Lue keskustelun säännöt.
Jaksatteko aina käsitellä rakentavasti kaiken nuoren kanssa?
22.08.2020 |
Meillä on 16- ja 18-vuotiaat pojat edelleen vuoroviikoin meidän vanhempien luona, koska olemme eronneet. Olen pääosin hoitanut kaikki lapsiin liittyvät käytännön asiat koko heidän elämänsä ajan niin ydinperheenä eläessämme kuin eronkin jälkeen.
Vanhempi poika on nyt lukion viimeisellä luokalla ja täytettyään 18 Wilma-oikeuteni päättyivät. Luokanvalvojani toiveena oli, että kaikki antaisivat vanhemmilleen luvan nähdä Wilman tiedot täysi-Ikäisyydestä huolimatta. Poika kehui asian hoitaneensa jo viime keväänä. Nyt en kuitenkaan Wilmaan pääse ja poika on aikonut hoitaa asian heti koulun alettua. Kahden viikon jälkeenkään asia ei ole hoitunut, viime keväänä kuitenkin jo kertoi luvat antaneensa. Ei siinä muuten mitään, mutta syksyllä alkaa kirjoitukset ja taas siirrytään poikkeusjärjestelyihin. Nyt en saa mitään tietoa näistä asioista, lukiokaverin äiti minua tiedotti näistä.
Tänään sanoin asiasta ja myönnän ettei niin kovin rakentavasti. Kun niin kyllästyttää, ettei asiat hoidu. Kovasti ollaan muuten täysi-ikäisiä, tyyli on muutenkin ikävä kyllä sellainen, että luvataan kyllä, mutta mitään ei tapahdu. En yleisesti huuda enkä turhaan ”nalkuta”, mutta raja se tulee itselläkin vastaan. En edelleen huutanut tai edes korottanut ääntä, mutta kommentoija tyyliin ”turhaa on kaataa sitte mun päälle, jos asioita menee ohi tai en voi huolehtia, kun en ole tiennyt”. Nuorempi poika vaivaantui tilanteessa ja sai syyn lähteä isän luo. Kommentoi, että hänestä on surullista, että vaikka on oltu vanhemman pojan kanssa jo 18 vuotta yhdessä niin vieläkään ei osata kommunikoida rakentavasti. Ja että sen vuoksi lähti isälleen, kun on ikävä olla huonossa ilmapiirissä täällä luonani.
En siis todella huutanut tai muuten ”riehunut”, koko tilanne kesti max. 5 minuuttia. Koen tilanteen ikävänä, mutta olen sitä mieltä, että pitää ja saa sanoa, jos luvattuja asioita ei hoideta. Tietenkin aina kannattaa miettiä, miten asiat esittää. Siitäpä pääsenkin kysymykseen, että jaksatteko aina olla rakentavia ja keskustella nuorienne kanssa tilanteessa kuin tilanteessa rakentavasti?
Koen usein, että jos minä sanon jostain niin se menee pojilla huomattavasti enemmän tunteisiin kuin isänsä sanomiset vaikka hän on paljon tulisempi ja räjähtelee milloin mistäkin. Häntä vastaan eivät käänny koskaan, muutenkin ovat lojaaleja hänelle ja lähtevät isän luo, jos luonani ei joku miellytä. Mitä mieltä olette ja miten pitäisi toimia?
Kommentit (4)
Miksi sinulla pitäisi olla täysi-ikäisen Wilma-oikeudet? Jos lapsi on edelleen sellainen, että pitää juosta perässä ja hoitaa asiat hänen puolestaan, nyt on hyvä aika oppia olemaan itsenäisempi ja ottamaan vastuuta. Joo, ymmärrän, yo-kirjoitukset ja niin edelleen, mutta kohta tulee korkeakouluhaut ja työpaikan etsimiset, joita et voi enää hoitaa lapsen puolesta. Kerro lapselle, että hän saa aina pyytää apua jos ei ymmärrä jotain tai tarvitsee jotakin, mutta sinä et enää varmista perässä, vaan pojan on aika olla itse tarkkaavainen ja sen verran ajan tasalla, että suoriutuu omista kouluasioistaan.
Tätä toki kannattaa yleensä alkaa harjoitella jo yläasteella. Itse en tarkista edes ala-asteikäisen läksyjentekoa. Muistutan kyllä, mutta jos ei tee niin sitten ei tee ja on läksykerhossa tms. Apua saa kyllä aina ja usein pyytääkin. Nyt on 11v ja pitää hienosti huolen omista läksyistään ja siitä, että alkaa lukemaan ajoissa kokeeseen. Preppaan kyllä koetta varten ja autan tehtävissä, mutta aloitteen pitää tulla lapselta, jotta hän oppii itse olemaan vastuussa omasta opiskelustaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan jaksa varmastikaan _aina_ olla rakentava ja järkevä aikuinen. On lupa joskus hermostua ja menettää hermot.. Kuvailemasi tilanne, että pojat sallivat enemmän isälle vapauksia hermojen menettämiseen on aika tyypillistä. En vaan oikein ymmärrä mistä se johtuu... Sallitaanko isälle enemmän, koska kukaan ”ei edes odota enempää” isältä? Vai mistä se johtuu.
Jos poika ei hoida wilmatunnus asiaa kuntoon niin itse antaisi. Olla. Hän on täysi-ikäinen eikä niitä tunnuksia ole pakko antaa vanhemmille. Tässähän on hyvä paikka pojalle itsenäistyä ja ottaa vastuuta omista opinnoistaan ja tulevaisuudestaan.
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan jaksa varmastikaan _aina_ olla rakentava ja järkevä aikuinen. On lupa joskus hermostua ja menettää hermot.. Kuvailemasi tilanne, että pojat sallivat enemmän isälle vapauksia hermojen menettämiseen on aika tyypillistä. En vaan oikein ymmärrä mistä se johtuu... Sallitaanko isälle enemmän, koska kukaan ”ei edes odota enempää” isältä? Vai mistä se johtuu.
Jos poika ei hoida wilmatunnus asiaa kuntoon niin itse antaisi. Olla. Hän on täysi-ikäinen eikä niitä tunnuksia ole pakko antaa vanhemmille. Tässähän on hyvä paikka pojalle itsenäistyä ja ottaa vastuuta omista opinnoistaan ja tulevaisuudestaan.
Tsemppiä!
Kiitos asiallisesta vastauksesta 🙂
Näinhän se on, itsenäistyminen on hyvä aloittaa tästä. Tässä ”muttana” oli se, että itse kertoi hoitaneensa asian jo kevätlukukaudella ja antaneensa luvan. Eli ilmeisesti sekä valehteli, eikä aikomuksistaan huolimatta myöskään asiaa hoitanut. Mutta annan olla enkä aio asian perään enää kysellä.
Toinen hyvä pointti on tuo, mitä sanoitkin isien suhteen. Tuntuu, että isälle sallitaan hyvinkin monenlaista, joka ei minun kohdalla tulisi kuuloonkaan.
Up