Sinkkuna aina toivoin löytäväni jonkun, jonka kanssa viettää aikaa, mutta nyt kun olen parisuhteessa

Ja tosiaan emme asu yhdessä, mutta näemme joka viikko.

-ap

Jos se on väärä tyyppi sulle? Koetko suuria tunteita?

Se on sitä arjen astumista suhteeseen. Oletteko missään vaiheessa tehneet mitään yhteisiä juttuja?

Itsellä sama! Olen kovasti toivonut parisuhdetta mutta koronakaranteenin jälkeen olen huomannut että ihmisten seura rasittaa. Tulee ajatuksia kuten "olispa ihana olla yksin kotona"/"milloin pääsen kodin rauhaan" ja olen tullut siihen tulokseen että sinkkuus on mitä nyt tarvitsen.

Olisiko sinulla sama juttu? Parisuhde on ajatuksen tasolla kiva, mutta et oikeasti halua tai tarvitse sellaista?

Ehkei ihminen ole oikea, jos viikottainen näkeminen tuntuu kovin raskaalta. Sullahan kuitenkin siis ilmeisesti on valtaosa ajasta ihan itsellesi?

Outoa. Minä ja minun mies oltu yhdessä alle vuosi. Jos olen harrastuksissa yli neljä tuntia, mies soittelee perään. Jos olen yön yli jossain tulee itkuisia kännipuheluita: "on ikävä". Jos tulee paha riita ja pakkaan rinkan aikoen olla poissa päiviä, ellen iän kaiken, palaan muutaman tunnin kuluttua; pelkästään jo huoli, miten mies pärjää emotionaalisesti.

On ihan luonnollista nauttia välillä yksinolosta, vaikka kumppani/lapset olisivat kuinka ihana. Nuorempana kun mies ja lapset olivat pois kotoa, tapasin usein ystäviä, mutta nykyään haluan olla ihan yksin. On ihana kun voi syödä mitä haluaa, milloin haluaa tai olla syömättä, lukea rauhassa kirjaa tai kuunnella musiikkia, katsella televisiosta suosikkiohjelmia jne. En haluaisi elää aina yksin, mutta sopiva määrä yksinoloa tekee hyvää varmaa meille jokaiselle.

Arvelisin saman tapahtuvan kuitenkin minulle, alkaa lopulta ahdistamaan kun ei saa olla rauhassa. Joten parempi vaan hampaita kiristellen kitua niiden läheisyyskaipuukausien läpi.

Pumpelokarhu kirjoitti:

Outoa. Minä ja minun mies oltu yhdessä alle vuosi. Jos olen harrastuksissa yli neljä tuntia, mies soittelee perään. Jos olen yön yli jossain tulee itkuisia kännipuheluita: "on ikävä". Jos tulee paha riita ja pakkaan rinkan aikoen olla poissa päiviä, ellen iän kaiken, palaan muutaman tunnin kuluttua; pelkästään jo huoli, miten mies pärjää emotionaalisesti.

Onko sun mies läheisriippuvainen vai mikä on ongelmana? Tai oletko itse?

Mulle varmaan kävisi myös noin. Varsinkin aluksi voisi olla raskasta viettää esim vkl jonkun tuntemattoman kanssa

Introvertti sinkku

Vierailija kirjoitti:

Se on sitä arjen astumista suhteeseen. Oletteko missään vaiheessa tehneet mitään yhteisiä juttuja?

Mies ei halua tehdä oikein mitään, koska tekee niin pitkiä työpäiviä.

-ap

Ei ole sopiva kumppani. Kun löytyy se jonka kanssa on luonteva olla niin ei ahdista.

Onhan niinkin, että jotkut ihmiset eivät vain ole kuitenkaan parisuhteessa vaan itsekseen tarpeeksi vapaita.

Parisuhteessa, hyvässäkin, joutuu tekemään jonkin verran kompromisseja. Ja sietämään toisen kanssa olemista. Jos se toisen kanssa oleminen on sietämätöntä tai vaikeaa on parempi olla yksin.

Erikseen asuessa ja vain viikoittain tapaillessa yhdessäolon pitäisi olla mukavaa, ei ikävä velvollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on sitä arjen astumista suhteeseen. Oletteko missään vaiheessa tehneet mitään yhteisiä juttuja?

Mies ei halua tehdä oikein mitään, koska tekee niin pitkiä työpäiviä.

-ap

Jokin tässä kyllä nyt ei sovi teille. Sinä oikein kaipaat vapaapäiviä miehestä ja mies pakenee töihin ettei tarvitse tehdä mitään yhdessä.

Kuinka yleensä olette päätyneet yhteen? Oletko ottanut vain jonkun kun et halunnut olla sinkku?

Onko tunteita kummallakaan toisiaan kohtaan?

Pumpelokarhu kirjoitti:

Outoa. Minä ja minun mies oltu yhdessä alle vuosi. Jos olen harrastuksissa yli neljä tuntia, mies soittelee perään. Jos olen yön yli jossain tulee itkuisia kännipuheluita: "on ikävä". Jos tulee paha riita ja pakkaan rinkan aikoen olla poissa päiviä, ellen iän kaiken, palaan muutaman tunnin kuluttua; pelkästään jo huoli, miten mies pärjää emotionaalisesti.

Tuokaan ei ole normaalia

Introverttina ymmärrän hyvinkin. Suhteen alussa, vaikka kuinka olisi rakastunut, niin jos vietetään vaikka 3 vuorokautta tiiviisti yhdessä, niin olen aivan nääntynyt. Myöhemmin suhteessa kaipaan myös paaaaljon omaa aikaa ja silloin on hyvä jos miehellä on omat harrastuksensa ja menonsa.

Vierailija kirjoitti:

Jos se on väärä tyyppi sulle? Koetko suuria tunteita?

Tosi suuria..