Miksi tehdä lapsia?
Olen kuullut niin monta kokemusta, kuinka elämän totaali muuttuminen on yllättänyt lasten saannin jälkeen. Parisuhde, oma hyvinvointi (huonot yöunet) jne. Muutamassa tapauksessa rivien välistä on paistanut haikeus ja jopa katumus valinnoista.
Eikö näitä asioita tule miettineeksi ennen kuin niitä lapsia aletaan tehdä? Että sillä on hinta?
Itsellä ei lapsia, eikä tule.
Kommentit (18)
Ei lapsiaan naisen sentään tehdä tarvitse, täytyy vain synnyttää
Ajattele maailmaa jossa kukaan ei "tekisi" lapsia.
Oletko koskaan jutellut asiasta omien vanhempiesi kanssa? Mahtavatko he ajatella, että sinua ja mahdollisia sisaruksiasi ei olisi ehkä sittenkään kannattanut tehdä?
Tää on mielipideasia eikä muuksi muutu.
Tasan nolla (0) syytä tehdä pentuja nykymenoon. Onneksi kasvava määrä ihmisiä jo ymmärtää tämän, joka näkyy syntyvyys luvuissa.
Kannattaa edelleen jättää suosilla luonnon hoidettavaksi asia. En kyllä alkais koittaa lapsentekoa, vaikka saisin kuinka hyvät kokoamisohjeet. Miettikää mikä homma pujottaa paikalleen kaikki verisuonetkin, tuhansia kilometrejä. Nopeammin vetäisin sokeana ja käsipuolena sähköjodot pilvenpiirtäjään
Koska haluan lapsia. Ei minulla siihen muuta syytä ole. Tykkään lapsista ja haluan omia, joten teen niitä.
Vierailija kirjoitti:
Ajattele maailmaa jossa kukaan ei "tekisi" lapsia.
Niin? Onko ihmiskunta jotenkin itseisarvo? Minulle on ihan sama onko ihmisiä sen jälkeen kun kuolen vai ei.
En osannut alkanaa tehdä itseäni, joten tuskimpa osaisin lapsiakaan itselleni tehdä
Vierailija kirjoitti:
Oletko koskaan jutellut onko asiasta omien vanhempiesi kanssa? Mahtavatko he ajatella, että sinua ja mahdollisia sisaruksiasi ei olisi ehkä sittenkään kannattanut tehdä?
Ei ole tarvinnut jutella, se on käynyt ilmi käytöksestä läpi elämän. Olen varma että kadutti heitä, varsinkin äitiäni jonka kusikeppi olen ollut koko elämäni. Tästäkään syystä en voi käsittää miksi pitää lisääntyä. En voinut valita synnynkö tänne, mutta jos olisi minun käsissäni niin olisin voinut jättää tämän elämän väliin.
ap.
Vierailija kirjoitti:
Elämä voi muuttua totaalisesti myös parempaan suuntaan. Vauvan ja pikkulapsen kanssa on rankkaa kun joutuu valvomaan ja on koko ajan lapsessa kiinni, mutta se aika menee yllättävän nopeasti ohi. Vähän isomman lapsen kanssa on jo tosi kivaa. Saa seurata kehitystä ja kasvua, koulunkäyntiä, on harrastuksia, retkiä, mukavia koti-iltoja... ihanan lapsen seurassa :) parisuhde on parempi kuin koskaan. On jotenkin niin ylpeä siitä, mitä me ollaan saatu aikaan.
Onpa ihana juttu, että teillä on tasapainoinen ja onnellinen perhe-elämä. 😊
ap
AP kyselyikäsi ei ole mennyt vielä ohi ja se huolestuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko koskaan jutellut onko asiasta omien vanhempiesi kanssa? Mahtavatko he ajatella, että sinua ja mahdollisia sisaruksiasi ei olisi ehkä sittenkään kannattanut tehdä?
Ei ole tarvinnut jutella, se on käynyt ilmi käytöksestä läpi elämän. Olen varma että kadutti heitä, varsinkin äitiäni jonka kusikeppi olen ollut koko elämäni. Tästäkään syystä en voi käsittää miksi pitää lisääntyä. En voinut valita synnynkö tänne, mutta jos olisi minun käsissäni niin olisin voinut jättää tämän elämän väliin.
ap.
Suosittelen katsomaan hieman oman tilanteesi ulkopuolelle. On surullista, että sinun perhetilanteesi on tuo, mutta todellako yleistät sen koskemaan kaikkia perheitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko koskaan jutellut onko asiasta omien vanhempiesi kanssa? Mahtavatko he ajatella, että sinua ja mahdollisia sisaruksiasi ei olisi ehkä sittenkään kannattanut tehdä?
Ei ole tarvinnut jutella, se on käynyt ilmi käytöksestä läpi elämän. Olen varma että kadutti heitä, varsinkin äitiäni jonka kusikeppi olen ollut koko elämäni. Tästäkään syystä en voi käsittää miksi pitää lisääntyä. En voinut valita synnynkö tänne, mutta jos olisi minun käsissäni niin olisin voinut jättää tämän elämän väliin.
ap.
Suosittelen katsomaan hieman oman tilanteesi ulkopuolelle. On surullista, että sinun perhetilanteesi on tuo, mutta todellako yleistät sen koskemaan kaikkia perheitä?
No luepa aloitukseni uudelleen. Siinähän juuri pohdin muilta kuulemiani kokemuksia. Omasta taustastani kerroin kun siitä kysyttiin. ap.
Nainen voi lähes aina valita, hankkiiko lapsia vai ei.
Vaikka mies haluaisi lapsia, se on ilman naista mahdotonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko koskaan jutellut onko asiasta omien vanhempiesi kanssa? Mahtavatko he ajatella, että sinua ja mahdollisia sisaruksiasi ei olisi ehkä sittenkään kannattanut tehdä?
Ei ole tarvinnut jutella, se on käynyt ilmi käytöksestä läpi elämän. Olen varma että kadutti heitä, varsinkin äitiäni jonka kusikeppi olen ollut koko elämäni. Tästäkään syystä en voi käsittää miksi pitää lisääntyä. En voinut valita synnynkö tänne, mutta jos olisi minun käsissäni niin olisin voinut jättää tämän elämän väliin.
ap.
Suosittelen katsomaan hieman oman tilanteesi ulkopuolelle. On surullista, että sinun perhetilanteesi on tuo, mutta todellako yleistät sen koskemaan kaikkia perheitä?
No luepa aloitukseni uudelleen. Siinähän juuri pohdin muilta kuulemiani kokemuksia. Omasta taustastani kerroin kun siitä kysyttiin. ap.
Olen lukenut aloituksesi. Siinä otat huomioon toisten kokemukset hyvin yksipuolisesti. Esim. se, että elämä muuttuu totaalisesti lasten myötä - joo, se kyllä tosiaan muuttuu, mutta miksi näet sen ainoastaan negatiivisena asiana? Ja sen, että joku kokee haikeutta jotakin aikaa kohtaan - totta kai! Elämä ei pysy samanlaisena sen myötä, kun ihminen kasvaa. Jos joku puhuu haikeasti lapsuudestaan tai teini-iästään, tulkitsetko asian niin, että hän haluaisi olla ikuisesti teini tai lapsi?
Tätä tarkoitan sillä, että katsot asiaa vain omasta, negatiivisesta näkökulmastasi.
Ei kaihoisuus ja haikeus katumuksella kyseessä. Kutsun sitä raukeaksi olotilaksi. Ulkonäkö muuttui väsähtäneeksi vaikka voimavaroja enemmän kuin muut päällisin puolin voisivat kuvitella
Elämä voi muuttua totaalisesti myös parempaan suuntaan. Vauvan ja pikkulapsen kanssa on rankkaa kun joutuu valvomaan ja on koko ajan lapsessa kiinni, mutta se aika menee yllättävän nopeasti ohi. Vähän isomman lapsen kanssa on jo tosi kivaa. Saa seurata kehitystä ja kasvua, koulunkäyntiä, on harrastuksia, retkiä, mukavia koti-iltoja... ihanan lapsen seurassa :) parisuhde on parempi kuin koskaan. On jotenkin niin ylpeä siitä, mitä me ollaan saatu aikaan.