Mitä epäreilua vanhempasi on/ovat tehneet sinulle?

Välillä huutavat ja valittavat syyttä, eivätkä kuuntele/ymmärrä. Muuten aika jees.

Listasta tulisi liian pitkä.

Pahin oli ehkä se bullshit, ne elämän arvot joita faija opetti. Niillä ei elämässä pärjää.

Täyttä hevonpaskaa suurimmaksi osaksi faijan opetukset.

Menivät kumpikin kuolemaan aivan liian aikaisin. Ikävä on suuri.

Kannustavia ja rakastavia kummatkin. Ei mulla ole mitään pahaa sanottavaa heistä.

Älä jaksa taas, mene johonkin ammattilaisen juttusille.

Se, että menivät eroamaan kun olin pieni, tuntui tietysti hyvin epäreilulta. Se, kun näki kun äiti petti isää. Sitten isäni raahasi minut käymään kahdeksannen ja yhdeksännen luokan pieneen maalaiskouluun keskelle korpea Helsingin keskustasta. Sen jälkeen jätti perinnöttömäksi. Tämä olisi vasta aivan listan alku.

Menivät tekemään minut. Olen kyllä tehnyt heille selväksi että olen todella syvästi "kiitollinen" tästä helv-etin kusisesta elämästä.

Mutta mikäs siinä, onhan se maailman luonnollisin ja hyväksytty asia tehdä itsekkäistä haluistaan tänne ihmisiä kärsimään ja kuolemaan.

Olivat ihan hyviä vanhempia mutta olen varmaan vikakappale kun en onnistu nauttimaan tästä elämästä tai pitämään tätä elämisen arvoisena.

Tosiaan pors-ijoille tiedoksi, että teidän itsekkään hoivaviettihalunne takia saatu kakara ei välttämättä olisi halunnut syntyä tänne, ei kannata yllättyä jos se ei olekaan aikuisena kiitollinen elämän "lahjasta".

Vierailija kirjoitti:

Se, että menivät eroamaan kun olin pieni, tuntui tietysti hyvin epäreilulta. Se, kun näki kun äiti petti isää. Sitten isäni raahasi minut käymään kahdeksannen ja yhdeksännen luokan pieneen maalaiskouluun keskelle korpea Helsingin keskustasta. Sen jälkeen jätti perinnöttömäksi. Tämä olisi vasta aivan listan alku.

Perinnöttömyys nyt on vähän paskaa mutta itsepä jokainen tekee itse ansaitsemillaan rahoilla mitä haluaa. Sitä paitsi eikö lakiosa lapsen pitäisi aina saada.

Sen lisäksi, uutisia sulle: vielä tuohon aikaan ei ajateltu että vanhemmat elävät vain lapsiaan varten, eikä lapsille opetettu että he ovat maailman napa. Olisiko ollut mukavaa saada tietää aikuisena että vanhempasi tuhlasivat elämäänsä pysymällä väkisin yhdessä vain ettei lapsukaiselle tule paha mieli?

Paljonkin asioita. Isäni on haukkunut ulkonäköäni ja melkein vetänyt turpaan (otti hupparin kauluksesta kiinni ja piti nyrkkiä naaman edessä täristen, sitten päästi irti), haukkunut valintojani, raivonnut ja huutanut ilman syytä jne.

Äitini taas on salaa lukenut tietokoneeni sisältöä, yksityisiä tiedostoja, joihin kirjoittelin henkilökohtaisia asioita ja sitten käyttänyt lukemiaan asioita minua vastaan. Äiti myös rakastaa juoruilla asioistani.

Nyt ikää 25, en ole vanhempieni kanssa tekemisissä.

Isäni ohjasi elämääni suuntaan johon en itse halunnut ja esti/ halveksi paikkoja joihin olisin halunnut muuttaa/ opiskella. Kävin siis tekstiili-ja vaatetusalan joka oli yhtä tuskaa, olisin halunnut olla kosmetologi. Myöhemmin olisin halunnut opiskella floristiksi mutta opiskelupaikka oli kuulemma liian kaukana. Muutin toiselle paikkakunnalle ja haukkui ettei siellä ole mitään muuta kuin baareja. Lopulta olin aivan sekaisin omista valinnoista. Nyt olen työtön yh ja asun vuokralla pahamaineisella alueella jota vihaan. Aina mitä halusin sille naureskeltiin ja olin heikko joka olisi tarvinnut vanhempien tukea ja ohjausta omien mieltymyksieni tueksi. Äiti oli ymmärtäväisempi mutta ei osannut sanoa mitään. Huonoista kavereista isäni piti kiinni vaikka itse rimpuilin niistä irti kokoajan. Lopulta olin pahoilla teillä itsekin mutta nyt olen jättänyt ne kaverit eikä minulla muitakaan ole.

Kommentoin mieheni puolesta. Kielloista huolimatta anoppi lykkää hänelle joka näkemisellä kaikkea kulahtanutta ja risaista krääsää. Nytkin tuli iso päiväpeitto jossa toukanmunia..

Vierailija kirjoitti:

Älä jaksa taas, mene johonkin ammattilaisen juttusille.

Taas? Millaisiin aloituksiin tämän yhdistit?

Sisarukseen nähden joissain asioissa epäreilusti minua kohtaan, joissain taas häntä kohtaan. Nykyisin kaikkia kohdellaan reilusti ja tasapuolisesti ja olemme kaikki hyvissä väleissä. Jos sisarusrakkaus ei olisi ollut niin voimakasta ja se lojaalius yli kaiken muun, lopputulos saattaisi olla erilainen.

Vanhempani olivat uraihmisiä. Jollakin lailla olin aika laiminlyöty lapsi. Vanhemmillani ei ollut aikaa minulle. Oltiin varakkaita joten mistään maallisesta ei ollut puutetta. Sitäkin enemmän vanhempien huomiosta, rakkaudesta, välittämisestä ja ajasta. Olen vieläpä ainoa lapsi joten ei ollut edes sisaruksia seurana ja tukena. Lapsuuttani väritti yksinäisyys.

Vierailija kirjoitti:

Menivät tekemään minut. Olen kyllä tehnyt heille selväksi että olen todella syvästi "kiitollinen" tästä helv-etin kusisesta elämästä.

Mutta mikäs siinä, onhan se maailman luonnollisin ja hyväksytty asia tehdä itsekkäistä haluistaan tänne ihmisiä kärsimään ja kuolemaan.

Olivat ihan hyviä vanhempia mutta olen varmaan vikakappale kun en onnistu nauttimaan tästä elämästä tai pitämään tätä elämisen arvoisena.

Tosiaan pors-ijoille tiedoksi, että teidän itsekkään hoivaviettihalunne takia saatu kakara ei välttämättä olisi halunnut syntyä tänne, ei kannata yllättyä jos se ei olekaan aikuisena kiitollinen elämän "lahjasta".

Hanki apua. Pian.

Huono elämänhallinta ja osittain myös kohtalon kolhut veivät perheemme tilanteeseen, jossa elimme kurjemmin kuin heidän vanhempansa lapsena.

Se oli aika hurjaa 1970/80-luvun Suomessa, mutta elämäntason rajuakin vaihtelua pidettiin normaalina. Perheiden tuli aloittaa lähes nollapisteestä.

Isäni on antanut kummallekin veljelleni pesämunan asunnon ostoa varten, maksanut toisen veljen keittiörempan. En tiedä miksi minä en tuota pesämunaa saanut. Asun sitten vuokralla. Ilmeisesti rahat on annettu pimeänä, joten minä en tule saamaan mitään edes perintönä.

Melko reilua?

Käyttäjä35379 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menivät tekemään minut. Olen kyllä tehnyt heille selväksi että olen todella syvästi "kiitollinen" tästä helv-etin kusisesta elämästä.

Mutta mikäs siinä, onhan se maailman luonnollisin ja hyväksytty asia tehdä itsekkäistä haluistaan tänne ihmisiä kärsimään ja kuolemaan.

Olivat ihan hyviä vanhempia mutta olen varmaan vikakappale kun en onnistu nauttimaan tästä elämästä tai pitämään tätä elämisen arvoisena.

Tosiaan pors-ijoille tiedoksi, että teidän itsekkään hoivaviettihalunne takia saatu kakara ei välttämättä olisi halunnut syntyä tänne, ei kannata yllättyä jos se ei olekaan aikuisena kiitollinen elämän "lahjasta".

Hanki apua. Pian.

En näe mitään syytä hakea. Näin olen ajatellut jo hyvin pitkään ja jo ennen kuin elämässä asiat murentui pala palalta. Eipä tämä tästä kummemmaksi muutu, koska ei se kallonkutistaja voi toisen persoonaa muuttaa täysin toisenlaiseksi. Lääkkeillä tietysti voisi parhaimmillaan saada jonkun valheellisen tunteen siitä että elämä onkin kivaa, mutta enpä usko.