Tunnetko yhtään onnellista sinkkua?

Tunnen. Parisuhteessa olevat on ainoastaan onnettomia.

Minä!

Itseni tunnen.

Tunnen monta noin 40v miestä, joilla ei ole tietääkseni koskaan ollut suhdetta.

Eivät ainakaan minulle ole koskaan välittäneet mistään. Ainakaan naisettomuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen monta noin 40v miestä, joilla ei ole tietääkseni koskaan ollut suhdetta.

Eivät ainakaan minulle ole koskaan välittäneet mistään. Ainakaan naisettomuudesta.

Tarkoitin valittaneet, ei välittäneet.

Tunnen montakin mutta toki he ovat olleet joskus parisuhteessa, sillä eivät he nyt ihan outolintuja ole.

Tunnen montakin. Ihan tyytyväisiä ihmisiä, joilla on ura ja hyvä elintaso.

Marisijat ovat enimmäkseen pitkissä suhteissa olevia joille syy omaan pahaan oloon on aina puoliso. Sinkut yleensä ottavat itsestään enemmän vastuuta.

Olen viisikymppinen mutta lähtenyt parisuhteeseen vasta aikuisiällä. Olin sinkku nelikymppiseksi, enkä todellakaan olisi edes halunnut parisuhdetta, mutta näin vain kävi.

En ymmärrä suhteeseen jämähtämistä. Jos vähänkin alkaa toisen naama v*tuttaa, on aika vaihtaa maisemaa.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen montakin mutta toki he ovat olleet joskus parisuhteessa, sillä eivät he nyt ihan outolintuja ole.

Eli ihminen joka ei ole koskaan seurustellut on automaattisesti outolintu?

Olen itse huomattavasti onnellisempi lasten kanssa keskenään, kuin parisuhteessa ollessani.

Tuttavapiirissäni on useita miehiä, jotka eivät ole seurustelleet, eivätkä ole kaivanneet seurustelukumppania.

Tosin yksi heistä yllätti; noin 35 v. kypsässä iässä kaverini sai jonkinlaisen ahaa-herätyksen, liittyi marginaaliseen uskonnolliseen yhdistykseen / yhteisöön ja löysi varsin nopeasti tästä yhteisöstä itselleen n. 10 v nuoremman seurustelukumppanin. Tämä tapahtui n. 4 vuotta sitten. Tosin heidän seurustelunsa on ilmeisesti "täysin siveää", eli eivät ole tehneet muuta kuin pidelleet toisiaan kädestä.

Minä olin onnellinen sinkku kolmikymppiseksi jolloin päädyin yllättäen parisuhteseen. Olen onnellinen parisuhteessa, mutta en koe kuitenkaan olevani yhtään sen onnellisempi nyt kuin sinkkuna. Onnellisuus on vain muuttanut muotoaan.

Tunnen yhden 30v miehen, joka ei halua kumppania. Opiskelee IT-alaa myös vapaa-ajallaan unelmanaan tehdä mahdollisimman suurta osaa ihmisistä hyödyttävä sovellus. On vähän ikäistään nuoremman tasolla esim. asuu soluasunnossa.

Olen itse onnellinen sinkku, mutta vaimoni ei sitä tiedä.

Olin vähän aikaa sinkku ja pirun onnellinen kunnes otin eksän takaisin ja nyt kaduttaa todella paljon. Eroaminen on pirun raskasta ja hankalaa enkä vaan jaksa erota nyt, tässä sitten päivät valuvat hukkaan eikä loppua näy. Ah, parisuhde, se kaikkien pitää saada, yksiavioinen, vangitseva, tukahduttava, tylsä, rajoittava, mitään antamaton parisuhde!

Vierailija kirjoitti:

Olin vähän aikaa sinkku ja pirun onnellinen kunnes otin eksän takaisin ja nyt kaduttaa todella paljon. Eroaminen on pirun raskasta ja hankalaa enkä vaan jaksa erota nyt, tässä sitten päivät valuvat hukkaan eikä loppua näy. Ah, parisuhde, se kaikkien pitää saada, yksiavioinen, vangitseva, tukahduttava, tylsä, rajoittava, mitään antamaton parisuhde!

Jos se tuollaista on, niin miksi lähes kaikki siihen pyrkii, uudestaan ja uudestaan?

Ja sen lisäksi vielä suht paljon puskee muita ihmisiä tekemään samoin?

Tunnen useita onnellisia sinkkuja ja useita onnettomia pariskuntia.

Onnellisuus on suhteellista ja toisaalta johtuuko onnellisuuteni sinkkuudesta/parisuhteesta? Lapset, ystävät ja omat harrastukseni tarjoavat vapaa-aikaan riittävästi sisältöä. Parisuhde aiheuttaisi omat rajoituksensa.

Onkohan helpompi olla tyytyväinen sinkku jos on lapsia.

Usein tälläisissä mainitaan, että lapset tuo sen onnellisuuden.

Olen 25-vuotias nuori mies, ja olen sinkku.

Olen erittäin onnellinen. En ole ikinä seurustellut. Miksi? Koska sellaista naista ei ole, joka ei nalkuttaisi ja/tai olisi minun kanssani rahojeni vuoksi. Olen työtön, mutta minulla on noin 11'000 euroa säästössä.

Saan tehdä mitä ikinä haluan. Nainen ei minua ole sortamassa. :)