Ehto ystävyydelle

En olisi enää yhteydessä. Tuollaiset ehdot ei kuulu ystävyyteen.

Siis onko hän kirjaimellisesti ladellut tuollaisen ehdon? Mielestäni ongelmien jakamisen pitäisi olla molemminpuolista.

Itse olen tässä juuri tajunnut, että joskus minäkin jonka tarkoitus ei ole ollut kuormittaa on kuormittanut.

Juuri niitä joita ei ole tarkoitus ollut kuormittaa. Siksi aionkin ilmaista kasvotusten pikimmiten, että olen tehnyt väärin vaikka tavallaan en ole. Joskus vain epätietoisesti sitä ehkä kaataa kaiken toisille. Anteeksi kaikki ja varsinkin sinä erityinen.

Jos tarve pahan olon purkamiselle on noin voimakas, ettei pysty olemaan mukava itsensä edes ystävälleen ennen kuin sen on tehnyt, terapia voisi olla paikallaan. 

Mistä näitä keksittyjä tarinoita oikein tulee?

Kuulostaa hyvin sairaalta. Onko kuunteleminen vastavuoroista? Mitä jos sinulle tapahtuu jotain aivan kamalaa, hänen murheet priorisoidaan ihan aina?

Sanoisin tällaiselle ihmiselle että mene puhumaan ammattilaiselle he ovat sitä varten että avautuminen on yksipuolista ja ensisijaista, ja minun ehtoni ystävyydelle puolestaan on että minä olen ystävien kanssa aivan tasavertainen aina.

Lähtisin litomaan saman tien, jos mulle joku narsisti alkaisi tuollaisia ehtoja latelemaan.

M54

Höpsistä höö taas. Ihan itse keksit koko jutun tai sitten meinasit ihan itse asettaa moiset ehdot.

Faith kirjoitti:

Jos tarve pahan olon purkamiselle on noin voimakas, ettei pysty olemaan mukava itsensä edes ystävälleen ennen kuin sen on tehnyt, terapia voisi olla paikallaan. 

Hän on käynyt terapiassa n 15 vuotta.

Hän selittää tätä niin, että hän joutuu tahtomattaan mukautumaan niin monen ihmisen tahtoon, että hän yrittää tällä ehdollaan välttyä siltä ja varmistua ystävyyssuhteen tasapuolisuudesta. Hän on valmis auttamaan minuakin ongelmissani ja kuuntelemaan huoliani mutta en halua käyttää vähäistä yhteistä aikaamme niihin. Hänen ryöpytykseensä menee jo nyt hirveästi aikaa.

Ehkä odotuksemme ystävyydelle ovat liian erilaiset.

Ap

Vierailija kirjoitti:

En olisi enää yhteydessä. Tuollaiset ehdot ei kuulu ystävyyteen.

Ehtoja tässä asettaa nyt ap kyllä myös.

Mitä teet ystävällä jos hänen tehtävänsä on vain pitää sinun fiiliksiäsi pystyssä olemalla kevyt ja positiivinen? 

Ehkä todella olette liian erilaiset. Ei kuitenkaan ole lainkaan selvää, kumpi teistä on se ns. hyvä ihminen. Jos kumpikaan.

Taitaa ap olla väsynyt ystävän ikuisuusongelmiin. Sellaista sattuu, ihan inhimillistä. Ei siinä kumpikaan mikään paha ihminen ole. Ystävyydet muuttuu ja joskus ne loppuu kun ne on täyttäneet tehtävänsä tai käyneet mahdottomiksi.

En kyllä suostuisi toisen emotionaaliseksi kaatopaikaksi.

Vastavuoroisuuden olisi hyvä olla jotakuinkin tasapuolista niin ystävyys ikään kuin toimisi ideaalisti. Ei ketään voida velvoittaa korvaamaan omia koettuja menetyksiä. Myötätunnollakin on rajansa ettei ihminen väsähdä empatisointiin.

Kuulostaa siltä, että ap:n kaveri on terapian tarpeessa. Ei maallikko/ystävä voi auttaa toista noin kokonaisvaltaisesti.

Taitaa olla hieman ap:n oman tunnetilan värittämä aloitus sanavalinnoiltaan. Mutta jos kaveri on täysin itsekeskeinen ja haluaa varauksetonta terapiaa yli muun, totta kai kaveri ei jatkoon.

Ikävä kyllä kuullostaa sille, että ysäväsi ajaa isensä helposti yksinäiseksi tuollaisella vaatimuksellaan ja odotuksella. Ikäviä ja surkeita hetkiä on meillä kaikilla mutta on kohtuuton vaatimus, että ystävä alkaisi sanella, että hänellä tulsi olla oikeus käyttää teitä ystäviä aina ensin "terapeuttinaan" ja sitte vasta kaikki muu. Hetkellsesti näin voi olla mutta ei loputtomiin. Enkä nyt arkoita, että esimerkiksi sairas ai pahast loukkaantunu ystävä pitäisi hylätä, vaan peräänkuulutan enemmän, sanosinko vastavuoroisuutta, siten kuin se nyt vain on mahdollista mahd. kivuttomasti..     

Sinkkumies  

Yksi ystävistäni on jo yli 20 vuotta ollut vähintään kerran vuodessa aivan hirveissä ongelmissa ja lähes itsemurhan partaalla. Onneksi hän käy terapiassa niin ei kaikki kaadu kavereitten niskaan.

Ystävyys jatkuu koska sitten kun hän toipuu niin meillä on hirveän hauskaa.

Mutta pakko tunnustaa että viime vuosina olen alkanut hieman väistelemään hänen ongelmakausinaan, tai ainakin kuuntelemaan valikoidusti, koska kyllä se on tosi raskasta. Ja niin kauhean epätoivoista kun samat ongelmat ja vaikeudet toistuvat vuodesta toiseen, eikä hän voi niille mitään. Yleensä kysymys on siitä että hän on täydellisyyden tavoittelija ja pettyy kun täydellisyys ei toteudu, ikinä.