Lue keskustelun säännöt.
Olenkohan lähellä sitä pistettä, että *naps* napsahdan.
16.08.2020 |
Minulla on viimeisen 1-2kk aikana ollut enenevissä määrin outoja ja tod epämiellyttäviä fyysisiä oireita, kuten vaikeutta hengittää, itkuisuutta mutta en oikein saa itkettää (ollut kyllä jo kauan itkuinen), voimattomuutta, ajatusten sakkaamista ja ääneen mutisten itseni rauhoittelua ja "hengitä, muista hengittää", "ei mitään hätää"-toistelua jne. Oksetusta välillä kuten eilen illalla suihkussa käydessäni.
Eilen nukkumaan mennessä tuota hengitysvaikeutta, istuin sängyn reunalla ja ihan vain keskityin hengittelyyn ja yritin olla itkemättä. Pyörin tosi kauan hereillä ja rauhoitteli itseäni, niveliä särki ja olin varmaan aivan jäykkä, en tiedä, oli vaikea rentoutua. Ja kun nukahdin niin säpsähdin hereille kunnes nukahdin uudelleen ja sillä kertaa aamuun asti. Heräsin väsyneenä, kuten joka aamu, la-su sentään voin nukkua päiväunet, arki menee töissä.
Silmänaluseni on aina tummat ja silmät surulliset, pelkään, että se näkyy töissä, siellä kukaan ei tiedä avio-ongelmistani, ei kyllä muutenkaan.
Että mitähän vittua, inhottava olo 😵🤔😢
Kommentit (5)
Yhdellä ja toisella näyttää olevan samoja oireita. Täällä ei myöskään enää paljon tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhdellä ja toisella näyttää olevan samoja oireita. Täällä ei myöskään enää paljon tarvita.
Itselläni on vain aivan saatanan kova paine "vain jaksaa ja jatkaa", helvetillinen kynnys mihinkään sairaslomiin tms ja toisaalta eihän se tähän edes mikään ratkaisu olisi. Mutta kun ongelma on myös se, että en ole yksinkertaisesti kykenevä mihinkään muutokseen, lue avioero, omasta kodista lähtö, vuokrakodin etsiminen etc, ei vain olen voimia eikä uskallusta.
Ehkä sitten kun teinit lentäneet pesästä, en tiedä.
Voisin ruoskia, ja ruoskinkin, itseäni tästä tilanteesta, typerä idiootti luuseriakka, mutta eipä se mitään auta, tässä lillun päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Ja samalla ihan vaikka vain halauksen ikävä ja kaipuu on suunnaton.
Kuinka synkkä ja toivoton voikaan ihmisen olo olla, noita oireitakin nyt vain mietin, että mitähän ne on..
Ap
Minulla on ollut samankaltaisia vielä pahempia muutaman vuoden ajan, napsahdusta ei ole tullut vaan suunnitelma miten päätän päiväni, odotan tosin vielä jotain "ihmettä" mikä korjaisi kaiken mutta siihenkin alkaa usko loppua ja ajatus että pääsee pois rauhoittaa mieltä.
Voimaannu ja paljasta rintasi.