Jotkut ihmiset eivät osaa sitten lainkaan pitää omia tunteitaan poissa työpaikalta

Ei voi mitään kun ihastuin 40v+ daddyyn :(

Parikymppinen nainen

Tää on havaittu. Aina työpaikalla on se yksi tai kaksi jotka itkee muille työkavereilleen kaiken maan ja taivaan väliltä vaikka töissä pitäisi keskittyä vain työasioihin ja jättää kaikki muu työajan ulkopuolella. Näköjään se ei kaikilta onnistu vaikka meiltä enemmistöltä se käy luonnostaan kuin leikiten ettei työpaikalla näytä omia tunteitaan.

Ja kuten täällä vauvapalstallakin huomataan niin on paljon ihmisiä jotka ei osaa pitää tunteitaan poissa keskusteluista. Ikinä ei pysytä aiheessa. Pakko aina loukkaantua ja tehdä kaikesta henkilökohtaista.

Vierailija kirjoitti:

Ja kuten täällä vauvapalstallakin huomataan niin on paljon ihmisiä jotka ei osaa pitää tunteitaan poissa keskusteluista. Ikinä ei pysytä aiheessa. Pakko aina loukkaantua ja tehdä kaikesta henkilökohtaista.

Jos se vain olisi mahdollista niin ihmisiltä pitäisi poistaa kaikki tunteet kokonaan.

Viikon tärkein aloitus! Kiitos ap.

Jatkakaa tätä keskustelua huomenna. Toivon että tulee paljon antoisia viestejä.

Up

Minun entinen työparini selitti koko ajan jotakin ihmissuhdedraamaansa. Ja niitähän riitti. Kyseli minulta mielipiteitä asioihinsa. Kiukutteli, kun jonkun miehen kanssa oli jotai känää. Haukkui tätä, mutta jatkoi suhteita aina siihen viimeiseen pisaraan asti.

Muutenkin puhui kaikki elämänsä ja sukulaistensa asiat.

Pyysin jossakin vaiheessa, voisiko hän lopettaa tupakoinnin työautossa, en itse polta. Oli muutenkin kiellettyä. Jonkun ajan päästä huonona päivänä kirosi minulle "ja v+++u kun autossakaan ei saa enää polttaa".

Hänen mielestään tulimme niin hyvin juttuun, että varmasti olemme tekemisissä, jos jompi kumpi lähtee firmasta. Tulimme juu, kun kuuntelin jatkuvasti. Hän ei oikeastaan tiennyt minusta paljoakaan. Ei ehtinyt kuuntelemaan. Jutut keskeytyivät aina. Hän lähti firmasta eikä todellakaan olla tekemisissä.

Ei ihan aloituksen kuvaamaa, vaikka sitäkin tapahtui.

Vierailija kirjoitti:

Minun entinen työparini selitti koko ajan jotakin ihmissuhdedraamaansa. Ja niitähän riitti. Kyseli minulta mielipiteitä asioihinsa. Kiukutteli, kun jonkun miehen kanssa oli jotai känää. Haukkui tätä, mutta jatkoi suhteita aina siihen viimeiseen pisaraan asti.

Muutenkin puhui kaikki elämänsä ja sukulaistensa asiat.

Pyysin jossakin vaiheessa, voisiko hän lopettaa tupakoinnin työautossa, en itse polta. Oli muutenkin kiellettyä. Jonkun ajan päästä huonona päivänä kirosi minulle "ja v+++u kun autossakaan ei saa enää polttaa".

Hänen mielestään tulimme niin hyvin juttuun, että varmasti olemme tekemisissä, jos jompi kumpi lähtee firmasta. Tulimme juu, kun kuuntelin jatkuvasti. Hän ei oikeastaan tiennyt minusta paljoakaan. Ei ehtinyt kuuntelemaan. Jutut keskeytyivät aina. Hän lähti firmasta eikä todellakaan olla tekemisissä.

Ei ihan aloituksen kuvaamaa, vaikka sitäkin tapahtui.

Omituista että jotkut ihmiset ottaa työkaveruudet tosissaan ja on ihan vakuuttuneita että pysytään kavereina vielä tulevaisuudessa. Kun kerran on tutustuttu niin ei ikinä saa loppua tuttavuus!

Viimeinen päivä työpaikalla on todella ärsyttävä. Pitää mukamas tunteilla ja esittää niin surullista siitä ettei enää tule näkemään työpaikan hyviä "ystäviä". "Pidetään yhteyttä! Joo!" Siksipä viimeisenä päivänä ei mieluiten kannata mennä töihin. Erityisen fiksu tuttavani jäi eläkkeelle sillä lailla ettei ilmoittanut etukäteen kollegoilleen mitään, eräänä päivänä hän ei vain enää ilmaantunut töihin.

Pitäiisi ymmärtää mikä on työpaikan ideologia ja pysyä itse poisssa jos sinne ei sopeudu.