Lue keskustelun säännöt.
Vuosipäivä ahdistaa
Paskatyttöystävä
02.09.2020 |
Takana 9v parisuhde. Tuleva vuosipäivä ahdistaa suunnattomasti, itken pelkästä ajatuksesta että sitä ”pitäisi” juhlistaa”. Muuten miehen kanssa menee hyvin, eikä ongelmia arjessa ole. Mies on ihana ja ottaa minut kaikin tavoin huomioon. Tukee ja antaa läheisyyttä. En myöskään halua lapsia tai naimisiin, siitäki pelkkä ajatus saa ahdistuksen päälle. Onko muita? Mikä mua vaivaa? Koen tästä asiasta hirveää syyllisyyttä.
Kommentit (21)
Sinä teet juuri sitä mistä täällä aina syytetään miehiä.
Jos se oikea tulisi kohdalle, niin sinulle kelpaisi nuo kaikki avioliitosta alkaen. Nyt olet vain tyytynyt ihan OK tyyppiin mutta alitajuisesti odotat sitä prinssi lentäjäleukaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, oletko puhunut miehen kanssa esim. tuosta lapsi ja naimisiin meno asiasta? Ja minkä takia juhlitte?
Miksi hitossa pitäisi juhlistaa, tehdä lapsia ja mennä naimisiin?
Mikä ahdistaa? Sekö että olette olleet jo 9 v yhdessä, vaiko pelkkä juhlistaminen? Onko parisuhteen vakavoittamis-paineita, niistäkö ahdistus?
Ollaan puhuttu, mies joskus haluaa lapsia.
Mulla ollut aina tunne, etten halua edes naimisiin.
Miksi pitäisi juhlistaa? Koska senhän pitäisi olla hieno ja ilonen asia mitä juhlistaa yhdessä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teoria : sulla on sitoutumiskammo jota et ehkä itsekään ihan tiedosta. Alitajuntasi kyselee, että tätäkö tämä elämä on tästä ikuisuuteen tuon saman ihmisen kanssa ja kaikki muu elämästä jää kokematta. Olet ollut suhteessa vähän niin kuin automaatiolla koska miksi lähteä hyvästä poiskaan. Tapasitte ehkä liian nuorina, et ole kokenut tarpeeksi omasta mielestäsi. Vuosipäivä muistuttaa sua siitä että sun elämä kuluu ja tässä sä edelleen olet vaikket ole ihan varma miksi.
Osuiko yhtään?
Me olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta. Viimeksi juhlimme mitään vuosipäiviä n. 3 vuotta sitten, hääpäivänä. Emme me juhli aikuisten syntymäpäiviäkään, jos emme ole juhlatuulella. Ja silloin kun juhlimme, teemme sen sillä tavalla kuin itsestämme sillä kertaa hyvältä tuntuu. Saatamme "juhlia" syntymäpäivää tai parisuhteen vuosipäivää vaikka kiipeämällä Hyyppäänvuorelle maisemia katselemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ollaan puhuttu, mies joskus haluaa lapsia.
Mulla ollut aina tunne, etten halua edes naimisiin.Miksi pitäisi juhlistaa? Koska senhän pitäisi olla hieno ja ilonen asia mitä juhlistaa yhdessä.
Ap
Me ei edes muisteta meidän vuosipäivää :D
Mies tietää noista sinun ajatuksista?
Vierailija kirjoitti:
Mikä ahdistaa? Sekö että olette olleet jo 9 v yhdessä, vaiko pelkkä juhlistaminen? Onko parisuhteen vakavoittamis-paineita, niistäkö ahdistus?
Sitä mä tässä just mietin. Myös tuo ahdistaa, että kun kaiken pitäisi olla hyvin niin PITÄISI edetä edes kihloihin (ja kun moni sukulainen odottaa sitä). Että miksen mä vaan voi olla ilonen ja onnellinen ja mennä esim. kihloihin TAI juhlia edes onnellisesti vuosipäivää.
Tulee vaan kauheet syyllisyydentunteet, ja miehen puolesta paha mieli.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan puhuttu, mies joskus haluaa lapsia.
Mulla ollut aina tunne, etten halua edes naimisiin.Miksi pitäisi juhlistaa? Koska senhän pitäisi olla hieno ja ilonen asia mitä juhlistaa yhdessä.
Ap
Me ei edes muisteta meidän vuosipäivää :D
Mies tietää noista sinun ajatuksista?
Tietää ahdistuksesta joo. Mutta musta tuntuu että jos en muka muista sitä päivää (jonka muistan hyvin) niin välttelen sitä tahallaan koska se aiheuttaa mussa ahdistusta. Sit tulee huono omatunto jos en mitenkään mainitse että se päivä on tulossa. Jokatapauksessa tulee siis paska fiilis.
Kyllä on heikoissa kantimissa Suomi nykyisin.
Kun jotakuta ihmistä jo tuollainen ahdistaa.
Turhaa puhua mistään työllisyydestä tai työttömyydestä. Eihän ap:n kaltainen ihminen edes pärjäisi työelämässä, kun jo noin pieni asia omassa elämässä ahdistaa.
Miten tuollainen ihminen selviää töissä, jossa on dealineja, kiirettä ja osaamista vaativia tehtäviä.
Miten kummassa Suomi on näitä ahdistuneita ja ongelmaisia ihmisiä täynnä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teoria : sulla on sitoutumiskammo jota et ehkä itsekään ihan tiedosta. Alitajuntasi kyselee, että tätäkö tämä elämä on tästä ikuisuuteen tuon saman ihmisen kanssa ja kaikki muu elämästä jää kokematta. Olet ollut suhteessa vähän niin kuin automaatiolla koska miksi lähteä hyvästä poiskaan. Tapasitte ehkä liian nuorina, et ole kokenut tarpeeksi omasta mielestäsi. Vuosipäivä muistuttaa sua siitä että sun elämä kuluu ja tässä sä edelleen olet vaikket ole ihan varma miksi.
Osuiko yhtään?
Hyvä pohdinta, varmaan pitää ihan osittain paikkansa.. En varmaan osaa/uskalla myöntää ittelleni sitten näitä asioita tai jotain.
Pelaako mies paljon? Onko mt-ongelmia suvussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on heikoissa kantimissa Suomi nykyisin.
Kun jotakuta ihmistä jo tuollainen ahdistaa.
Turhaa puhua mistään työllisyydestä tai työttömyydestä. Eihän ap:n kaltainen ihminen edes pärjäisi työelämässä, kun jo noin pieni asia omassa elämässä ahdistaa.
Miten tuollainen ihminen selviää töissä, jossa on dealineja, kiirettä ja osaamista vaativia tehtäviä.
Miten kummassa Suomi on näitä ahdistuneita ja ongelmaisia ihmisiä täynnä?
Kiitos kysymästä, mutta työelämässä menee hyvin ja olen vakituisessa sellaisessa.
Vierailija kirjoitti:
Pelaako mies paljon? Onko mt-ongelmia suvussa?
Ei pelaa. Niin kun sanoin, arjessa ei ongelmia.
Meidän puolella suvussa on joo aika paljonkin.
Lopettakaa tollainen typerä vuosipäivän juhliminen. Eihän siinä ole edes mitään järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Pelaako mies paljon? Onko mt-ongelmia suvussa?
Kyllä kyllä, naista ahdistaa vian on auttamatta oltava miehessä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on heikoissa kantimissa Suomi nykyisin.
Kun jotakuta ihmistä jo tuollainen ahdistaa.
Turhaa puhua mistään työllisyydestä tai työttömyydestä. Eihän ap:n kaltainen ihminen edes pärjäisi työelämässä, kun jo noin pieni asia omassa elämässä ahdistaa.
Miten tuollainen ihminen selviää töissä, jossa on dealineja, kiirettä ja osaamista vaativia tehtäviä.
Miten kummassa Suomi on näitä ahdistuneita ja ongelmaisia ihmisiä täynnä?
Kyllä on heikoissa kantimissa Suomi nykyisin. Joka paikassa näitä whatabout -tyyppejä.
Minun mielestä kun nuo asiat ei liity toisiinsa mitenkään. Kuten ei liity sotaveteraa nit m aa han muuta jiin kaan.
Kas kun et sano että "Ajatteleeko kukaan lapsia?"
Ymmärrän ahdistuksen. Mies varmaan odottaa seksiä tai vähintään suuhoitoa. Itseänikin ärsyttäisi tuollainen painostaminen asioihin, joita ei halua tehdä.
Jätä se sika!