Onko muilla ollut lukion alku ollut tämmöistä?
Aloitin siis viime viikolla lukio ja tuntuu kamalalta kidukselta istua 8 tuntia koulussa tunneilla, jotka eivät kiinnosta. En ole hyvä hankkimaan kavereita, mutta yhden olen kuitenkin löytänyt jonka kanssa olemme aina kahdestaan. Emme oikeastaan puhu paljoa, koska en osaa keskustella ja hänellä on sama ongelma. Tuntuu, että olen kaikki päivät yksin, vaikka minulla on hänet. Koulusta kotiin tultuani olen väsynyt ja ahdistunut. Syön ja olen hetken, kunnes pakotan itseni tekemään läksyjä. Niissä usein kestää kauan enkä osaa, joten ahdistun vielä enemmän. Läksyjen teon jälkeen pelaan yleensä kavereideni kanssa koneella. Silloin en ajattele koulua ja keskityn kavereihin ja peliin, niin ei ahdistakkaan ja olen iloinen. Se onkin päivän ainoa iloinen hetki. En tiedä onko lukio oikea paikka, mutta amiksessa ei ole mitää kiinnostavaa alaa, joten kaipa tänne täytyy jäädä. Kävin opolla puhumassa asiasta ja hän käski tulla kuukauden päästä takaisin ja katsoa asioita sitten. Haluaisin tietää, onko muilla ollut tämmöistä lukion alussa vai, eikö lukio ole vain minulle. Peruskoulussa keskiarvoni oli yli yhdeksän ja meni ihan hyvin. Onko tämä vain alkuhankaluutta vai mitä teen.
Kommentit (5)
Odota yksi jakso. Lukio on hyvin erilainen verrattuna yläasteeseen, ja se väsyttää, kun niin moni asia muuttuu kerralla. Kaikki on vähän aikaa uutta, mutta siihen tottuu, ja siitä oppii pitämään (mahdollisuus valita kiinnostavat aineet). Tsemppiä, kaikilla on alkuhankaluutta.
Toi sama tunne tulee aina kun joutuu äkisti uuteen paikkaan ilman tuttuja. Kun menee uuteen työpaikkaan on sama juttu. Tosi vieras olo. Jotkut ovat kovia puhumaan , mutta tuossa sortuu helposti puhumaan kaiken aikaa omia asioitaan viraille ihmisille, ei se kannata, parempi olla hiljaa ja tarkkailla aluksi mikä meininki. Se on kiva että osaat rentoutua pelaamalla. Ei kannata jättää lukitota. Tyhönottajat ovat vanhanaikaisia ja arvostavat yioppiastutkintoa. Se antaa työnhakijasta tietyn kuvan : sitkeä, pikäjännitteinen.
Jos ahditus jatkuu, mene terkkukeskukseen hakemaan lievää lääkettä
Älä ahnehdi kursseja! Saat lukiovuosistasi siedettävämmät kun valitset minimikurssit ja pidät huolen, että joukossa on kuvista, liikuntaa, teatteria (mitä lukionne tarjookaan). Veikkanpa, että kaikkia ahdisti aluksi, sitten siihen vaan tottuu.
Sanoisin että hyvin harva nauttii opiskelusta, oli kyse sitten lukiosta tai ammattikoulusta. Kuitenkin tulevaisuuden kannalta pitäisi jotain koulutusta hankkia, ja jos on vähääkään epävarma, kannattaa lukio käydä niin ei sulje mitään vaihtoehtoja pois: se on kuitenkin yleissivistävää jossei muuta.
Vaikkei tietäisi vielä mitä haluaa tulevaisuudessa tehdä, voi yrittää vaikka sen lukion aikana miettiä mitkä aineet ovat helppoja ja millä aloilla pärjäisi niillä taidoilla parhaiten. Hyvin harva ihminen tekee töitä unelma-alallaan, tai vaikka olisi unelma-alallaan ei se työarki kuitenkaan hauskaa ole :) Arki on pääosin tylsää, teki mitä hommia vain, joten kannattaa miettiä minkätyylisissä töissä jaksaisi pisimpään.
Jotkut hakeutuvat unelma-alalleen töihin (joka sama kuin harrastus), polttavat itseänsä loppuun ja huomaavat yhtäkkiä ettei se ala enää olekaan hauskaa, ja samassa menee kiva harrastus. Jotkut taas löytävät alan jonka arki tuntuu pitkälläkin aikavälillä tarpeeksi mukavalta. Näihin ei ole siis mitään helppoja patenttiratkaisuja, mutta kannattaa miettiä mitkä vaihtoehdot olisivat mahdollisimman fiksuja.
Varmasti vaan alkuhankaluutta. ALussa ero peruskoulun ja lukion välillä etenkin läksyjen määrässä on tosi suuri. Kunhan totut, niin alkaa varmaan menemään paremmin. Ihan mahtavaa, että olet jo jutellut opon kanssa, osaat siis ratkaista asioita, etkä vain märehdi itseksesi, se on taito, josta on syytä olla ylpeä!