Lue keskustelun säännöt.
Ero todennäköisesti tulossa, enkä tiedä miten selviän.
29.08.2020 |
Ollaan oltu miehen kans jo yli 10 vuotta yhdessä. Meillä on kolme lastakin, joten tämä tulee olemaan tosi vaikeaa.
Olen kärsinyt mieheni tunnekylmyydestä jo pitkään. Hän taas syyllistää minua haluttomuudestani. Olen puoliväkisin raahannut mieheni terapiaan, jossa ollaan käyty useamman kuukauden ajan. Mielestäni meillä on mennyt vähän paremmin sinä aikana, vaikkakaan läheisyyden puute ja seksittömyys ei ole korjaantunut. Meillä on vakavia kommunikaatio-ongelmia. Olen aina kokenut että minun tarpeeni eivät ole kovin tärkeitä miehelleni. Hän käyttäytyy usein aika itsekkäästi ja toisaalta itse olen tehnyt väärin että olen sietänyt sellaista käytöstä.
Nyt viime kerralla terapeutti sanoi miehelleni että välillä hän vaikuttaa ylimieliseltä. Se oli jotenkin liikaa hänelle ja nyt hän ilmoittikin lopettavansa terapian. En oikein itsekään ymmärrä mitä tapahtui, mutta nyt ero näyttää tosi todennäköseltä, koska mieheni ei ole halukas jatkamaan terapiaa tai tekemään vaihtoehtoisesti mitään muutakaan suhteen eteen.
Tällä hetkellä olen vaan tosi pettynyt, ja pelkään vielä kaiken lisäksi sitä että mies tulee hankaloittamaan eroa. Minulla ei ole oikeastaan omaa perhettä, pari ystävää, tukiverkot ovat melko olemattomat. Miehelläni onneksi on iso perhe ja vanhemmat, jotka auttavat häntä varmasti tässäkin tilanteessa.
Itseäni pelottaa se että olen niin yksin. Miten saan kaikki asiat järkevästi hoidettua? Asunnon, lasten kouluasiat sun muut järjestettyä ja pitämään oman pääni kasassa, etenkin jos mies hankaloittaa eroa entisestään? Hän ei siis haluaisi erota, mutta itse en keksi muuta ratkaisua eikä miehelläkään ole tarjota mitään.
Muita ketkä eronneet, vaikka lapsia kolme? Miten selvisitte?
Kommentit (14)
Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? Kaipaisin kovasti vertaistukea. Itselläni ei ole edes kavereita jotka olisivat eronneet lasten kanssa. Ja olen jo melko nuoresta ollut mieheni kanssa, joten pelottaa todella paljon .T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti saat viisaita vastauksia. Moni on ollut samassa tilanteessa. Voimia ja rohkeutta! Tulee mieleen, että kannattaisiko sinun käydä kuitenkin yksin terapiassa, jotta olisi joku joka kuuntelee.
Kaikki järjestyy, aikanaan ja asia kerrallaan. Tulet pärjäämään hyvin lasten kanssa, jos päätätte erota.
Vaikein henkisesti on juuri tämä vahe, jossa päätöstä ei vielä ole tehty eli jatkatteko yhdessä vai panetteko avioeron vireille.
Mua on auttanut vaikeissa ratkaisuissa kirjoittaminen. Iso paperiarkki taitetaan kahtia. Toiselle puolelle avioliiton jatkamisen hyvät puolet ja toiselle huonot puolet. Sitten pannaan paperi pois silmistä pariksi päiväksi ja taas jatketaan, kunnes kaikki on tullut kirjoitetuksi. Paperia ei kannata näyttää puolisolle. Se on vain sinn työvälineesi, kun etsit itsesi ja lasten kannalta parasta mahdollista ratkaisua.
Pidä huolta itsestäsi. Muista syödä, nuku tarpeeksi ja tee edes puoli tuntia päivässä jotain sellaista, josta saat iloa. Voimia ja viisautta!
Meillä on exäni kanssa vain kaksi lasta joten en tiedä saanko tähän vastata mutta mitä sinä oikeasti pelkäät? Yksinoloa? Raha-vaikeuksia?
Mulle ero oli parasta mitä tapahtui, ei tarvitse kestää enää kenenkään ylimielistä käytöstä (sori vaan, jos terapeuttikin on tämän miehesi kohdalla todennut se todennäköisesti pitää paikkansa!). Pärjäät aivan varmasti lasten kanssa nelistään, vaikeita aikoja on varmasti edessä mutta niistäkin selviää, aivan varmasti! :)
Kyllä tulet selviämään ihan hienosti. Puolet Suomea on eronneet ja ne on selvinneet ihan hyvin. Aloita jo heti katsomalla asuntotilannetta. Toivottavasti sulla on omalla tilillä omaa rahaa. Muutat pois ja sitten alat selvitellä sitä eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Olen kokenut saman. Emme ottaneet eroa. Sensijaan, että olisin yrittänyt muuttaa mieheni käytöstä, päätin hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on. En sano mitään, mikä viestittäisi hänelle, että toivon hänen olevan erilainen. Tämä muutos on saanut ihmeitä aikaan. Nykyisin meillä on hyvin rauhallista.
Ensinnäkään terapeutit eivät ota vastaan koronan takia.
Ja terapeutti ei sano asiakkaalle - ylimielinen.
3.
Olen lukenut tän lätinän täältä pariin otteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei omaa kokemusta, mutta vanhempani erotessa meiyä lapsia oli 3. Minä vanhimpana olin jo 11v. Äidillä ei ollut elossa omia vanhempia, ei sisaruksia, ei ystäviä (tietääkseni, ei meillä ainakaan koskaa ollut vieraita). Isä oli menevä mies, vähän alkoholisti ja harrasti sivusuhteita ja äiti jäi ihan yksinhuoltajaksi. Isä vielä sekoitti pakkaa ja kieltäytyi esim elareiden maksusta.
Mutta tietysti äitini selvisi kaikesta, selviät sinäkin! Mitä ihan käytännössä pelkäät? Ehkä nyt on 1 kuski vähemmän viemässä lapsia harrastuksiin, mutta onhan noita yh-äitejä muitakin joilta homma onnistuu kun ei kerran vaihtoehtoja ole. Ei ne turvaverkot välttämättä ehdi muillakaan auttaa arjen pyörityksessä. Aika harvassa varmaan on ne onnekkaat joilla löytyy vaikka 2h lastenhoitoapua kerran viikkoon. Suurimmalla osalla hyvä kun kerran kuussa.. maksamalla toki saa lastenhoitajan!
Käytä kunnan palveluita. Ota vaikka lastensuojeluun ja perheneuvolaan yhteyttä ja kysy mitä tukea ja apua voi saada.
Kannattaa jatkaa terapiassa käymistä yksin, siellä voit miettiä tilannetta. Kannattaa osallistua eroryhmään myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hakeudu oikeusapuun. Sieltä saat jopa ilmaista lakineuvontaa, jos tulosi eivät riitä asianajajaan. Ota siellä selvää, miten sinun rahallisesti käy. Kannattaa, vaikkette lopulta eroaisikaan. Saat rauhan siltä osin.
Ota yksi asia kerrallaan. Tee vaikka lista, mitkä asiat pitää hoitaa ja viiva yli, kun se on hoidettu.
Sinä pystyt, sinä kykenet. Itke, jos itkettää. Sillä hetkellä, kun tunnet olosi vahvaksi, tee niin paljon eroa kuin pystyt. Ala heti vaan tekemään henkistä eroa, ettet muserru, kun se konkreettisesti tulee.
Mieti ihan pieniäkin yksittäisiä asioita, miltä ne tuntuu tehdä yksin? Näin valmistat itseäsi tulevaan.
Sinä olet vahvempi kuin uskotkaan. Voimia tulevaan.
Sama meneillään meillä. Ollaan oltu yli 10 vuotta yhdessä. Minä olin se, joka hoitaa lasten asiat, järjestää ruuan pöytään ja pesee pyykit. Mies ryyppää ja kehuu itseään kuinka hyvä isä hän on.
Pari vuotta sitten sain herätyksen. En katsele ryyppäämistä lasten aikana enää yhtää vastaansanomatta. En tee ruokaa, kun toinen makaa sohvalla, selaa kännykkää ja juo kaljaa. Pesen omat ja lasten pyykit. Aloitin opiskelut ja päätin mennä elämässä eteenpäin. Olisi se ollut kiva tehdä puolison kanssa ja tuella. Olen jotenkin unohtanut itseni tässä vuosien aikana ja nyt laitan itseni ja oman elämäni etusijalle, lasten kanssa.
Miehelle tämä ei sovi koska onhan se nyt kauheaa kun "muijalla" on oma tahto, oma elämä eikä enää ole pikku rouva pyykkivuorien ja lastenhoidon kynsissä. Uhriutuu, ryyppää ja syyttää minua itsekkääksi ja empatiakyvyttömäksi akaksi, joka ei ikinä ajattele häntä. Hän käy töissä ja elättää perheen ja silti vaan valitetaan.
Tässä kohdassa mietin niitä kertoja kun herra ei tullutkaan reissultaan kotiin, vaan jouduin pienimmän viemään aamukuudelta siskolle, että pääsen töihin. Tai niitä kertoja kun juhlista lähdettiin kesken kun ukko oli niin kännissä. Se oli tietenkin mun vika kun oon niin ärsyttävä ämmä. Leffaillat, peli-illat, kaikki loppui aina siihen kun tuo kuorsasi sohvalla sammuneena.
En tiedä miten suostuin vuosien ajan alistumaan tuohon ja henkiseen väkivaltaan mutta nyt se loppuu.
Pahinta on tosiaan se jahkaaminen. Ilmoitin erosta ja puoliso käänsi sen niin, että hän ei enää jaksa ja turha itkeä perään. Ihan sama. Odotan jo uutta elämää innolla lasten kanssa. Tästäkin selvitään, niin kuin aina selvitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selviät kyllä. Hae asuntoa ja järjestele asiat. Miksi mies hankalottaisi eroa? Jospa lapset jäisi isälleen? Näin isä ei voi väittää, että olet vienyt lapset. Kuuntele isää myös.
Itse erosin ja lähdin, ja lapset jäi isälleen, kun en halunnut repiä heitä kodistaan ja ajattelin, että ajan kanssa asia selkiintyy ja hommat hoituu. Keskimmäinen lapsi muutti luokseni jo parin kuukauden kuluttua ja myöhemmin esikoinen ja sitten vanhinkin. Isän luona asuminen ei vain onnistunut, mutta hyvä, että sitä kokeiltiin. Kaikki on mennyt hyvin. Elämä parani eron myötä kohdallani.
Vierailija kirjoitti:
Selviät kyllä. Hae asuntoa ja järjestele asiat. Miksi mies hankalottaisi eroa? Jospa lapset jäisi isälleen? Näin isä ei voi väittää, että olet vienyt lapset. Kuuntele isää myös.
Itse erosin ja lähdin, ja lapset jäi isälleen, kun en halunnut repiä heitä kodistaan ja ajattelin, että ajan kanssa asia selkiintyy ja hommat hoituu. Keskimmäinen lapsi muutti luokseni jo parin kuukauden kuluttua ja myöhemmin esikoinen ja sitten vanhinkin. Isän luona asuminen ei vain onnistunut, mutta hyvä, että sitä kokeiltiin. Kaikki on mennyt hyvin. Elämä parani eron myötä kohdallani.
Siis nuorin lapsi muutti luokseni ja sitten vanhin.
Lapsesi ova paljon nuorempia kuin omani, jotka olivat eron hetkellä jo kaikki esiteinejä, teinejä. Aina olen elänyt niin, että lapset ensin ja heidän etu. Valitettavasti isä ei näin ole ajatellut koskaan. Nyt eron jälkeen kaikki onkin vastuullani, ja lapset ei isällään käy. En tiedä miksi, mutta näin mennään ja asioille en mitään voi.
Ylös