2 1/2-3-v. taidot ja käytös
Mitä teidän alle 3-vuotiaat osaavat ja tekevät? Miten käyttäytyvät?
Mua rasittaa ja kuluttaa niin paljon henkisesti kun poika (2 v 8 kk) on aivan mahdoton nykyään. Joka asiaan vastaa MÄ EN HALUU! Yritän opettaa lasta riisumaan ja pukemaan itse, mutta kiinnostusta ei ole tippaakaan. Ei vaan ryhdy toimeen. Sisävaatteet osaa kyllä riisua ja pukea pienellä avustuksella. Uloslähtö sujuu huonosti, pukemistilanteeseen pitää hakea väkisin, eikä siis ole puhettakaan siitä, että suostuisi edes yrittämään itse pukemista. Puistossa vinkutaan sisälle, mutta sisällä ei kuitenkaan viihdytä. Sisälle tulo yhtä kauheaa huutoa kuin uloslähtökin. Ei riisu itse. Useimmiten ei suostu kävelemään. Käytössä vielä tuplarattaat, koska liikutaan kävellen pitkiä matkoja. Haluaisi katsoa jatkuvasti telkkaria. Tätä ei todellakaan saa tehdä. Uhmaa äitiä joka asiassa, ei läheskään aina tottele. Kiusaa pikkuveljeä, minkä ehtii jne..... Ylipäänsä tuntuu siltä, että mikään ei ole hyvin. Mistään ei iloita ja kaikki on yhtä marinaa. Apua, onko tämä normaalia? Mitä pitäisi tehdä? Mun energia ei riitä jokapäiväiseen sirkusesitykseen, jotta saisin pojan innostumaan edes jostain.
Kommentit (18)
lapset osaavat jo pukea/riisua itse? Tekevätkö tämän myös mielellään vai pitääkö patistella?
No jos edes jotain hyvää, niin poika oli sentään jo erossa vaipasta tuossa iässä :)
Niin, ja meillä on se kamala vaippakin, hui...
Naurattaa, kun jotkut kehuvat "täydellisiä" lapsiaan, antakaa lasten olla semmosia kuin ovat, ja kehittyä omaan tahtiinsa.
joka aamusta puke reippaasti, mutta jo puolenpäivän tienoilla alkaa takkuamaan. Siis osaa mutta kun ei ala niin ei ala.
on alkanut itsekseen opetella pukemista jo n. vuoden ikäisenä, ja on jo aika kauan pukenut ja riisunut itsenäisesti. kyllähän sitä silloin opetteluvaiheessa sai kulkea pitkin asuntoa koko ajan keräämässä vaatteita pois lattioilta, mut ajattelin että kun se kerran nyt noin kiinnostaa niin harjotelkoon (mies tosin ei ollut ihan samaa mieltä, mutta kokeiltuaan harjottelun kieltämistä totesi, ettei jaksa koko ajan kuunnella siitä seuraavaa kiukuttelua ja olla keksimässä jotakin korvaavaa tekemistä).
nykyään tytöllä kyllä on vaiheita, jolloin ei suostu tai halua itse pukea tai riisua, ja silloin autetaan. tuon ikäisellä myös uhma kuuluu normaaliin kehitykseen, vaikka ei sitä ole helppo kestää, tiedän.
lapsen jatkaa loppuun. Pukeminen näin vaihevaiheelta. Lapsi osannee pukea noin teknisesti, mutta mieli ei ole valmis tekemään kaikkea järjestelmällisesti ilman apua.
Kehu ja helli miten hienosti meni viimeksi (kun autoit) ja ehkäpä pollea poika pukee seuraavalla kerralla hieman enemmän itse.
Uhmaa on ja kiva tehdä tuhmaa, Jippii!
Nimim, kokemusta on ja juuri nytkin yksi poika saman ikäinen kuin sinulla ja pukeminen samanlaista
Sujuu parhaiten, kun ei hössää. Itse hössäsin ennen...
6.
Nyt tosin on hieman takapakkia, mikään ei tahdo onnistua. Alkaa jo ennen pukemista ulvoa ettei osaa, vaikka oikeasti osaa (pukee halutessaan kaikki sisä- ja ulkovaatteet)!
Lisäksi pukemista haittaa se, että lapsi touhuilee koko ajan kaikkea muuta. Laittaa sukan jalkaan ja lähtee heittelemään palloa tms. ja aikaa pukemiseen kuluu 1/2 tuntia, pukee housut ja minuutin päästä on jo riisunut ne, huoh.
Ulkovaatteiden riisuminen sentään onnistuu.
Uhmaaminen on helppottunut, joten teilläkin lienee hieman paremmat ajat edessä :)
meidän tyttö on 2v7kk ja kamala uhma päällä koko ajan. Mikään ei ole hyvin ja mikään ei kelpaa.
Osaa laittaa sisähousut ja sukat jalkaan, muut puen minä. Täytyy tunnustaa, että en edes ole aatellut, että enemmän pitäisi tytön pukea itse. Olen vain ollut onnellinen kun edes jotain mielenkiintoa osoittaa pukemisjuttuihin. Isoveli alkoi pukemaan itsenäisesti vasta 5-vuotiaana...Joo, osasi, mutta ei halunnut ja mulle se nyt oli pieni vaiva vetästä pojalle vaatteet päälle (ja riisua, heh). Helpommalla ja nopeemmalla päästiin. Jossain vaiheessa jo vähän huolestuin kun luulin, että poika ei oikeasti osaa pukea. Mutta osasihan tuo, kengännauhatkin sitoi itse kun kerran huvitti.
Meillä 2v6kk poika ja sun teksti oli ihan kuin mun näppikseltä.
Elämä on yhtä narinaa ja marinaa. Kai se tästä paremmaksi muuttuu (kai?)
muillakin siis naristaan ja uhmataan. Toden totta paljon helpommalla pääsis, jos vaan tekis puolesta, mutta kun kai tämän ikäisen pitäisi pikku hiljaa oppia itsekin tekemään jotain. Se varsinkin pelottaa, että hoitoonmeno häämöttää tulevaisuudessa eikä omatoimisuudesta ole tietoakaan. Tosin kyllä tänään molemmat rakkaat ovat olleet niin suloisia. Ei ole naristu eikä maristu ja kaikki on sujunut yllättävän hyvin. pienin askelin siis eteenpäin!
Ja uhma on kova... Tytto tosin pukee itse ja haluaisi tehda aivan kaiken itse, vaikkei osaisikaan. Saa raivareita, kun on pakko auttaa esim. hampaiden pesussa tai kakkapyllyn pyyhkimisessa. Meillakin on just tota paattamatonta veivaamista, halutaan ensin sita ja heti peraan tata ja mikaan ei kelpaa valilla... Tsemppia vaan, kaikki kuuluu kehitykseen. : ) Ei kannata aloittaa mitaan sirkusmeininkia, yritat vain pysya rauhallisena auktoriteettina, jonka sana lopulta ratkaisee. (joo, tosi helppoa. ; ))
Osaa kylla laittaa esim. takin ja hatun (jos haluaa), kengatkin menevat jalkaan (tosin tietysti aikuisen pitaa sitoa). Noin yleensa haluaa ehdottomasti tehda monia asioita itse eika saa auttaa (esim. hampaiden pesu, mehun kaataminen lasiin). Paljon asioita mista kategorisesti kieltaytyy valilla, esim. syominen. Saa raivareita milloin mistakin, nyt tosin tuntuu etta ehka hiukan helpottaa, viela muutama kuukausi sitten saattoi esim. keskella yota herata uhmaraivariin jota kesti vaikka puolisen tuntia... Kuuluu minusta ikaan.
Tykkää pukea itse, osaa vaikka mitä ja tekee mielellään niin kuin sanotaan. Isoveljen kanssa tosin tulee kiistoja leluista ja leikeistä, ja sitten kohta taas leikki käy hyvin.
Mutta esikoisen kanssa oli tuossa vaiheessa pelkkää riitelyä. Meillä auttoi se, kun aloin hokemaan pojalle, että hän on minulle rakas ja ihana poika. Ja kiinnitin huomiota kehumiseen aina kun vain mahdollista. Lahjoin myös tarroilla tärkeiden asioiden saavuttamiseksi.
Uhman lisäksi saattoi olla mukana mustasukkaisuutta pikkusisaruksesta. Ja kun kiinnitin isompaan enemmän huomiota ja kiitin ja kehuin, niin kyllä vaan meidän elämästä tuli paljon leppoisampaa.
Mieti mikä juttu teillä on se kaikkein eniten rassaava ja käytä siihen tarrataulukkoa. Eli aina kun esim. pukeminen sujuu riitelemättä, niin siitä saa tarran taulukkoon. Ja kun taulukko on täynnä, niin saa palkinnon (esim. retken kauempana olevaan leikkipuistoon, uimahalliin, hoploppiin, lelun, karkkia, tai mistä teidän lapsi nyt tykkää).
Jossain vaiheessa, olisko puoli vuotta sitten, puki sujuvasti sukat, housut, hupparit, hatut, ulkopuvunkin. Nyt "ei osaa" kun pitäisi jonnekkin lähteä. Luulin kyllä olevan aivan normaalia kolmevuotiaan käytöstä. Välillä on "iso poika" ja osaa ja vaatii sillä verukkeella vaikka mitä. Välillä on kuulemma "pieni poika" kun tarvitsisi osata tai tehdä jotain. Tällä hetkellä ei myöskään juuri opi mitään uutta kun intoa ei riitä minkään opetteluun. Ihana, väsyttävä pieni mies uhmineen:D
ensinnäkin lopeta se maanittelu ja viihdytys. Normaali arki pyörimään jos ei miellytä niin anna rähjätä. Älä anna rähjääjälle huomiota.
Mä luulin ett meidän tyttö on ainoa joka saa tuollaisia raivareita, mikään ei ole hyvin jne. Kyllä meilläkin osataan pukea jos halutaan, tosin yleensä ei haluta. Ehkä myös vauva vaikuttaa asiaan. Ja ikää siis 2v9kk
Ap.n kirjoitus kuvasi aikalailla myös meidän tilannetta. 3-vuotias poika on tuntunut viime aikoina tosi negatiiviseltä, vaikka on aiemmin ollut tosi aurinkoinen ja iloinen poika. Taitaa olla joku 3 vuoden kriisi!? Kaikkeen pitää vängätä vastaan ja sanoa ei. Osaa pukea sisävaatteet (housut, paita, sukat) itse, jos vaan viitsii. Yleensä ei halua pukea ja sanoo, ettei osaa, vaikka osaa. Ulkovaatteistakin varmasti osaa jotain laittaa, mutta koska meillä on myös vajaa vuoden ikäinen vauva ja uloslähdöt on yleensä muutenkin aikamoista huutoa, niin olen tähän asti pukenut. Poika on osan viikosta päiväkodissa ja siellä on opetellut enemmän pukemista. Älkää siis turhaa panikoiko ennen hoidon aloitusta, kyllä ne siellä hoidossa oppii hyvin pian, kun muutkin lapset tekee asioita itse ja siellä oppii väkisinkin omatoimisuutta. Poika myös kiusaa koko ajan pikkusiskoaan ja koko ajan saa olla komentamassa. Välillä arki tuntuu todella takkuiselta, mutta aikansa kutakin, näin yritän ajatella. Ja meilläkin ollaan vielä ihan täysin vaipoissa. Tosin tällä viikolla innostui wc-pöntön supistajasta ja on suht innokkaasti käynyt pöntöllä useamman kerran päivässä ja usein saanut sinne jotain tehtyäkin! Jihaa! Mutta ei ole vielä kypsä, koska voi ihan hyvin tehdä vaippaan pissan/kakan pari minuuttia pöntöllä/potalla käynnin jälkeen.
Yritetään olla stressaamatta liikaa ja vertaamatta lapsiamme ja heidän taitojaan näihin superlapsiin, jotka osaavat kaiken jo 2-vuotiaana. Oma tavoitteeni on, että toivotaan nyt, että oppii kuivaksi ennen kouluikää! :)
Meillä on tyttö 2v 5kk. Pukee täysin itse. Juuri yhtenä aamuna katsoin kun tyttö puki lattialle laittamani vaatteet itse päälle. Siinä oli housuvaippa, sukkikset, housut, paita. Paita meni tosin väärin päin,joka yhdessä käännettiin.
Mut hei, lapset on yksilöitä. Ei meilläkään pojat ole vielä tuon ikäisenä pukeneet.
Kiukkukohtauksia on, kaikki pitäisi saada tehdä itse. Yritän itse suhtautua niihin tyynesti, en hermostu, sillä siitä lapsi hermostuu vielä enemmän (kokeiltu on).