Pilke silmäkulmassa: silloin tiesin, Jumala on olemassa

Mulla nousee kaksi asiaa ylitse muiden: kun olin aikoja sitten suhteessa pienen tiimin toisen jäsenen kanssa eikä muu työyhteisö tiennyt. Sinkkuja oltiin mutta silti hieman epäsovinnainen juttu. Kerran nukuttiin pommiin ja oli todella hilkulla, töissä oli tilaisuus jossa molempien poissaolo ja myöhästyminen olisi todellakin herättänyt huomiota. Kauhulla olen miettinyt että mitä jos olisi nukuttu vaikkapa kymmeneen? Ja vaikka kaikki ajattelee että kyllä ne muut meistä tiesivät niin voin kertoa että eivät tienneet.

Toinen on se, että kun näin keski-iässä leukaan ja ylähuuleen pukkaa karvoja kiihtyvään tahtiin. Jumalan olemassaolo näkyy siinä, että samaa tahtia moni karva on myös muuttunut valkoiseksi. Eivät siis erotu niin hyvin jos joku jääkin joskus nyppimättä.