Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä apatiasta eroon? Tukiketju!
19.08.2020 |
Olen 65-vuotias eläkkeellä oleva nainen. Ihan ok näköinen, mutta paino karkasi masennuksen/apatian takia. Kuvat itsestäni suorastaan järkyttää. Kukaan ei ole koskaan huomauttanut painostani. Olen ensimmäistä kertaa ylipainoinen nyt.
Masennus iski kun jäin eläkkeelle, tässä nyt rämmin, en saa tehtyä mitään.
Asiat on periaatteessa hirmu hyvin, on kaunis velaton iso koti, sain yllättäen lapsenlapsiakin (luulin etten saa, mutta toinen lapsistani yllätti, ja nyt on kaksi, en tiedä mitään niin rakasta kuin nuo pojut), rahasta ei ole puutetta, elän yksin, mutta omasta halusta.
Ja päivät vaan lipuu käsistä.
Osaisiko joku neuvoa miten pääsen apatiasta irti ilman lääkkeitä? Kertokaa miten te pääsitte?
Tuetaan toisiamme.
Kommentit (13)
Kuulostaa siltä, että olet elänyt vain työllesi. Nyt on aika keksiä jotain muuta. Ehkä tarvitset ulkopuolisen tarjoamaa keskusteluapua sen selvittämiseen, mikä sinua oikeasti kalvaa, ulkoiset puitteet kun tuntuvat olevan kunnossa. Ei sinulle mitään lääkkeitä tuputeta, jos itse maksat itsellesi terapeutin.
Aika moni ottaisi sinun elämän itselleen, ainakin sen mukaan, mitä kerrot.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen noussut syvältä apatian, masennuksen, lamaannuksen suosta.
En vain osaa kertoa, miten. Mielialani alkoi vain itsestään kohota pikkuhiljaa, ja joku päivä totesin itselleni, etten ole tuntenut masennusta enää aikoihin. Se vain katosi.
Ei lääkkeitä, ei terapiaa, ei edes kontaktia mihinkään ns. hoitavaan tahoon.
Minut oli hyllytetty eläkkeelle, josta olin aluksi katkera. Silloinhan yhteiskunnan ei tarvitsen järjestää mitään kuntoutusta, vaan ihmisen saa jättää pärjäilemään omillaan. Minulle tämä taisi loppupeleissä sopiakin; että sain tehdä tai olla tekemättä, ilman aikatauluja ja tulosvastuuta olostani. Keksin kyllä itselleni joitain "harrastuksia", eli en jäänyt koko päiväksi sänkyyn leikkimään kuollutta. (Tällaista elämäni oli yhden talven yli.)
Ap, ota tavoitteeksi päästä normaalipainoon ja kohtalaiseen fyysiseen kuntoon. Omien resurssiesi mukaan tietysti. Pakottaa ei saa! Yritä miettiä, mistä tykkäät, mikä voisi tuottaa sinulle iloa. Koeta saada onnistumisen ja hyvän mielen elämyksiä. Näihin riittää pienet jutut. Kerroitjan, että tykkäät lapsenlapsistasi yli kaiken. Älä kumminkaan yritä liikaa esim. lastenhoitoapuna, ettet väsy. Fyysinen väsyminen johtaa väistämättä myös mielialan notkahdukseen.
Unohda kaikki terapiat yms käärmeöljy kaupustelijat.
Sen sijaan ota Law of Attraction meiningit käytännön toteutukseen.
Fiilaa että olet séksíkäs, itsevarma, haluttava, tai mitkä ikinä onkaan omasta mielestäsi positiivisia adjektiiveja -- mikä tahansa käy paitsi kilttiys.
Kaikki lähtee siit fiiliksest mitä sä fiilaat.
Minä suosittelen niitä ”käärmeöljyjä”. Kerran talous on kunnossa voit hyvin kokeilla jotain luontaishoitoa. Voit kokeilla jotain paikkakunnalta löytyvää ilman suuria odotuksia ja katsoa miten käy. Bach flower therapy on kiva johon voi tutustua myös itsenäisesti. Ruokavaliolla ja liikunnalla on myös merkitystä, nauti luonnosta.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että olet elänyt vain työllesi. Nyt on aika keksiä jotain muuta. Ehkä tarvitset ulkopuolisen tarjoamaa keskusteluapua sen selvittämiseen, mikä sinua oikeasti kalvaa, ulkoiset puitteet kun tuntuvat olevan kunnossa. Ei sinulle mitään lääkkeitä tuputeta, jos itse maksat itsellesi terapeutin.
Aika moni ottaisi sinun elämän itselleen, ainakin sen mukaan, mitä kerrot.
Tsemppiä!
Kiitos mukavasta kommentistasi.
Siinä olet oikeassa, että joku jää nyt tyydyttämättä kun en enää ole töissä, tein tstosihteerin hommia, eli ihan perusduunari olin, ja toisaalta aika kyllästynyt jo, taakse jäi yli 40 vuoden työrupeama.
Tuo nautinnon keksiminen on minulle hankalaa, olen varmasti netin saastuttama, eli tulee lorkkittua täällä liikaa. Ennen luin paljon, nykyään olen lyhytjännitteinen, tiedän, netin syytä sekin?
Olen kiitollinen, että koti ja talous ovat kunnossa, tiedän ettei monella ole näin.
Olen käynyt läpi jonkinmoisen terapian, työnantaja kustansi, sen piti olla työnohjausta, mutta terapeuttiani oli niin ihana, että hän sanoi toteuttavasta minun kohdalla ohjauksen terapiana. Jotenkin tuntuu, että puhuin kaiken läpi.
Lenkkeilyä olen nyt yrittänyt muistaa harrastaa, tiedän, että 90 % paino-ongelmastani korjautuu, jos pääsen lenkkeilystä entiseen rytmiin.
Hyvää jatkoa sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä suosittelen niitä ”käärmeöljyjä”. Kerran talous on kunnossa voit hyvin kokeilla jotain luontaishoitoa. Voit kokeilla jotain paikkakunnalta löytyvää ilman suuria odotuksia ja katsoa miten käy. Bach flower therapy on kiva johon voi tutustua myös itsenäisesti. Ruokavaliolla ja liikunnalla on myös merkitystä, nauti luonnosta.
Kiitos suosituksista, tuohon pitää tutustua.
Sisin on minulla jotenkin jäässä, en tavoita niitä tunteita mitä nuorena (ja vielä n. neljä vuotta sitten) sain ihan arkisista asioista. Lapseni, lapsenlapset, miniä ja vävy ovat rakkaita, heidän seurastaan saan iloa, jotenkin minua kuitenkin jäytää ”häpeä”, siis aikuisten suhteen, pelkään, että kyllästytän ihmisiä, tarkkailen hirveästi itseäni. Pojantytär ja -poika ovat vieneet sydämeni, meillä on hyvä tasapaino, autan, mutta tarvetta ei ole niin paljoa, että väsyisin. Mutta tuo on hyvä huomio, olen ystävässäni huomannut, että hän on tilanteessa, että on liian sidottu lapsenlapsen hoitoon.
Minä tässä nyt taidan terapoida itseäni, jospa joku muukin innostuisi kertomaan tuntemuksistaan.
Et maininnut mitään ystävistä. Kavereiden tai sukulaisten kanssa on kiva järjestää pientä menoa, on mitä odottaa. Varsinkin kun sinulla ei ole rahasta pulaa, vaikka teatterin ja hotelliyö.Tai ihan vain kahvitella ja vaihtaa ajatuksia.
Onko sinulla mitään innostuksen kohdetta joka tuottaisi iloa? Kuuntele sydäntäsi!
Oma äitini koki alakuloa eläkkeelle jäätyään. Jotenkin hän pääsi siitä yli. Sen muistan että alkoi ajaa hurjan pitkiä pyörälenkkejä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen noussut syvältä apatian, masennuksen, lamaannuksen suosta.
En vain osaa kertoa, miten. Mielialani alkoi vain itsestään kohota pikkuhiljaa, ja joku päivä totesin itselleni, etten ole tuntenut masennusta enää aikoihin. Se vain katosi.
Ei lääkkeitä, ei terapiaa, ei edes kontaktia mihinkään ns. hoitavaan tahoon.
Minut oli hyllytetty eläkkeelle, josta olin aluksi katkera. Silloinhan yhteiskunnan ei tarvitsen järjestää mitään kuntoutusta, vaan ihmisen saa jättää pärjäilemään omillaan. Minulle tämä taisi loppupeleissä sopiakin; että sain tehdä tai olla tekemättä, ilman aikatauluja ja tulosvastuuta olostani. Keksin kyllä itselleni joitain "harrastuksia", eli en jäänyt koko päiväksi sänkyyn leikkimään kuollutta. (Tällaista elämäni oli yhden talven yli.)
Ap, ota tavoitteeksi päästä normaalipainoon ja kohtalaiseen fyysiseen kuntoon. Omien resurssiesi mukaan tietysti. Pakottaa ei saa! Yritä miettiä, mistä tykkäät, mikä voisi tuottaa sinulle iloa. Koeta saada onnistumisen ja hyvän mielen elämyksiä. Näihin riittää pienet jutut. Kerroitjan, että tykkäät lapsenlapsistasi yli kaiken. Älä kumminkaan yritä liikaa esim. lastenhoitoapuna, ettet väsy. Fyysinen väsyminen johtaa väistämättä myös mielialan notkahdukseen.
Mukava kuulla, että pääsit pinnalle taas, se antaa meille muillekin toivoa.
Harrastuksena on minulla aina ollut lenkkeilyä, lukemista jne., sellaista jota teen yksin. Ryhmäliikunta ahdistaa, olen maksanut kone lukukauden kursseista, joille en ole sitten muutamaa kertaa enempää osallistunut. Työni oli kovin sosiaalista, ehkäpä se tarve tuli päivän aikana tyydytettyä, liika oli liikaa.
Hyvää jatkoa Sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Et maininnut mitään ystävistä. Kavereiden tai sukulaisten kanssa on kiva järjestää pientä menoa, on mitä odottaa. Varsinkin kun sinulla ei ole rahasta pulaa, vaikka teatterin ja hotelliyö.Tai ihan vain kahvitella ja vaihtaa ajatuksia.
Onko sinulla mitään innostuksen kohdetta joka tuottaisi iloa? Kuuntele sydäntäsi!
Oma äitini koki alakuloa eläkkeelle jäätyään. Jotenkin hän pääsi siitä yli. Sen muistan että alkoi ajaa hurjan pitkiä pyörälenkkejä
Hyvä pointti, olen huono pitämään yhteyttä, mutta ystäviä/tuttavia saan helposti ja tiedän, että moni olisi halunnut jatkaa yhteydenpitoa, mutta minä aina päästän suhteen hiipumaan. Olen miettinyt, että siihenkin liittyy jonkinlaista häpeää, pelkään etten ole ystävyyden arvoinen eikä minulla ole annettavaa.
Se on sääli, en kuitenkaan ole äkäinen, en tuomitseva. Ilmeiseti kuitenkin outo olen. 😏
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi luoja,olet onnellisessa asemassa kun olet eläkkeellä ja työt ei häiritse vapaa-aikaa. Itsellä vielä muutama vuosi eläke ikään enkä jaksais enää yhtään työelämää. Odotan eläkettä ja ihanaa vapautta,ilman kiirettä ja väsymystä. Olisi aikaa paremmin harrastaa,ulkoilla,lukea jne ja nauttia elämästä!
Jos ei ole harrastanut ( lukenut, kuntoillut, kävellyt) ennen eläkeikää. Ei sitä tee eläkkeelle jäätyäänkään, ainakaan automaattisesti, kun aikaa olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä että sinulla on jonkin sorttinen elämänkriisi. Joku on joskus sanonut että ihminen joutuu keksimään itsensä uusiksi jotain 5 kertaa elämänsä aikana: tämä on minusta melko suuri viisaus. Eli jossain vaiheessa nuorena pitääkin "aikuistua" (kukin tavallaan), jossain vaiheessa siirrytään keskiikään (joka tuo omat kriisinsä mukanaa), eläkkeelle, jne.
Voi olla pelottavaa kun ei ole samoja raameja rakentamassa arkea ja tuomassa merkitystä elämälle. Ehkä joku harrastus tai järjestötoiminta toisi elämääsi sisältöä? Masennuksen tunteisiin voi auttaa kun miettii minkälaisista asioista on ennen pitänyt ja kokeilla niitä uudestaan. Jos et muuta keksi niin aloita vaikka jokin ihan uusi ja erilainen harrastus, kuten vaikkapa itsepuolustus :)
Minäkin haluaisin kuulla, miten joku on noussut apatiasta.