Lue keskustelun säännöt.
Huono olla minun takia
Entiiä
14.08.2020 |
En osaa tätä kunnolla selittää kirjoittaen, mutta yritän. Enkä tiedä miksi tänne kirjoitan, ehkä siksi että helpompi kirjoittaa jonnekkin missä ihmiset voi anonyymisti vastata mulle.
Katkasin mun kolmeen rakkaaseen ystävään välit, koska musta tuntuu että ne ”stressaantuu” mun olemassa olosta, että ne luulee ettö niiden on aivan pakko olla minun kanssani. Satutan heitä niin paljon. Yhteen näistä kavereista olen ollut ihan 5 vuotiaasta asti kavereita, ja puran siihen aina pahan oloni, saatan haukkua, käskytän, manipuloin, syytän omista virheistä. Tiedostan sen itsekin ja olen yrittänyt lopettaa. En ole kovin hyvää esimerkki seuraa sillä asun perhekodissa äitini vuoksi, poltan tupakkia sekä juon alkoholia (välillä poltan pilveä mutta harvoin enkä ole ylpeä mistään näistä) ja muut kaverini tätä ei tee. Aina se olen minä joka kysyy kaikilta miten menee, tuletko mun kanssa puheluun, nähdäänkö kun pääsen kotilomille. Kukaan kavereistani tai edes perheestäni ei tee tätä. Tuntuu että kaikki läheiseni on väkipakolla minun kanssa tekemisissä. Kukaan ei edes ikinä kysy haluatko nähdä vaan monen vuoden se olen ollut aina minä joka kysyy. En osaa tätä selittää, mutta minulla niin paha olla tämän takia koska aiheutan muille pahaa pelkällä olemisellani. Sanoin kavereilleni tästä. Mulla on diagnisoitu masennus, olen todella ujo ja ahdistunut joten en paljoa pysty uusille ihmisille puhumaan tai käymään missään koska ahdistaa, edes perhekodissani en pysty puhumaan kenellekkään. Tekee mieli vain kuolla pois, en olisi taakkana kenellekkään? En edes itselleni. En jaksa enää hymyillä vaikka siihen ei ole aihetta. Itsemurha yrityksiä takana kaksi plus yksi osastoreissu. Lääkitys on, mutta ei auta eikä tunnu missään, enkä ”ujoudeltani” pysty sanomaan kenellekkään että voin näin helvetin pahasti. Mulla täällä perhekodin paikkakunnalla kaksi kaveria, joista yhden kanssa olen samalla luokalla, mutta hänkään ei tiedä musta kaikkea ja jos saisi tietää tuskin haluaisi sekään mun kanssa missään tekemisissä ollakkaan. Joten mikä keinoksi? Haluan vain luovuttaa
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkan vielä jotain. Lämmin halaus, ja kiitos kun kerroit vaikeista asioista ja sun tunteista, tiedän, että se ei ole helppoa. ❤
Hymyillä ei tarvitse, jos ei hymyilytä. Toivon kuitenkin, että voit jonain aamuna hymyillä sun omalle peilikuvalle ja sanoa jotain kaunista. Vaikka näin: "Olen ihana. Selviän kaikista näistä asioista, vaikka siihen menisi vähän aikaa. Olen rohkea, ja tulen rohkeammaksi. Jonain päivänä osaan puhua tunteistani, ja sitten ne eivät enää ahdista niin paljon."
Toi auttaa oikeasti, vaikka tuntuisi hassulta puhua omalle peilikuvalle. Tällä hetkellä ajattelet ikäviä asioita itsestäsi ja uskot ne asiat. Samalla tavalla opit uskomaan, kun sanot itsellesi aamulla hyviä ja kauniita asioita itsestäsi, koska ajatuksilla on ihmeellinen voima. Sain tämän neuvon kauan sitten ja se auttoi minua.
Multa jäi ystävät jo 15 vuotta sitten. Täysin turhia aikuisiällä.
Wau! En jaksa lukea kaikkea, mutta hyvin sä osaat kirjoittaa. Ensimmäisenä tuli mieleen, että sä tarviisit terapiaa. Onko sulla sitä? Sulla on huono käsitys itsestäsi ja periaatteessa sä vahvistat sitä havaintojesi kautta; olen se joka aina tekee aloitteen. Sitten jätät ikään kuin positiiviset asiat huomioimatta. (No muuten minäkin "joudun" tekemään aloitteen).
Mietin vaan että voisiko elämää elää ajatellen, että ei ole väliä kuka tekee aloitteen. Pääasia että pääsee nauttimaan, pääasia että pääsee nauttimaan ystävien seurasta.
Taidosta kirjoittaa siis tuo wau
5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomenta ap, ehditkö illalla lukea vastauksia viestiisi?
Ei kannata päättää kavereitten puolesta kenen seurasta ne pitää, ja mikä on niille hyväksi, vaan ne päättää sen itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo ehdin, luin ne kun heräsin. Kiitos teille kaikille ihanista kommenteista. On mahtavaa että on olemassa tälläisia ihmisiä jotka ymmärtää ja kuuntelee , vaikka ei tiedä kuka on ruudun toisella puolen. Kiitos ❤️
Ruudun toisella puolen oli surullinen ihminen, joka mietti asioita, jotka tuntuvat liian vaikeilta selvittää. Ruudun tällä puolella oli ihminen, joka halusi kuunnella ja tsempata, ja sanoa, että asiat järjestyy kyllä. Et ole yksin, ja olen varma siitä, että sun ympärillä on ihmisiä jotka välittää sinusta, joille olet tärkeä.❤
Kuuntelinko oikein, että nyt aamulla on helpompi olo, ja sellainen tunne, että asiat voisi järjestyä?
Jos haluat vielä jutella, ainakin minä haluaisin tietää mitä ajattelet siitä, mitä voisit tehdä, ja onko sun lähellä ihmisiä, joille haluaisit yrittää puhua? Joku ohjaaja, opettaja, joku muu?
Se luovuttamisen halu tulee masennuksesta ja masennus tulee syistä, joiden takia oot perhekodissa. Masennus aiheuttaa myös sen, ettet pysty puhumaan ja just se olis tärkeää, että löytäisit jonkun, jonka kanssa voit opetella puhumaan.
Oli tosi hyvä, että ajattelit kirjoittaa tänne. Täällä voi tulla hyviä ajatuksia, mutta kuten tiedät, myös huonoja. Hyppää huonojen yli, älä lue äläkä mieti niitä.
Kirjoittaminen voisi olla se, joka sua voisi auttaa. Kirjoitat tosi hyvin tunteistasi, ja osaat kertoa, miltä susta tuntuu. Osaat myös miettiä, minkä takia tunteet tulee, ja miksi tuntuu pahalta. Kirjoittaminen on sulle selvästi luontevampaa kuin puhuminen. Monelle se on helpompaa, myös mulle.
Onko perhekodissa ketään, jolle voisit yrittää kirjoittaa? Alottaisit vaikka tolla, ettet pysty puhumaan asioista, mutta sulla on paha olo, voitko kirjoittaa ja voiko se toinen kirjoittaa vastauksen sulle? Ja jos hän haluaa tehdä niin, ja haluaa kuunnella eikä tilanne tunnu sinusta pahalta, sitten jatka.
Ja neuvoisin kirjoittamaan myös kavereille kirjeitä, siis samalla tavalla kun kirjoitit tänne, niin että kertoisit niille sun ajatuksia pyytäisit, että kaverit vastaisi sulle kirjeellä.
Tiedän, mitä tarkoitat tolla pahan olon purkamisella, ja tiedän senkin miten huono olo siitä tulee jälkeenpäin. Muistan sen. Pääsin itse siitä pois, ja niin pääset sinäkin kun sun olo helpottuu. Se helpottuu, kun löydät jonkun, joka kertoo miten, ja annat hänen auttaa. Kaikki vanhemmat ei osaa opettaa sitä lapsilleen, koska ne ei ole sitä itsekään oppineet.
Olet empaattinen ja sosiaalinen, se näkyy sun kirjoituksesta. Olet ihan oikeasti sen arvoinen, että sulla on kavereita. Tuntuu tyhmältä sanoa näin, koska jokainen on sen arvoinen, että on kavereita. Sanon sen siksi, että luulet, ettet ole ansainnut kavereita, koska kohtelet heitä huonosti. Tiedät kuitenkin, ettei niin saisi tehdä. Sulla ei ole ollut mitään muuta tapaa purkaa omaa pahaa oloasi, mutta voit oppia, ihan niin kuin minäkin opin. En usko, että sun perhettä ja kavereita ei kiinnosta. Uskon, etteivät he osaa eivätkä uskalla.
Olet mun mielestäni ihan mielettömän rohkea ja selviytymishaluinen, kun kirjoitit tänne. Jonain päivänä huomaat, että se kannatti, koska siinä oli alku. Olit umpikujassa, etkä keksinyt mitään muuta, ja silloin kirjoitit tänne. Joku tai jotkut ihmiset jutteli sun kanssa, näki valoa sun tulevaisuudessa ja kertoi, että oli kokenut samaa ja selviytynyt.
Puhuminen (tai kirjoittaminen) auttaa ihan oikeasti. Pystyt jäsentämään ja selventämään ajatuksia ensin itsellesi ja sitten muille paremmin. Kun löydät oikean ihmisen, joka osaa ja haluaa auttaa sinua, se on siinä.