Ystävän taloudellinen hyväksikäyttö?

Jos ystävän eleenä keräät mustikoita niin et voi olettaa, että hänkin sinua paapoo jotenkin. Miksi tarjoidut tai annat ruokaa?

Kuinka usein sä pyydät kaveriltasi palveluksia ja kuinka usein hän kieltäytyy?

Vierailija kirjoitti:

Kuinka usein sä pyydät kaveriltasi palveluksia ja kuinka usein hän kieltäytyy?

Aika harvoin pyydän mitään. Täytyy myöntää että en ole hyvä siinä, ennemmin yritän pärjätä vaivaamatta muita.

Ei siinä muu auta, kuin vetää vaakakupit tasan aluksi niin, ettei tarjoa mitään ja tarkkailee mitä tapahtuu. Joskus mittausjakso on vaan ollut liian lyhyt, joskus suhde oikeasti epätasa-arvoinen. Asiasta ei kannata alkaa puhumaan, koska jos olet väärässä, tilanne korjaantuu itsestään. Jos olet oikeassa, seuraa vain riitaa. Ja jos olet oikeassa, ystävyys on kuitenkin tullut tiensä päähän.

Minä voisin helposti olla tuo sinun ystävä. En oikein osaa kutsua ketään kylään, minulla ei ole autoa ja pyydän välillä ystäviltä apua. Aina on mielessä, että pitäisi vaikka bensarahaa antaa, mutta sitten en muista, kun siinä on sitä kaikkea.

Minä tosin usein tarjoan sitten ravintolassa tai kahvilassa. Ja jos toinen pyytää apua, niin mielelläni autan, mutta en osaa sillä lailla pyytämättä tuppautua auttamaan. Toisin kuin ystäväni auttavat välillä pyytämättäkin.

Neuvonta varmaan kokeilla ihan suoraan pyytää itse jotain palvelusta, aloita jotain mikä on hänelle suht helppo. Jos sanoo kyllä, niin on vaan vähän sosiaalisesti törppö, mutta oikeasti kiva. Jos taas sanoo ei ilman pätevää syytä, on luultavasti hyväksikäyttäjä.

Älä enää oma-aloitteisesti tarjoa mitään, tai pidä mitään tarjolla, jos ystäväsi tulee kylään. Jos kommentoi sitä, miksei ole tarjottavia, voit heittäytyä tyhmäksi.

T. Näin minulla ei vieraile enää ihmisiä, jotka toistuvasti tulivat ainoastaan syömään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka usein sä pyydät kaveriltasi palveluksia ja kuinka usein hän kieltäytyy?

Aika harvoin pyydän mitään. Täytyy myöntää että en ole hyvä siinä, ennemmin yritän pärjätä vaivaamatta muita.

Sinuna lähtisin siitä. Jos ystäväsi itse pyytää asioita, niin suhteen todellinen dynamiikka selviää sillä että itsekin pyydät häneltä asioita. Jos hän tekee mielellään, niin sittenhän kaikki ok. Jos taas ei, niin voit heivata tyypin murehtimatta enempää. 

Vierailija kirjoitti:

Älä enää oma-aloitteisesti tarjoa mitään, tai pidä mitään tarjolla, jos ystäväsi tulee kylään. Jos kommentoi sitä, miksei ole tarjottavia, voit heittäytyä tyhmäksi.

T. Näin minulla ei vieraile enää ihmisiä, jotka toistuvasti tulivat ainoastaan syömään

Hyvä ehdotus. Olemme tunteneet pitkään ja usein ystävä kävelee vain kaapille ja sanoo että on nälkä, saako ottaa vaikka voileipää. En siinä rupea asiasta tappelemaan, ja ruokaa meillä on aina, kun asuu kaksi lukiolaispoikaa kotona. :)

Olen usein myös kätevästi ystävän ”matkan varrella” ja hän piipahtaa kahvillemonesti viikossa, esimerkiksi odottaessaan lapsen harrastuksen päättymistä tai miehensä työvuoron loppumista.

Mulla on vähän samankaltainen tilanne ystävän kanssa. Ei mene puntit tasan, lähellekään. En minäkään ole kuittien enkä pennien laskija todellakaan, mutta väkisinkin on alkanut tulla hyväksikäytön maku jo kun on koko ajan pyytämässä palveluksia, jotka ei ihan pieniäkään ole, maksattaa baarissa juomat, syö minun ruoat ja juuri koskaan ei tarjoa mitään takaisin. En oikein tiedä, miten ottaisin asian puheeksi, tuntuu hirveän kiusalliselta. Viimeksi suoraan sanottuna jo vitutti, kun ystävä kyläillessään veti neljälle henkilölle tarkoitetusta iltapalasta (pellillinen pitsaa) yksin kolme neljäsosaa, jonka jälkeen meni vielä aamuksi varattu limppu yöpalana. Ja oltiin syöty todellakin kunnon päivällinen tuohon alle. Mulle tuli sellainen olo, että veti ruokaa kaksin käsin ihan sen takia, että se oli ilmaista ja jonkun muun tekemää, koska en ymmärrä mihin mahaan kukaan vetää tuollaiset määrät muuten.

Liian kiltit kokee että pitää ostaa ystävyyttä, lokkeilija kuppaa irti kaiken minkä saa. Jos sanot loisijalle, että voidaan olla kavereita jos et enää pummaa, niin kyllä sen loisen luonto tulee pian näkyviin.

Loisiin auttaa vaan lopullinen välien katkaisu. Toki voi joutua kuulemaan kuinka hullu on, ja sekin kertoo ettei kunnioitusta löydy.

Loiset valitsee olla loisia, jääköön yksin.

Vierailija kirjoitti:

Liian kiltit kokee että pitää ostaa ystävyyttä, lokkeilija kuppaa irti kaiken minkä saa. Jos sanot loisijalle, että voidaan olla kavereita jos et enää pummaa, niin kyllä sen loisen luonto tulee pian näkyviin.

Loisiin auttaa vaan lopullinen välien katkaisu. Toki voi joutua kuulemaan kuinka hullu on, ja sekin kertoo ettei kunnioitusta löydy.

Loiset valitsee olla loisia, jääköön yksin.

On myös sellaisia jotka tahallaan aiheuttaa vastapuolelle velkaa ja kiittämättömyyttä.

Vastapuoli voi olla niin kiireinen että kerkeää kohteliaisuudesta viettää aikaa, mutta ei yksinkertaisesti nykyisessä työelämässä saa aikaa joustaa vastapalveluksille.

Siksi olisi kohteliasta ettei tahallaan aiheuteta toiselle narsistisesti eräänlaista velkaa pyytämättä. Koska silloin ei ystävyyttä kannatta edes ylläpitää vähäisilläkäään resursseilla.

Itsellä aika riittää lähinnä lapsille. Miehelle ei riitä lainkaan ellen ole työtön.

Ikävä totuus on että jos olet luonteeltasi antelias ja suurpiirteinen sitä aina joku pyrkii käyttämään hyväksi. Se kallistuu siihen melkein poikkeuksetta. Se alkaa ihan pienestä ja huomaamattomasti ja lisääntyy ajan kanssa.

Sinusta otetaan hyöty. Tässäkin asiassa on rajat vedettävä itse, et voi jättää sitä toisen määriteltäväksi.

Mulla on kanssa yksi ystävä joka kovasti kyselee aina meidän lasten urheiluvälineiden yms.perään ja on aina kestitystä vailla eli valittaa selän takana miten joku ei tarjonnut lämmintä ruokaa vaikka heidän perhe meni kylään. Hän jotenkin kauheasti ajattelee että kestitseminen on ystävän velvollisuus ( vaikka itse ei kyllä kenellekään kokkaile). Syyllistää jos häntä ei kutsu kylään.

En tajua tuota, yhdenkin toisen kaverin kanssa mulla on selvät sävelet: kumpikin maksaa omat jos nähdään kaupungilla. Jos mennään vaikka heille, haetaan hampparipaikasta ruuat. Ehkä keksipaketin hän on varannut ( tai minä).

Vierailija kirjoitti:

Ikävä totuus on että jos olet luonteeltasi antelias ja suurpiirteinen sitä aina joku pyrkii käyttämään hyväksi. Se kallistuu siihen melkein poikkeuksetta. Se alkaa ihan pienestä ja huomaamattomasti ja lisääntyy ajan kanssa.

Sinusta otetaan hyöty. Tässäkin asiassa on rajat vedettävä itse, et voi jättää sitä toisen määriteltäväksi.

Ystävysten kesken, on kiusallista jos joutuu huomauttamaan toiselle että toinen käyttää hyväksi. Ystävien ei uskoisi käyttävän toisen suurpiirteisyyttä hyväkseen, ei kuulu ystävyyden luonteeseen sellainen. Lokit ovat erikseen.

Rajat on itse vedettävä, vaikka kuinka haikeaa olisi ystävästä luopua. Jos ystävä siis käyttää hyväksi. Ja muistetaan sanonta: tyhmän eväät syödään ensin.

Vierailija kirjoitti:

Minä voisin helposti olla tuo sinun ystävä. En oikein osaa kutsua ketään kylään, minulla ei ole autoa ja pyydän välillä ystäviltä apua. Aina on mielessä, että pitäisi vaikka bensarahaa antaa, mutta sitten en muista, kun siinä on sitä kaikkea.

Minä tosin usein tarjoan sitten ravintolassa tai kahvilassa. Ja jos toinen pyytää apua, niin mielelläni autan, mutta en osaa sillä lailla pyytämättä tuppautua auttamaan. Toisin kuin ystäväni auttavat välillä pyytämättäkin.

Neuvonta varmaan kokeilla ihan suoraan pyytää itse jotain palvelusta, aloita jotain mikä on hänelle suht helppo. Jos sanoo kyllä, niin on vaan vähän sosiaalisesti törppö, mutta oikeasti kiva. Jos taas sanoo ei ilman pätevää syytä, on luultavasti hyväksikäyttäjä.

Miten onkin mahdollista, että vaikka AINA se on mielessä, juuri silloin kuin pitäisi maksaa se unohtuu.

Vierailija kirjoitti:

Älä enää oma-aloitteisesti tarjoa mitään, tai pidä mitään tarjolla, jos ystäväsi tulee kylään. Jos kommentoi sitä, miksei ole tarjottavia, voit heittäytyä tyhmäksi.

T. Näin minulla ei vieraile enää ihmisiä, jotka toistuvasti tulivat ainoastaan syömään

Exä tuli ja uhkasi väkivallalla, jos ei saa ruokaa. Vaikka olimme jo eronneet. Aikuinen joka ei osaa edes omaa ruokailuaan hoitaa, ei ansaitse kenenkään ystävyyttä. (pl vammaiset)

Kaikkea sitä ihmiset sulattaa.

Mulla oli nuorena tällainen ”ystävä”.

Tykkäsin käydä juhlimassa, ja tavallaan ostin viinat ja taksit maksamalla itselleni seuralaisen. Minun rahoilla mentiin aina. Kaveri muuttui vuosien saatossa härskimmäksi, pyysi jopa ihan suoraan rahaa.

Lopulta kyllästyin ja pistin rahahanat kiinni.

Jälkeenpäin koko ystävyys hävettää.

Käytän varmaan parasta ystävääni hyväksi. Lieventävänä asianhaarana se tosiasia, että ystävälläni on n. 3 miljoonan euron omaisuus ja itse olen rutiköyhä yksinhuoltaja. Onneksi kaverini on aina ollut antelias.