Ovatko ihmiset kiitollisia neuvoistasi?
Havaintojeni mukaan moni ihminen hyvän- tai joskus jopa pahantahtoisesti neuvoo kanssaihmisiään. Miten pitäisi elää perhe-elämää, syödä, juoda, liikkua, säästää luontoa tai vaikka toimia koronapandemiassa.
Oletteko huomanneet, että on paljon vähemmän ihmisiä, jotka ovat neuvoja vailla? Itse olen lähinnä välinpitämätön, vaikka joskus suorastaan ärsyttää. Moni on hyvässä uskossa, että mikä on itselle hyvä, on kaikille muillekin. Sitten ihmetellään, kun kanssaihmiset eivät ota neuvoista onkeensa vaan palaute on lähinnä vähättelevää ja netissä alapeukutetaan.
Neuvotko mielelläsi muita? Oletko saanut neuvoistasi hyvää palautetta?
Kommentit (15)
No mä pyrin välttämään sellaista tyhjänpäiväistä neuvomista. Annan neuvoja hyvin säästeliäästi, ja niistä ollaan usein kiitollisia.
Mun ohjenuorani on, että neuvon, jos neuvoa kysytään.
Eipä tuota voi ihan noinkaan yleistää. Loppujen lopuksi niitä kaikkia alati muita neuvovia on melko vähän. Usein ne ovat vanhempia sukulaisia, jotka huutelevat omasta poterostaan miten muiden tulisi elää.
Normaalisti ihmiset pyytävät ja saavat neuvoja lähipiiriltään silloin kun on aihetta. Läheisten ihmisten kanssa kehittyy usein pelisilmä jolloin toista voi neuvoa ihan pyytämättäkin.
Neuvon vain jos henkilö kysyy neuvoa. Silloin niistä ollaan yleensä ihan kiitollisia.
Tuli mieleen mummo. Neuvoo lapsenlastaan työnhaussa, vaikka sen työnhakuohjeet on vuodelta 1958...
En yleensä neuvo ellei kysytä. Joskus menneisyydessä olen neuvonut ja se hävettää, vaikka en mikään kovan luokan pätijä ole koskaan ollutkaan. Ja itse olen jopa erottanut töistä neuvojia! Eräs luonani käynyt siivooja vinkkasi, että sossusta voisi saada siivoussetelin tai jotain. No kiitos, mutta en ole sossun rahoilla. En sanonut tätä ääneen, mutta en enää pyytänyt häntä siivoamaan, koska en halunnut aiheesta, siis raha-asioistani puhua myöhemminkään. Miksei riitä, että maksaa laskun?
Toinen, myöskin siivooja, vinkkasi että kun ostaa itselleen mieluisia siivousaineita, niin tekee mieli siivota ja suositteli minulle myös urheilulajeja. Ilmeisesti oletti, että olen mt-ongelmainen enkä siksi jaksa kotitöitä. Oikeasti minulla on fyysinen sairaus enkä myöskään urheile sen takia. En ymmärrä - miksei voi vaan tehdä töitään ja olla antamatta ehdotuksia, jotka on tehty pelkkien omien oletusten perusteella?
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen mummo. Neuvoo lapsenlastaan työnhaussa, vaikka sen työnhakuohjeet on vuodelta 1958...
Kävelet vaan sisään ja sanot vaan kuuluvalla äänellä ja kohteliaasti nimesi ja asiasi!
Neuvo on harvoin tervetullut, ja ne jotka sitä eniten tarvitsevat, pitävät siitä vähiten. (Lordi Chesterfield)
Vierailija kirjoitti:
Eipä tuota voi ihan noinkaan yleistää. Loppujen lopuksi niitä kaikkia alati muita neuvovia on melko vähän. Usein ne ovat vanhempia sukulaisia, jotka huutelevat omasta poterostaan miten muiden tulisi elää.
Normaalisti ihmiset pyytävät ja saavat neuvoja lähipiiriltään silloin kun on aihetta. Läheisten ihmisten kanssa kehittyy usein pelisilmä jolloin toista voi neuvoa ihan pyytämättäkin.
Pehmennän sen verran, että kyllähän niitä joskus kysytään ja saatetaan jopa olla vastauksesta kiitollisia. Tosin ainakin omassa ystäväpiirissäni valittaja on pääsääntöisesti enemmän vailla kuuntelijaa ja myötäilijää kuin varsinaisia neuvoja.
En neuvo, jos ei kysytä. Silloinkin neuvon vain asioissa, joista oikeasti tiedän koulutukseni tai muun elämänkokemukseni seurauksena jotain muuta kuin puhdasta mutua. Voin kekustelussa kyllä kertoa oman mielipiteeni tai kokemukseni muistakin asioista, mutta en neuvo, enkä kuvittele, että muiden pitäisi olla jotenkin samaa mieltä tai kokea samoin.
Yksiä kamalimmista keskustelukumppaneista ovat nämä johonkin asiaan hurahtaneet kokemusasiantutijat, jotka julistavat sitä omaa totuttaan koko maailmalle suureen ääneen, vaikka se olisi miten kamalaa (kaupallista) soopaa. Samoin kuin ne, jotka kuvittelevat tietävänsä kaikesta kaiken ja olevansa aina oikeassa - jankkaavat ja jankkaavat sitä omaa harhakäsitystään, vaikka asiasta oikeasti tietävät kuinka yrittäisivät selittää, miten homma todellisuudessa menee.
Eikö kukaan tunnustaudu innokkaaksi neuvojaksi?
oletan ilman muuta että ovat.
tiedänhän kaikista mikä kullekin parasta on.
🐸
ap. kirjoitti:
Eikö kukaan tunnustaudu innokkaaksi neuvojaksi?
No kyllä mä tällä palstalla tyrkytän neuvoja ihmisten kurkusta alas.
en neuvo