Mies on muuttunut eri ihmiseksi
Onko muilla kokemuksia ja ideoita mitä tehdä?
Vuosi sitten tutustuin mieheen joka oli ihan unelmien mies. Kävi töissä, oli minun ja lapseni kanssa, osasi antaa minulle omaa tilaa ja otti itselleenkin omaa aikaa kavereiden kanssa tms.
Muutettiin puolenvuoden jälkeen yhteen. Tiedän että liian nopeasti. Muttakun kaikki oli niin hyvin.
Muuton jälkeen mies alkoi muuttumaan ihan erilaiseksi.
Hän koittaa pitää minut kotona, hän on itsekkin vähentänyt työnsä ihan minimiin ja on kotona lähes kokoajan. Miettii jo eroavansa töistä koska työt on kuulema henkisesti raskasta. (Muuten vaan mies ollut siinä firmassa jo 4vuotta eikä aiemmin valittanut vaan päinvastoin kehui että huoleton työ)
Töissä ollessaan soittelee ja laittaa jatkuvasti viestiä. Itse jos käyn työpaikalla (teen paljon kotona töitä) niin mies koittaa väkisin päästä mukaan. Hän ei halua olla hetkenkään erossa. Sitten se aika kun ollaan yhdessä kotona hän on ihan kokoajan kiinni, pussailee väkisin, öisin on niin kiinni minussa etten pysty liikkumaan ennenkuin sanon sille vihaisesti. Jos menen vessaan hän tulee seisomaan ihan eteeni ja hyppii kuin pieni poika karkkikaupassa että milloin saa pusun.
Jos haluan kavereilleni hän haluaa mukaan, kun en ota hän suuttuu ja puhuu esim äidilleni vieraillessa että olen vähän liikaa menossa. Hän ei itse näe kavereitaan enää vaan haukkuu heitä vaan että "ei ne ole koskaan ollut oikeita kavereita"
Hän haluaa kokoajan että tyydytän hänet seksuaalisesti ja tekee usein niin että ostelee minulle jotain mitä olen miettinyt (mutta en pyytänyt ikinä) ja sanoo että "kun olin niin hyvä mies niin saisit tehdä minulle sitä ja tätä" alussa menin mukaan tohon juttuun koska tuntui etten voi kieltäytyä mutta nykyään en enää suostu. En halua miestäni enää ollenkaan, ahdistaa ihan kokoajan. Hän tukehduttaa meidät tuolla käytöksellä.
Ollaan puhuttu asiasta 100 kertaa. Hän aina lupaa muuttua ja sanoo että ymmärtää ja että tietää ettei tee oikein, mutta max päivä ja mies on taas samanlainen.
Olen puhunut läheisilleni tästä mutta kukaan ei ymmärrä koska "kaikki haluavat tuollaisen miehen joka välittää noin paljon" ja veljeni on sanonut että minulle ei koskaan kelpaa kukaan ja vihjaili että laittaa välit poikki jos eroan koska kerrankin mulla ois hyvä mies joka tulee vielä lapsenikin kanssa toimeen. (Se on totta että lapsikin tykkää miehestäni mutta en voi lapsen takia olla miehen kanssa joka ahdistaa minua)
Hän haluaa kokoajan viedä minua syömään, ikeaan, vaatekaupoille vaikken itse haluaisi ja sitten hän puhuu perheelleen että minuun menee niin paljon rahaa. Jos sanon suoraan heidän kuullen että itse sinne taas halusit niin hän alkaa sopertelemaan että koska minä olisin muuten vihainen tms ihan älytöntä. En kehtaa alkaa riitelemään hänen vahempien nähden joten kysyn kotona mikä tuo taas oli niin sitten myöntää ja pyytää anteeksi.
Muille syyttää minua vaikka tietää että itse oli mokannut.
Minun kaikki tavarat on myyty ja annettu eteenpäin koska mies on halunnut ostaa uudet tavarat. Hän sanoi yksi päivä "jos joskus haluat erota niin sulle ei jää mitään, et tule pärjäämään ilman minua"
Kommentit (26)
Juokse, ja pirun äkkiä! Seuraavaksi teillä on yhteinen tili, jossa menee sun ja mun rahat kivasti sekaisin, etkä pääse enää irti. Sun tavaroiden myyminen on just se juttu, että vie sulta mahdollisuuden perääntyä. Vaikea muuttaa pois, jollei ole muuta kuin vaatteet... Veljesi voi miehen ottaa, jos kerran niin ihana on, sä kuitenkin tiedät millaista tuon kanssa on elää
Ettei olisi vain palstapojan fantasia.
Pers.häiriöisiä paskoja olette molemmat, vittuako sotket vielä lapsenkin tuollaiseen, saatanan emakko.
Sä taidat itsekin tietää, että nyt olisi hyvä aika lopettaa suhde. Onko mies jo puhunut lapsesta ja avioliitosta? Sitten sun helvetti viimeistään alkaa. Mutta provohan tämä.
Höh, toivoin jo, että jonkun palstasiskon tavismies olisi vaan eräänä päivänä muuttunut vaikka Jamie Foxxiksi.
Juokseeeeeee.... Minulla on ollut tuollainen lompakkolasseksi heittäytyjä, itseasiassa parikin. Alkaa juuri noin loisiminen. On työssäkäyvä ja sitten niin rakastunut, että ei millään haluaisi mennä töihin. Päivät vaan panisi ja olisi kotona ja hupsheijaa kohtahan se irtisanoutuu ja ikinä ei enää töihin mene. Töissä oli niin ikävää ja kävi henkisesti rankaksi. Kumma kun sitä ennen pystyi vuosia käymään töissä ja elättämään itsensä. Siellä se sitten kotona makoilee kaikki päivät sinun elätettävänä ja passattavana. On oikein tyytyväinen jos välillä annat viikkorahaa.
En usko että mies on varsinaisesti miksikään muuttunut. Se vain valehteli sulle kaikesta niin kauan asuitte erillänne.
Nyt ei enää pysty valehtelemaan niin hyvin työstään, kavereistaan(joita ei ilmeisesti ole ollutkaan) ym. kun asutte saman katon alla.
Aika paljon on narsumaisuutta taas pelissä. Nopea yhteenmuutto, eristäminen kavereista ja töistä ja muista ihmisistä, omien tavaroiden myynti, jatkuva viestittely (mustasukkaisuutta naamioituna välittämiseksi) ja takertuminen. Paskanpuhuminen suuttumisesta ym. ja muiden mielestä niin super ihana ja hyvä mies.
Nyt juokse ja lujaa ja äkkiä. Tulee muuttumaan nopeasti huonommaksi sun tilanne, ja aina vaan vaikeammaksi lähteä. Nytkin se on jo tarpeeksi vaikeaa. Säälittää se lapsi, voi ruveta kiristämään ja kostamaan lapsesi kautta.
Vielä on helppo lähteä vaikka kaikki tavarat ovat miehen. Kun erosin lapsen isästä, en saanut juuri mitään mukaan. Sain nopeasti hoidettua kaiken oleellisen kirpparilta.
Eroa välittömästi! Oikeasti, tyyppihän on sekopää, ei se siitä ainakaan paremmaksi muutu.
Olen myös lähtenyt tyhjän päälle. Kaiken sai tosiaan nopeasti tutuilta, kirppareilta yms. hommattua. Opetus oli, että en enää koskaan luovu kaikista omista huonekaluista.
Mies kuulostaa ahdistavalta käytökseltään. Vaikea uskoa, että tuo muuttuisi mitenkään parempaan suuntaan, kun olet asiasta jo puhunut. Joskus joku tällä palstalla sanoi, että miehelle pitää vetää rajat jyrkän tarkasti heti suhteen alussa. Sinuna ainakin tekisin selväksi, että toimeentulo pitää olla kummallakin, tarvitset omaa tilaa ja oman elämänpiirin, sinulta kysytään mielipide ennen kuin mihinkään lähdetään, valehtelu ja sinun nolaaminen on kielletty.
Vierailija kirjoitti:
Olen myös lähtenyt tyhjän päälle. Kaiken sai tosiaan nopeasti tutuilta, kirppareilta yms. hommattua. Opetus oli, että en enää koskaan luovu kaikista omista huonekaluista.
Mies kuulostaa ahdistavalta käytökseltään. Vaikea uskoa, että tuo muuttuisi mitenkään parempaan suuntaan, kun olet asiasta jo puhunut. Joskus joku tällä palstalla sanoi, että miehelle pitää vetää rajat jyrkän tarkasti heti suhteen alussa. Sinuna ainakin tekisin selväksi, että toimeentulo pitää olla kummallakin, tarvitset omaa tilaa ja oman elämänpiirin, sinulta kysytään mielipide ennen kuin mihinkään lähdetään, valehtelu ja sinun nolaaminen on kielletty.
Kyllä jo siinä vaiheessa kun pitää jyrkästi alkaa rajoja vetämään, pitäisi jo lähteä. Normaalissa suhteessa molemmat käyttäytyy normaalisti ilman sen kummempaa draamaa.
Porvoon novellistin perjanataipläjäys.
On taas viikko mietitty.
Joo vähän jännittää ja mietityttää miten alkaa eroamaan. Lapsen kanssa ei uskaltaisi heittäytyä ihan tyhjän päälle jos ei sitten mitään tarpeellisia juttuja heti saakaan. Tosi ahdistava tilanne. Seksiin painostus on ihan jatkuvaa ja missään ei voi omassa kotonaan edes istua tai seistä paikallaan ilman että tuo on kiinni ylä tai alapäässä. Jos olen siitä vihainen niin mies alkaa vaan hommailemaan jotain mistä saisi minut iloiseksi. Ei ymmärrä vaikka miten sanoo että ei näin.
Koittaa lapsivapailla juottaa minua humalaan että saisi helpommin seksiä.
Mutta kun halut vaan vähenee kun on niin sairaalloisen pakkomielteistä tuo yrittäminen ja kahleissa pitäminen..
Ap
Kuulostaa sen verran pelottavalta, että kannattaa varmaan hoitaa muutto lapsen kanssa kun mies ei ole paikalla ja niin, että hän ei saa uutta paikkaa selville.
Jos asiasta on sen sata kertaa puhuttu, eikä mikään muutu, valehtelee sukulaisilleen ja omiasi et saisi nähdä, niin hyvin toi ei tule menemään.
Ota yhteyttä johonkin, mistä saat turvaa.
Juokse vielä kuin voit! -Ei tuo ihan terveeltä ainakaan kuullosta. Saatan vain ihmetellä, että miten "taas" kaikki on ja on ollut mahdollista...
T. Mies, joka ei ole eläessään (35+ vuotta) asunu kumppanin kanssa. - Ja mahdanko uskaltaakaan, kun näitä kumppanin yllättäviä muutoksia kohtaa yksin tällä palstalla niin usein