Lue keskustelun säännöt.
Aivan onnetonta! Ei työllisty millään!
19.08.2020 |
Olen 29v ja ollut jo vuoden työttömänä ja alkaa jo itsemurha ajatukset ja uupumusta pyöriä mielessä.
Ei näitä tyhjä päiviä ja rahattomuutta jaksa kukaan. Näin nuorena tyyppinä olisi erittäin tervellistä työllistyä.
Tuntuu että ainoastaan suhteilla pääsee töihin.
Oliko se tässä?
Kommentit (13)
Ensimmäiset kymmenen vuotta ovat rankimmat.
Tunnen kyllä kohtaasi aitoa myötätuntoa.
90-luvun lamassa olin ollut vuoden työttömänä syksyllä 1992, jolloin syvin lama vasta alkoi.
Huippu oli 1994. Työttömyys alkoi laskea hitaasti 1997.
Ajattele että syvimmän laman huippu olisi nyt kahden vuoden päässä edessäsi. Pääset ysäritunnelmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis oikeasti homma on näin toivotonta?!
Älä vielä lannistu. Kun itse nuorempana huomasin työnsaannin vaikeudet silloisella paikkakunnalla, totesin ettei minua siellä mikään pidättele ja laajensin reippaasti kohteita joita hain. Piakkoin tärppäsi vähän syrjemmällä mutta siitä sitten ura urkeni. Ja nykyään voi parantaa osaamistaan vaikka etäopiskelemalla.
No yli 30v työttömänä olleena ymmärrän tuskasi. Puuhaile jotain. Nuorena parikymppisenä suht terveenä työttömänä esim tein pitkiä pyörälenkkejä. Nyt viisikymppisenä sairauksien takia en voi niitä tehdä mutta puuhailen esim joskus jonkun uuden ruuan tai leivon tms.
Sama täällä, ap. Tosin olen sua vanhempi. Välillä tuntuu että ei vaan jaksa enää, että olisi parempi poistua kuvioista lopullisesti. Kaikki uutisointi pskoista laiskoista työttömistä ja uudet kepitystoimet lisää ahdistusta entisestään. Ihan kuin itse olisi vielä syyllinen työttömyyteensä ja pelkkä turha menoerä. Yritän kuitenkin vielä sinnitellä, pari hakemusta taas laitettu ja hetken voi taas unelmoida että mitä jos tällä kertaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa työpaikan saaminen vaikeaa, jos saa paikan se on kuin lottovoitto.
Mutta miksi maan hallitus haluaa jatkuvasti kymmeniä tuhansia ulkomaalaisia paikkaamaan
työvoiman tarvetta, sitä kannattaa ihmetellä ja muistaa seuraavissa vaaleissa.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä, ap. Tosin olen sua vanhempi. Välillä tuntuu että ei vaan jaksa enää, että olisi parempi poistua kuvioista lopullisesti. Kaikki uutisointi pskoista laiskoista työttömistä ja uudet kepitystoimet lisää ahdistusta entisestään. Ihan kuin itse olisi vielä syyllinen työttömyyteensä ja pelkkä turha menoerä. Yritän kuitenkin vielä sinnitellä, pari hakemusta taas laitettu ja hetken voi taas unelmoida että mitä jos tällä kertaa...
Ei toi hakemusten lähettely yksissään auta mitään, niitä työnjohtajia pitäis mennä tervehtimään. Tai jotain johtajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin -90 luvun laman aikaan työtön muutaman vuoden ja aika kului mainiosti. Pyöräillessä, opettelin kokkausta, kävin punttisalilla ja uimassa.
Sen jälkeen on hommia ollutkin ja viime vuosina on tullut usein mietittyä "työttömäksi jäämistä", asunto on velaton, samoin vapaa - ajan paikka ja ajoneuvot. Ajoneuvot myyntiin ja rahat säästöön, ei kai kukaan työtöntä Suomessa nälkään tapa? Olisi enemmän aikaa puuhata omiaan.
Tosin viimeksi tänä aamuna asiakas tarjosi töitä, mainitsi että " jos tarviset töitä, niin soita". Hänellä on siis yritys samalla paikkakunnalla jossa minulla on vapaa- ajan paikka ja tietää että minua kiinnostaisi muuttaa sinne.
Se työn löytyminen varmaankin johtuu monestakin seikasta? En osaa sanoa kuin omasta alasta mutta varmaan on sellaisia aloja että työllistyminen on vaikeaa. Mutta liikunta ainakin minulle oli aikoinaan hyvää terapiaa ja ajan kulua.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa työpaikan saaminen vaikeaa, jos saa paikan se on kuin lottovoitto.
Mutta miksi maan hallitus haluaa jatkuvasti kymmeniä tuhansia ulkomaalaisia paikkaamaan
työvoiman tarvetta, sitä kannattaa ihmetellä ja muistaa seuraavissa vaaleissa.
Tuo rasisimi maksaa Suomelle vain rahaa. Ulkomaalaisetkin käyvät töihin, kunhan työpaikat täyttyvät, nämä eivät ole toisiaan sulkevia asioita. Mitä enemmän ihmisiä on Suomessa töissä, riippumatta lähtökohdista on se Suomen etu taloudellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä, ap. Tosin olen sua vanhempi. Välillä tuntuu että ei vaan jaksa enää, että olisi parempi poistua kuvioista lopullisesti. Kaikki uutisointi pskoista laiskoista työttömistä ja uudet kepitystoimet lisää ahdistusta entisestään. Ihan kuin itse olisi vielä syyllinen työttömyyteensä ja pelkkä turha menoerä. Yritän kuitenkin vielä sinnitellä, pari hakemusta taas laitettu ja hetken voi taas unelmoida että mitä jos tällä kertaa...
Ei toi hakemusten lähettely yksissään auta mitään, niitä työnjohtajia pitäis mennä tervehtimään. Tai jotain johtajia.
Kerro sitten kun saavut nykyaikaan, niin voidaan keskustella. Nykyään on erittäin epätoivottua pamahtaa toisen työpaikalle kutsumatta, ei pomoilla ole aikaa jututtaa randomeita pitkin päivää kun yrittävät töitä tehdä.
Tilanteeseesi auttaa parhaiten asennemuutos. Kyllä, kuulostaa ehkä kliseseltä, mutta se helpottaa oloa. Ihan ensimmäiseksi haluan vielä sanoa, että töihin EI pääse pelkästään suhteilla, vaan myös ihan hakemalla. Itse en ole saanut yhtä ainutta työpaikkaa suhteilla, vaan ihan kaikki hakemisen kautta. Osan töistä olen saanut hakemalla avoimiin paikkoihin ja osan hakemalla suoraan työpaikkaan, jossa ei ole ollut paikkoja auki.
Omissa työttömyysjaksoissani olen keskittynyt pääosin itseni kehittämiseen; joko ihan fyysesti treenailemalla kuntoani, menemällä avoimen yliopiston kursseille tai ihan vaan kansalaisopiston juttuja. En ole sitonut ihmisarvoani tai omaa arvostustani palkkatyön tekemiseen, vaan päättänyt nauttia ajasta, jolloin sitä on ollut pelkästään itselleni. Ymmärrän kyllä sosiaalisen paineen ja taloudelliset realiteetit, mutta varsinkin sille sosiaaliselle paineelle voi antaa piut paut. Samoin ymmärrän sen, että jos työttömyys pitkittyy, voi omasta ajasta nauttiminen alkaa maistua puulta. Psyykkisen selviytymisen kannalta arvomaailman painopisteen siirtäminen palkkatyön merkityksellisyydestä johonkin muuhun kannattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäin työttömäksi alalta, jossa työpaikat hiipuvat pois kaiken aikaa. Turhauttavaa oli yrittää etsiä töitä. Sitten vaan päätin alkaa opiskelemaan näin alkuun lähihoitajaksi, vuoden olen opiskellut ja keikkaa on saanut nyt jo tehdä ihan riittämiin. Ei tämä mikään kutsumusala mulle ole, mutta en voi jäädä työttömäksikään pitkäksi aikaa, haluan tehdä töitä ja haluan elättää itseni.
Nyt loppuu tuollainen vinkuna! Älä määrittele itseäsi työn kautta. Tiedän että turhauttaa, mutta sitä tämä sairas yhteiskunta juuri haluaakin. Älä anna sille sitä.