan yhtään uimahallireissua, hiihtoreissua, luistelua tms. en muista. Ravintolassa käytiin silloin tällöin.

Tosin meillä oli uima-allas kotona, missä opin uimaan. Luistelemassa kävin kaverien kanssa kouluikäisenä, hiihtelin pihalla ja itsetehdyillä laduilla.

En koe jääneeni mistään paitsi. Riittävästi ehdin harrastaa ja itsekseen ja kavereiden puuhailu oli ihan luontevaa.

Juu, todella "hassua tynnyrissä kasvamista" mutta hei tosi kiva että sinulla on ollut lapsena nämä mahdollisuudet. Kaikilla kun niitä ei ole ollut.



Iloiset hiihtoreissut, luistelut ja uimaan opettelut ovat olleet jokseenkin vaikeita kun suksia tai luistimia ei ollut puhumattakaan siitä että vanhempia olisi kiinnostanut ikinä viedä lasta yhtään mihinkään.

Kaikilla ei ole ollut ns. normaaleja tai edes sinne päin olevia vanhempia.

miehelle on todella vaikeaa perustella, koska hän on ajatellut oman lapsuutensa olleen todella normaali ja pitää sitä oikeana tapana toimia. Mikään harrastukseen vieminen ja sieltä hakeminen ei tule ilman taistelua kysymykseen, koska hän ei tajua miksi lapsia pitäisi viedä yhtään mihinkään. Hänen kanssaan ei ole koskaan tehty mitään lapsen ehdoilla. No, pulkkamäkeen lasten kanssa nyt on mennyt, sitä hän ei ole itse lapsena vanhempiensa kanssa kokenut. ap