Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Seurustelu eron jälkeen
25.08.2020 |
Erosin vuodenvaihteessa pitkästä suhteesta, josta lapsia. Suhdetta ei voinut pelastaa, rakkautta tai kunnioitusta vaan ei ollut ja molemmat voivat huonosti. Vuosien rakkaudettomuuden jälkeen janosin rakkautta.
Keväällä sen löysinkin. Olen tyytyväinen mieheen, joka osoittaa tunteensa kaikin tavoin. Seksiä ja hellyyttä on riittävästi. Mies on kiltti, ja on mm. auttanut remontissa.
Kaikki siis hyvin? Vaan kun ei ole. Minua häiritsee ajatus, että suhde ei voi syventyä. Olosuhteista johtuen, ja osittain johtuen miehen epäonnistuneesta uusperhekokeilusta, emme varmaan koskaan tai 10 vuoden sisään muuta yhteen. Kolmekymppisenä oli selvää, että tapailu johtaa seurusteluun, se johtaa avoliittoon, avioliittoon ja lapsiin. Nyt kaipaa kovasti perhettä. Jos en ydiperhettä, koska se on jo menetetty, niin kahden aikuisen kotia. Tunnen, että kolmistaan lasteni kanssa jotain puuttuu.
Samalla ahdistaa ajatus siitä, miten huteralla pohjalla on kahden aikuisen parisuhde. Yhdestä riidasta tai huonosta viikosta kaikki voi olla ohi. Ydinperheestä ei noin vain kävellä ulos, vaan mukanana on ihan eri tavalla harkintaa.
En siis tiedä riittääkö tämä minulle: tapailu 3-4 kertaa lapsettomilla viikoilla. Kun haluaisin jakaa arkeni.
Ironista, että avioliitossa sain jakaa arkea, mikä toimi hyvin, mutta rakkautta ei ollut, ja parisuhteemme olematon heti muutaman vuoden jälkeen. Nyt on rakkautta ja kuumaa seksiä, mutta miehellä ei selvästi ole halua jakaa arkea.
Kommentit (2)
Vierailija kirjoitti:
Olen samassa tilanteessa, enkä ihan tiedä mitä ajatella.
Toistaiseksi olen kallistunut siihen, että otan sitten mieluummin sen hyvän seuran ja seksin, ja asumme erillään.
Vähän pitää vielä miettiä, onko tämä rusinat-pullasta-viritys rakkautta, vai enemmän seksisuhde. On helppo olla huomioiva ja seksikäs, kun sitä tarvitsee pitää yllä vain pari iltaa viikossa. Tunnemmeko toisiamme edes oikeasti, vai vain jonkun osan.[/Niinpä, samaa mietin. Pelkkä seksisuhde meillä ei ole. Seurustelemme virallisesti, minut on esitelty ystäville ja sukulaisille, hän on kiltti ja huomaavainen, sanoo rakastavansa. Mutta tavallaanhan hänen ei tarvitse sitoutua perhe-elämään. Voi mennä mökille tai treeneihin kun huvittaa, tehdä omat suunnitelmansa oman mielensä mukaan.
Meillä yhteistä tarinaa taustalla vasta muutama kuukausi. Joten tässä vaiheessa ei kai edes voisi vaatia muuta. Silti kaikissa aiemmissa suhteissa ollaan oltu elämäntilanteessa, jossa syvennnetään suhdetta. Nyt mietin, että tässäkö tämä nyt sitten on? As good as it gets?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Olen samassa tilanteessa, enkä ihan tiedä mitä ajatella.
Toistaiseksi olen kallistunut siihen, että otan sitten mieluummin sen hyvän seuran ja seksin, ja asumme erillään.
Vähän pitää vielä miettiä, onko tämä rusinat-pullasta-viritys rakkautta, vai enemmän seksisuhde. On helppo olla huomioiva ja seksikäs, kun sitä tarvitsee pitää yllä vain pari iltaa viikossa. Tunnemmeko toisiamme edes oikeasti, vai vain jonkun osan.