Miten kertoa syömishäiriöstä lääkärille?

Aloitat vaikka näin: "Kun mulla on ollut ton syömisen kanssa ongelmia..." Tämä herättänee lääkärissä jatkokysymyksiä. Tähän tyyliin itse aloitin masennuksesta puhumisen.

Syö vastaanotolla suklaapatukka ja oksenna sen pöydälle.

Ehkä hän arvaa siitä

Et tarvitse mitään monimutkaisia selityksiä. Lääkärin tehtävä on ottaa koppi siitä, että kerrot syömisen tuottavan vaikeuksia.

Hei!

Hae rohkeasti apua. Psykiatrista saattaisi olla enemmän apua kun tk-lääkäristä.

Itse olen kiitollinen, että aikanaan hakeuduin hoitoon ja sain sopivan lääkityksen jonka avulla oireet loppuivat.

Kerro vaan rohkeasti, että sulla on syömisen kanssa ongelmia, ahmit ja oksennat, älä häpeile tai kaunistele.

Siitä se lähtee.

Varaudu siihen, ettet saa edes Käypä hoito-suosituksen mukaista hoitoa. Jos edes saat aikaa ylipäätään. Lääkärin ei tarvitse ottaa mitään kantaa asiaasi jos häntä ei huvita. Eli ei ole väliä miten kerrot, lääkäri päättää antaako apua ja jos antaa, niin millaista.

Sanoin, että minulla on bulimia. Hävetti jne, mutta ihan turhaan.

Tsemppiä, ap.

Kerrot vain suoraan, mikä on ongelma. Lääkärit eivät pienestä hätkähdä. He tapaavat työssään syömishäiriöisiä ja vaikka mitä muita sairauksia sairastavia päivittäin. Rohkeasti vain kertomaan ja apua hakemaan. 

Niin, kai se on vaan sanottava ihan suoraan ja otettava vastaan mitä sitten tuleekin :/ 

Lääkärinä toivoisin kuulevani mahdollisimman selkeästi ja suoraan, millaisia oireita ja tuntemuksia asiakkaalla on. Kiertely ja kaartelu vain vaikeuttaa diagnoosin tekemistä ja sitä kautta myös oikeanlaisen avun antamista. On hienoa, että olet itse tunnistanut syömishäiriösi ja haluat hakea siihen apua. Se on ensimmäinen askel paranemiseen. Sairastumisessa ei ole mitään hävettävää. Kuka tahansa kun voi sairastua. Me lääkärit olemme vastaanotolla asiakasta varten ja meillä on vaitiolovelvollisuus. Ei siis pelkoa, että sinua halveksittaisiin tai asioitaisi leviteltäisiin ympäriinsä. Meidän työmme on auttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Lääkärinä toivoisin kuulevani mahdollisimman selkeästi ja suoraan, millaisia oireita ja tuntemuksia asiakkaalla on. Kiertely ja kaartelu vain vaikeuttaa diagnoosin tekemistä ja sitä kautta myös oikeanlaisen avun antamista. On hienoa, että olet itse tunnistanut syömishäiriösi ja haluat hakea siihen apua. Se on ensimmäinen askel paranemiseen. Sairastumisessa ei ole mitään hävettävää. Kuka tahansa kun voi sairastua. Me lääkärit olemme vastaanotolla asiakasta varten ja meillä on vaitiolovelvollisuus. Ei siis pelkoa, että sinua halveksittaisiin tai asioitaisi leviteltäisiin ympäriinsä. Meidän työmme on auttaa. 

Kaikilla ei ole samanlaista moraalia kuin sinulla. Asioita levitetään eteenpäin jos vain halutaan. Potilailla kun ei ole väliä niin on aivan sama puhuuko asioista vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkärinä toivoisin kuulevani mahdollisimman selkeästi ja suoraan, millaisia oireita ja tuntemuksia asiakkaalla on. Kiertely ja kaartelu vain vaikeuttaa diagnoosin tekemistä ja sitä kautta myös oikeanlaisen avun antamista. On hienoa, että olet itse tunnistanut syömishäiriösi ja haluat hakea siihen apua. Se on ensimmäinen askel paranemiseen. Sairastumisessa ei ole mitään hävettävää. Kuka tahansa kun voi sairastua. Me lääkärit olemme vastaanotolla asiakasta varten ja meillä on vaitiolovelvollisuus. Ei siis pelkoa, että sinua halveksittaisiin tai asioitaisi leviteltäisiin ympäriinsä. Meidän työmme on auttaa. 

Kaikilla ei ole samanlaista moraalia kuin sinulla. Asioita levitetään eteenpäin jos vain halutaan. Potilailla kun ei ole väliä niin on aivan sama puhuuko asioista vai ei.

Eiköhän niillä lekureilla ole omaakin elämää josta kertoa kavereilleen, ei tarvitse muiden asioista jauhaa.

Sanoin, että on syömisen kanssa ongelmia. Lääkäri kyseli sen jälkeen lisää. Nyt olen aloittamassa kuntoutuspsykotetapiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkärinä toivoisin kuulevani mahdollisimman selkeästi ja suoraan, millaisia oireita ja tuntemuksia asiakkaalla on. Kiertely ja kaartelu vain vaikeuttaa diagnoosin tekemistä ja sitä kautta myös oikeanlaisen avun antamista. On hienoa, että olet itse tunnistanut syömishäiriösi ja haluat hakea siihen apua. Se on ensimmäinen askel paranemiseen. Sairastumisessa ei ole mitään hävettävää. Kuka tahansa kun voi sairastua. Me lääkärit olemme vastaanotolla asiakasta varten ja meillä on vaitiolovelvollisuus. Ei siis pelkoa, että sinua halveksittaisiin tai asioitaisi leviteltäisiin ympäriinsä. Meidän työmme on auttaa. 

Kaikilla ei ole samanlaista moraalia kuin sinulla. Asioita levitetään eteenpäin jos vain halutaan. Potilailla kun ei ole väliä niin on aivan sama puhuuko asioista vai ei.

Eiköhän niillä lekureilla ole omaakin elämää josta kertoa kavereilleen, ei tarvitse muiden asioista jauhaa.

Osalla on osalla ei. Ihan samanlaisia ihmisiä ovat kuin kaikki muutkin. Osa juoruilee ja osa käyttäytyy normaalisti. Totta kai illuusiossa lääkäreiden täydellisyydeasä saa elää jos se tuntuu omasta mielestä turvalliselta tavalta ummistaa silmät todellisuudelta.

Riippuu siitä kuinka vanha olet. Yli 45v eri kuviot.

ED kirjoitti:

Niin, kai se on vaan sanottava ihan suoraan ja otettava vastaan mitä sitten tuleekin :/ 

Kannattaa nauhoittaa käynti (ei tarvitse kertoa). Näin saat hieman suojaa itsellesi jos joudut antamaan palautetta työmotivaationsa menettäneestä työntekijästä.