Lue keskustelun säännöt.
En ole yhtään sellainen ihminen millainen minusta piti tulla
29.08.2020 |
Lapsena kuvittelin, että kaikki järjestyy ja elämä helpottuu peruskoulun loppuessa. Aloitin lukion, mutta minua syrjittiin ja kiusattiin sielläkin, joten keskeytin sen. Paniikkihäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko, ulkonäkökeskeiset itsetunto-ongelmat ja masennus seurasivat.
19-vuotiaana jotenkin pääsin ongelmistani vähän eteenpäin ja työllistyin. Kaksi vuotta sitten päätin suorittaa lukion loppuun ja valmistuin. Työelämässä olen ollut kuusi vuotta, mutta en missään kehittävissä työtehtävissä ja tällä hetkellä vain osa-aikaisesti. Vihaan nykyistä työpaikkaani. Nyt tuntuu olevan todella vaikea löytää kokoaikaista työtä, saati sitten kehittävämpää työnkuvaa, vaikka yritän kovasti.
Olen 25, tässä vaiheessa kaiken piti olla jo selkeää. Mikään ei ole. Jos aloitan jatko-opiskelut ja pääsen ensimmäisellä yrityksellä sisään, olen 26-vuotias. Valmistuessani olisin reilu kolmekymppinen. Siinä vaiheessa pitäisi olla kumppanikin. Mitä jos tämä oli tässä, enkä pidemmälle pääse elämässäni?
Ahdistaa vaan enkä saa mitään aikaiseksi. Mikään ei tunnu hyvältä, kohta olen taas masentunut. Tällä hetkellä elämässäni ei ole oikeastaan mitään piristävää.
Kommentit (11)
Ei kai se elämä useimmilla miksikään selkeäksi koskaan muutu. Elämä on muutosta, kasvua, odotuksiin pettymistä ja elämistä. Ei sellaista tyyntä, hyvää aikuisuutta, jossa asiat loksahtelevat ole kellään elävällä.
Mihin pitkälle sinun pitäisi päästä? Kannattaisiko nauttia ihan vain elämästä. Toki voi ja kannattaakin olla tavotteita, mutta ei välttämättä siksi, että ne varmasti saavuttaisi. Ne voivat olla ennemminkin jokin majakka, jota kohti suunnistaa. Sitten voi aina huomata, että hupsista, ollaankin aivan toisella reitillä, ja nauttia siitä matkasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, olen saman ikäinen eikä minulla ole _mitään_ toisen asteen tutkintoa enkä ole muutenkaan saavuttanut mitään, eli muhun verrattuna sulla menee hyvin.
Ai miten niin PITI. Kuka määräsi tai väitti, millainen sinusta PITI tulla?
Kuvitteletko elämää joksikin lineaariseksi reitiksi, jossa oikein valitsemalla pääsee voittajana maaliin? Jopas lapsellista.
Annatte hyviä viisauksia, mutta niitä on vaikea sisäistää tällä hetkellä. Tiedän, että pitäisi nauttia elämästä enemmän. Tällä hetkellä elämässäni ei kuitenkaan ole paljoa mistä ottaa irti ja koronakin luo omat vaikeutensa. Tuntuu vain, että olen umpikujassa, enkä jaksaisi enää yrittää parantaa elämänlaatuani. Tuntuu siltä, että mitä tahansa teenkään, niin se menee poikkeuksetta mönkään.
Vierailija kirjoitti:
Ai miten niin PITI. Kuka määräsi tai väitti, millainen sinusta PITI tulla?
Kuvitteletko elämää joksikin lineaariseksi reitiksi, jossa oikein valitsemalla pääsee voittajana maaliin? Jopas lapsellista.
No jopas on lapsellista tulkita tahallaan väärin. Koen vain, että olisin onnellisempi, jos olisin tässä vaiheessa opintojen loppusuoralla tai paremmassa työpaikassa edes. Tuntuu, että iso osa elämästä on mennyt hukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Annatte hyviä viisauksia, mutta niitä on vaikea sisäistää tällä hetkellä. Tiedän, että pitäisi nauttia elämästä enemmän. Tällä hetkellä elämässäni ei kuitenkaan ole paljoa mistä ottaa irti ja koronakin luo omat vaikeutensa. Tuntuu vain, että olen umpikujassa, enkä jaksaisi enää yrittää parantaa elämänlaatuani. Tuntuu siltä, että mitä tahansa teenkään, niin se menee poikkeuksetta mönkään.
Tee elämääsi radikaaleja muutoksia. Jos kaikki on huonosti, et voi kuin voittaa. Korona-aika hankaloittaa, mutta voithan tehdä valmisteluja, jotta olet valmis vuoden päästä tekemään suuria käännöksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tajunnut ongelmaa?
Ajattelin, että tässä iässä minulla olisi jo kumppani ja olisin saavuttanut enemmän esimerkiksi opintojen saralla. Ajattelin myös, että olisin rohkeampi, itsetuntoni olisi parempi, olisin toteuttanut unelmiani, jne. En ole tehnyt melkein yhtään mitään mitä oikeasti halusin tehdä, eivätkä nuo unelmien toteuttamiset voi onnistua tällä hetkellä.
Minä petyin lapsena aikuisiin. Kuvittelin aina, että kun toimin kaikkien ohjeiden ja neuvojen mukaan, olen hyvä ihminen, fair play. No minähän olen ja olin. Mutta aikuisten ihmisten kaksinaamaisuus, kierous ja selkään puukottaminen todella yllätti. Nykyään olen kyyninen baska, joka ei luota kuin itseensä. Olihan se toki hyvää aikaa, kun vielä oli sinisilmäinen ja kirkasotsainen uskoessaan ihmisten hyvyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoja kokemuksia itsellä ja olen lähes samanikäinen. Minäkin olin kiusattu yläkoulussa ja jotenkin mietin lukiossa kaiken muuttuvan paremmaksi. Näin ei kuitenkaan käynyt ja sama meno jatkui sielläkin ja minulla ei ollut yhtään ystävää koko nuoruuteni aikana ( tosin ei ole vieläkään). Kuitenkin ahdistuin paljon lukion alussa ja sain paniikkikohtauksia sekä olo todella huono. Vanhemmista ei ollut mitään apua ja eivät ymmärtäneet. Silti ihmeellisesti sain kuitenkin lukion käytyä loppuun, mutta aikaa meni enemmän ja muutenkin todistus jäi aika huonoksi. Voimat todella loppu koko sen ajan. Lukion jälkeen romahdinkin sitten uudestaan ja en ole oikeastaan missään ollut sen jälkeen jos pari työkkärin juttua ei lasketa. Työkokemusta ei oikeastaan lainkaan. Kyllä minäkin monesti mietin, että miten tästä enää voi nuosta ja onko elämä aina samanlaista. En silti kaipaa mitään suurta, mutta olisihan se kiva edes pärjätä jotenkin ja olla ehkä vähän onnellisempikin. Nyt en pysty monista syistä johtuen olemaan, vaikka välillä tietenkin parempi olo onkin. Ei tämän silti näin pitänyt mennä ja surullinen olo on. Ihmiset ovat välillä niin kamalia ja aiheuttavat paljon surua toisille. En ole toipunut kovin hyvin niistä vuosista.
Olet niin nuori ettet tajua vielä että elämä eletään, ei suoriteta. Jos koko ikäsi tuijotat maalia niin se on ainoa asia mitä muistat elämästäsi. Matka on tärkein. Ei se päätepiste.