Mitä tässä nyt oikein tekis?

Miehen kanssa ollut hieman sukset ristissä jo useamman kuukauden, kun olen saanut viimeisen vuoden vain kuunnella haukkumista ja valittamista. Nyt viimeiset pari kuukautta olen saanut olla myös melkein puhumattakin, kun ei tuolla miehellä tunnu olevan minulle minkäänlaista asiaa kun se tulee kotia töistä. Hyvä jos pari lausetta sanoo päivän aikana. Mulla taas alkaa päässä napsumaan kun kökötän täällä neljän seinän sisällä vuorokauden ympäri viikosta toiseen kun olen muksun kanssa kotona. Mies tosiaan tulee kotia töistä, touhuilee ensin omia hommiaan, sitten lämmittää saunan, istuu siellä tunnin tai pari, syö, kattoo kympin uutiset ja lähtee nukkumaan. Ja koko tuona aikana ei välttämättä puhu mulle sanaakaan. On siis alkanut vähän mietityttämään että miks täällä asun kun mua ei tarvita muuhun kuin lapsen- ja kodinhoitoon. Seksiinkään mua ei tarvita, sitä on viimeisen 6 kuukauden aikana ollut tasan yhden kerran. Kun kysyin asiasta, mies vaan sanoi että mua tarvitaan "vaikka mihin". Mitähän sekin mahtaa tarkoittaa?



Viikonloppu meni sitten siinä että mies istui saunassa kaljaa juoden lähes koko viikonlopun ja minä hoidan poikaa yksin, niin kuin viikollakin. Sunnuntai-iltana mies sitten tulee huutamaan että "meinaatko jättää sähkölaskun maksamatta" vaikka laskulla on eräpäivä vasta yli viikon päästä. Tästä laskusotkusta päästään sitten siihen että mies ottaa pojan kainaloonsa ja käskee minun pakata tavarani eli toisin sanoen on heittämässä mua pihalle. Ei ole kyllä ensimmäinen kerta kun sanoo mulle, että kerää kamas tai etsi uusi osoite tai että hän heittää mun kamat ulos tai hän ottaa multa avaimet pois. En sitten lähtenyt joten mies tulee kyselemään hetken kuluttua,mikä vaivaa.



Minä sitten kerron kyllästyneeni siihen, että mulle ei koskaan puhuta / kerrota mitään (naapuri eli miehen paras kaveri tietää meidän asioista enemmän kuin minä..), että mua vituttaa se että hän saa muka määrätä kaikesta, myös minuun liittyvistä asioista (hiusten pituus, tv-ohjelmat joita katson, kuulunko liittoon vai en...jne), en jaksa sitä että tasaisin väliajoin hokee että tämä on sen talo ja on heittämässä mua pihalle. Mies kattoo mua suu auki ja on ihan sen näköinen että ei ole tuollaista tehnyt. Mulla keittää vähän yli kun herra tosiaan väittää kirkkain silmin että ei tajua mistä puhun..



Mies sitten suuttuu kanssa ja alkaa paiskomaan ovia ja hakee ison puukon ja iskee sillä kylpyhuoneen ovesta läpi ja rikkoo kylppärin naulakon siinä samalla. Mä olen poika sylissä ja pelkään että se tappaa mun koiran, jota se ei voi sietää. Mies menee saunaan ja kun olen illalla saanut pojan nukkumaan yöunille, tulee tekemään sovintoa. Mä yritän puhua sille siitä, mikä mua ottaa päähän ja kysyä mitä se minussa muka arvostaa, sillä en sitä arvostusta ole saanut ikinä... Mies väittää olevansa ylpeä meistä ja kun kysyn mistä on muka minussa ylpeä, ei saa sanottua mitään. Ja koko ajan kun sanon jotain alkaa puhumaan jostain ihan muusta kuten siitä että näytän erilaiselta kun hankin piilolinssit. Mitä sekin tähän liittyy???



Miten tollasen miehen kanssa sitten puhut asioista? Jotain yrität puhua, niin mies ei joko ymmärrä mistä olen puhumassa tai alkaa puhumaan jostain ihan muusta. Ja sitten jos en tee/sano niin kuin hän haluaa, suuttuu ja alkaa viskomaan/rikkomaan tavaroita ja sitten aloittaa mykkäkoulun. Ja seuraavana päivänä on niin kuin mitään ei olis koskaan tapahtunut. Pitääkö tässä nyt sit odotella taas sitä seuraavaa riitaa/haukkumista/vähättelyä/ulosheittämistä vai mitä tässä pitäis tehdä?